Evarian kirjahylly: Helmet 2017

Helmet-haasteen kohta 11 (jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja) tuotti jonkin verran päänvaivaa, kun halusin lukea romaanin enkä tietokirjaa. Lopulta hoksasin ja nappasin kirjaston palautushyllystä luettavaksi näyttelijänä paremmin tunnetun Gillian Andersonin scifijännärin Liekkien näkijät (Like 2015).

Painajaismaisia näkyjä
Aggressiivisia pakkoliikkeitä
Kielilläpuhumista
Outoja ihokuvioita
Nuoren tytön oireet saavat lastenpsykiatri Caitlin O'Haran ymmälleen, sillä hän ei ole koskaan aiemmin urallaan törmännyt vastaaviin. Pian samanlaisia tapauksia alkaa löytyä ympäri maailmaa. Caitlin huomaa päätyneensä keskelle yliluonnollisia tapahtumia, jotka näyttävät juontavan vuosituhansien takaa. (takakansiteksti)

Kirja on genressään ihan kelpo opus. Tapahtumia ja vauhtia on tietysti niin että välillä ihan hengästyttää, mutta se kuulunee asiaan. Kirjan alussa saadaan tietää salaperäisestä muinaisesineestä joka joutuu vääriin käsiin Falkland-saarilla, lähellä Etelämannerta. Kun se tuodaan New Yorkiin, sen haltuunsa ottanut ryhmä saa kokea esineen tuhoisan voiman. Kummia asioita tapahtuu myös joukolle nuoria eri puolilla maailmaa: Maanik New Yorkissa, Atash Iranissa, Gaelle Haitissa ja kenties monet muutkin kokevat samanlaisia pakko-oireita. Kun lastenpsykiatri Caitlin tutkii näitä tapauksia ja havaitsee jotain outoa myös poikansa Jacobin käytöksessä - puhumattakaan omista näyistään - hän on varma, että jotain todella erikoista ja epätavallista on tapahtumassa. Vaarassa eivät ole ainoastaan oireilevat nuoret.

Koukuttavasti kirjoitettu kirja, joka kyllä jättää tapahtumat niin auki, että on varmaan pakko lukea sarjan seuraavakin osa... Tämän kirjan myötä saan Helmet-haasteen tältä vuodelta pakettiin, 50 sopivaa kirjaa luettu!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Gillian Anderson & Jeff Rovin: A Vision of Fire (2014)
Suomentanut Einari Aaltonen
Like, 2015
330 sivua

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman

Valitsin Elina Hirvosen esikoisteoksen Että hän muistaisi saman (Avain 2005) täysin täsmälukemisena Helmet-haasteeseen, kun piti löytää yhdenpäivänromaani kohtaan 19. Muistan kyllä tätä kirjaa useinkin aiemmin pyöritelleeni ja miettineeni, lukisinko vaiko en.

Helsinki, kevät 2003. Anna haluaa viettää päivän kirjan kanssa mutta joutuu tapaamaan veljeään mielisairaalaan. Matkalla hän käy läpi oman perheensä ja Yhdysvalloista muuttaneen poikaystävänsä perheen historiaa. Lähihistorian varjot ovat jättäneet jälkiä, joita aika ei peitä. Kipeät tapahtumat kärjistyvät Irakin sodan vastaisessa mielenosoituksessa tavalla, jota Anna ei voi antaa itselleen anteeksi.
Että hän muistaisi saman on vahvasti omaan aikaamme kiinnittyvä romaani. Yksi päivä keväisessä Helsingissä herättää lapsuuden maailman, jota päähenkilö ei haluaisi muistaa. (takakansiteksti)

Tämäkään kirja ei niitä iloisimpia mahdollisia ole, mutta vahva tarina. Sodasta tai sodista eivät kärsi ainoastaan niiden aikana elävät ihmiset, vaan myös tulevat sukupolvet saavat niiden seurauksista osansa. Tähän perustuu koko kirjan idea. Annan isä on kärsinyt oman isänsä sotakokemuksista ja Anna vielä veljensä kanssa isän kautta. Annan poikaystävä Ian on kokenut saman, kun hänen isänsä on "tullut hulluksi" Vietnamin sodassa.

2000-luvun alun maailman tapahtumat näkyvät kirjassa vahvasti. Syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskun jälkeen Ian saa kohdata opiskelijoiden vihamielisyyden Amerikan uhon vuoksi, ja Annan veli osallistuu Irakin sodan vastaiseen mielenosoitukseen kohtalokkain seurauksin.

Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen ainoaan päivään, kerronnassa nojataan vankasti takautumiin ja muisteluun. Siksi kirjaa ei ihan osannut ajatella yhdenpäivänromaanina. Kelpuutan sen kuitenkin mukaan haasteeseen. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Avain, 2005
158 sivua

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Huh mikä kirja! Ehdottomasti paras tänä vuonna ilmestyneistä nuortenkirjoista, niin se vaan on. Angie Thomasin Viha jonka kylvät (Otava 2017) kertoo täysin erilaisesta elämästä kuin omani. Olen aina sanonut, että jos kirja jää jollain tavalla mieleen, se on merkki siitä että jotain on tehty oikein. Tämä kirja tulee todellakin jäämään mieleen pitkäksi aikaa.

Kun mä olin kaksitoista, mutsi ja faija piti mulle kaks puhuttelua. Toinen oli se tavallinen kukkia ja mehiläisiä - juttu. Toinen koski sitä, mitä pitää tehdä jos poliisi pysäyttää. Tee täsmälleen niinku poliisi käskee. Pidä kädet näkyvissä. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Puhu vain kun sua puhutellaan. (takakansiteksti)

Starr on slummin kasvatti. Hän on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt nähdä parhaan ystävänsä kuolevan, ja joutuu kokemaan saman asian toiseen kertaan, kun poliisi ampuu hänen ystävänsä Khalilin ihan ilman syytä. Tappelut ja jengisodat ovat Starrin elämässä arkipäivää, ja poliisi ei todellakaan aina ole ystävä. Nuoria, varsinkin poikia, epäillään usein vain ja ainoastaan sen takia, että he ovat mustia ja asuvat tietyllä alueella. Kaikki eivät kuitenkaan ole jengiläisiä tai diilereitä, vaikka niin automaattisesti ajatellaan.

Khalilin ampunut poliisi väittää pelänneensä henkensä puolesta, ja mediassa hänelle rakennetaan uhrin roolia. Starr on ainoa, joka tietää totuuden ja joka voi sen kertoa. Khalil ei siihen enää pysty. Mutta vasikointia ei Starrin kotikulmilla katsota hyvällä... Lopulta Starrin pitää päättää, kuinka rohkea hän uskaltaa olla.

Kirja todellakin ansaitsee paikkansa Helmet-haasteen listalla. Se sopii hyvin kohtaan 40: kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Angie Thomas: The Hate U Give
Suomentanut Kaijamari Sivill
Otava, 2017
397 sivua

torstai 7. joulukuuta 2017

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen? (Normaali #2)

Holly Bournen Normaali-trilogian toinen osa Mikä kaikki voi mennä pieleen? (Gummerus 2017) jatkaa yhtä vahvasti kuin aloitusosa. Tällä kertaa pääosassa on taiteellinen, vihainen nuori nainen Amber, joka lähtee kesäksi Atlantin toiselle puolelle.

No niin, vietän kesän KALIFORNIASSA seuranani äiti, joka otti ja HYLKÄSI minut - ja taidan olla ihastumassa poikaan, joka takuulla SÄRKEE SYDÄMENI. Tämä on TUOMITTU MENEMÄÄN PIELEEN.
Amber kaipaa edes ripausta rakkautta. Hänen äitinsä ei vain ole koskaan ollut lämminsydäminen tapaus, ei edes ennen kuin jätti perheensä ja muutti Amerikkaan. Amber kuitenkin toivoo, että kesä hänen kanssaan voisi muuttaa kaiken.
Samalla kesäleirillä Amberin ja hänen äitinsä kanssa työskentelee myös fiksu, hauska ja suosittu Kyle, sydänten sarjamurskaaja. Voiko Amber, varsinainen cheerleaderin vastakohta, TODELLA ihastua prom kingiin? Moisesta ei ainakaan voi seurata mitään hyvää, kun kaikki muukin menee aina pieleen. (takakansiteksti)

Ystävät Evie ja Lottie jäävät siis taakse, kun Amber astelee lentokoneeseen. Edellisenä iltana vietetyt kosteat läksiäiset eivät paranna tilannetta yhtään, päinvastoin. Kaikesta huolimatta Amber pääsee perille Kaliforniaan ja tapaa äitinsä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun äiti hylkäsi hänet. Tunnelma on käsin kosketeltavan kireä, ja äidin uusi miesystävä vain pahentaa tilannetta. Amber on murtunut - äiti on halunnut hänestä vain työvoimaa leirille eikä viettää aikaa kahden hänen kanssaan.

Onneksi muut leirillä työskentelevät nuoret ovat valmiita ottamaan Amberin joukkoonsa. Amber ystävystyy Whinnien kanssa - tämä on hyvin samanhenkinen kuin ystävät kotona sekä hyvin innostunut Nalle Puhista ja taolaisuudesta. Poikienkin kanssa on yllättävän helppo tulla toimeen, varsinkin amerikkalaisuuden perikuvan, Kylen, kanssa...

Toki feministikerho Vanhatpiiatkin jatkaa kokouksiaan, vaikkakin sitten netin välityksellä ja aikaeron häiritsemänä. Varsinkin Lottielta tulee todella teräviä kommentteja naisten esineellistämisestä ja seksualisoimisesta, sekä Naispuolisista Sovinistisioista (kyllä, niitäkin on olemassa!).

Tykkään Holly Bournen tyylistä todella paljon, ja odotan kovasti sarjan kolmatta osaa jossa Lottie pääsee valokeilaan. :) Saan sovitettua tämänkin kirjan mukaan Helmet-haasteeseen. Kirja sopii hyvin kohtaan 29: kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia. Amber on tähän sopiva päähenkilö siinäkin mielessä, että hän on taiteellinen, osaa piirtää, mutta ennen kaikkea siksi että hän oppii kirjan aikana päästämään irti epäonnistumisen pelosta ja uskaltaa alkaa elää ihan oikeasti. Siinäpä tavoitetta!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Holly Bourne: How Hard Can Love Be? (2016)
Suomentanut Kristiina Vaara
Gummerus, 2017
448 sivua

perjantai 1. joulukuuta 2017

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Väki #1)

Elina Rouhiaisen aiempi nuorten fantasiasarja Susiraja alkoi lupaavasti, mutta minun mielestäni jotenkin lässähti ja hajosi käsiin niin, että "kökköydessään" se oli jo huvittavaa luettavaa. Ei ehkä kaikkein paras suositus sarjalle, mutta jäi joka tapauksessa mieleen. Nyt Rouhiainen aloittaa uuden fantasiasarjan, jonka aloitusosa Muistojenlukija (Tammi 2017) ainakin vaikuttaa todella lupaavalta.

Kuka tahansa, joka oli kiinnostunut linnuista, ei voinut olla ihmettelemättä niiden muuttokäyttäytymistä. Mistä ne tiesivät, minne mennä? Mikä kertoi niille, että ne olivat perillä?
16-vuotiaalla Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samanlaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo lopulta syntyy, se syntyy yllättävään kohtaan, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä. (takakansiteksti)

Jollain lailla tästä kirjasta tuli mieleen sekä Anne Leinosen Kirjanoita että Helena Wariksen Linnunsitoja, vaikkei yhteisiä nimittäjiä kovinkaan paljon lopulta ole. Kiuru on mielenkiintoinen päähenkilö. Aluksi hänen sukupuoltansa ei tiedä, mutta aika alkupuolella kirjaa sekin selviää. Kiurulla on kyky nähdä toisten ihmisten muistoja. Bollywood hallitsee aisteja. Dai pystyy luomaan unia sekä näkemään toisten unia. Nelu pystyy paitsi vaikuttamaan tunteisiin, myös aistimaan tunnetiloja. Samuel puolestaan kykenee lukemaan ajatuksia, ja sen lisäksi hän tietää jos jollakin on samankaltaisia voimia. Kaikkien voimissa on jonkinlaista päällekkäisyyttä.

Muistot kiinnittyivät hajuihin ja kuviin, voimakkaisiin tunteisiin. Suurimman osan ajasta ihmiset ajattelivat asioita, jotka he olivat kaivaneet esiin muististaan. Unetkin ammensivat muistoista. Oikeastaan oli hassua edes ajatella,että heidän voimansa olisivat toisistaan erillisiä. Pikemminkin ne olivat saman asian eri puolia. (s. 81)

Kiurun tietämättä Samuel on päässyt jäljille salaperäisestä järjestöstä, Väestä. Sen nettisivuilta ei paljon selviä, vain muutama hassu rivi: Väki on perinteikäs järjestö, joka tekee yhteiskunnallisesti merkittävää sivistystyötä. Arvojamme ovat viisaus, tyyneys, rohkeus sekä mielen ja ruumiin tasapaino. Noudatamme vuosisatoja vanhoja perinteitä. Vaalimme siisteyttä ja soveliaisuutta. Kaikkia jäseniämme kannustetaan kehittämään mieltään viidellä eri osa-alueella. (s. 87-88)

Kaikki ovat lähes varmoja siitä, että heidän voimillaan ja Väki-järjestöllä on jotain tekemistä toistensa kanssa. Totuuden selvitessä Kiuru saa huomata olevansa vaarassa ja edessä on pakomatka. Tästä tarina jatkunee seuraavassa osassa, jota jään innolla odottamaan.

Kuittaan kirjalla Helmet-haasteen viimeisen kohdan eli 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Tämä siitä syystä, että yksi tämän syksyn harjoittelijoistamme oli kovasti pitänyt kirjasta ja suositteli sitä ehdottomasti minullekin. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Tammi, 2017
387 sivua

torstai 30. marraskuuta 2017

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra

Nadja Sumasen esikoisteos Rambo (Otava 2015) voitti ilmestymisvuonnaan Otavan nuortenkirjakilpailun ja vielä Finlandia Junior -palkinnonkin. Ilokseni Sumaselta ilmestyi tänä vuonna uusi nuortenkirja, Terveisin Seepra (Otava 2017).

Miten naurettavalta mahdoin näyttää noiden toisten silmissä, joiden elämässä tapahtui asioita. Koskettavia, kuohuttavia, hassuja, noloja, suloisia, ravisuttavia, villejä, hävyttömiä. Olin kolmea kuukautta vaille kuusitoista, enkä ymmärtänyt, miksi joku haluaisi olla always sixteen. Milloin kaikki kaunis oli alkanut kadota?
Kun Iris ahdistuu, viiltely vie pahan pois. Hetkeksi. Kunnes pimeydessä häivähtää valo. Iris löytää Runotytön, jolla on haave. Ja isän vanhan kameran, jonka linssin läpi tuntuu luonnolliselta tarkastella maailmaa. Mutta pääseekö seepra raidoistaan? (takakansiteksti)

Takakannen perusteella tosi ahdistavalta vaikuttava kirja, mutta onneksi totuus oli toisenlainen. Toki kirjassa on ahdistusta ja vaikeita asioita, mutta ei pelkästään niitä. Iris tekee lujasti töitä saadakseen itsensä kuntoon ja viiltelyn loppumaan, sekä itsekseen että psykologin kanssa. Yllättäviltäkin tahoilta löytyy apua, kun Iris löytää isän vanhan kameran ja alkaa kuvata. Muutenkin harrastukset vaihtuvat, kun vanha balettiharrastus jää. Lisäksi Iris alkaa kirjoitella sähköpostitse nimimerkki Runotytön kanssa. Tälle on helppo kertoa melkein kaikesta.

Isä on Iriksen kuvausinnostuksesta mielissään ja haluaisi opettaa kuvaamisesta kaiken mahdollisen, mutta antaa onneksi Iriksen tehdä itsekseen. Kuvien kehittämisessä isää kuitenkin tarvitaan avuksi, ja Iris ja isä lähentyvät pitkästä aikaa. Iris tutustuu myös täysin erilaisista taustoista tulevaan Teeleen, jolta hän saa paljon hyviä neuvoja ja tukea. Ne ovatkin tarpeen, sillä Iriksen perhesuhteet eivät ole parhaat mahdolliset. Vähitellen, pala palalta, asiat alkavat kuitenkin järjestyä niin Iriksen päässä kuin perheen sisälläkin. Mutta Runotyttö tuntuu kadonneen johonkin, hän ei enää vastaa viesteihin.

Terveisin Seepra on kirja, jossa tapahtuu paljon ja kuitenkaan ei paljon mitään. Perheen suhteet ovat hyvinkin päin mäntyä eikä niiden korjaaminen ole helppoa. Kirja antaa kuitenkin positiivisen viestin: toivoa on, kaikki järjestyy. Se vain ottaa oman aikansa. Salaperäinen Runotyttö ja tämän katoaminen jää askarruttamaan mieltä. Mitä tapahtui?

Kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 15 (kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen) sekä Down Under -haasteen kohtaan 32 (kirja, jonka henkilöihin liittyy huomattavaa henkistä kasvua).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Nadja Sumanen: Terveisin Seepra
Otava, 2017
264 sivua

maanantai 27. marraskuuta 2017

Mats Strandberg: Hoivakoti

Mats Strandbergin esikoisteos Risteily oli huikean hieno kauhuromaani, ja odotukseni olivat aika korkealla Hoivakodin (Like 2017) ilmestyessä. Enkä pettynyt. Vaikka vanhukset, muistisairaudet ja kuolema ovat monelle meistä herkkä yhdistelmä, minullekin, uskaltauduin kuitenkin ottamaan kirjan luettavaksi.

Lapsuudenkotiinsa palannut tuhlaajapoika Joel vie dementoituneen äitinsä Monikan laitoshoitoon. Pian muuton jälkeen Monikan tila romahtaa, ja Joel seuraa avuttomana, kun äiti vajoaa yhä syvemmälle omaan kauhujen täyttämään maailmaansa. Mutta ovatko Monikan näyt harhoja vai käykö hoivakodissa kutsumattomia, pahansuopia vieraita? (takakansiteksti)

Joelin isä on kuollut jo kauan sitten, ja äiti on asunut yksikseen poikien lennettyä pesästä. Joel on viettänyt levotonta elämää suuressa kaupungissa, mutta äidin voinnin huononnuttua hän on muuttanut takaisin lapsuudenkotiinsa äitiään hoitamaan. Lopulta on aika siirtää äiti laitokseen, sillä jokapäiväinen selviytyminen on jo melko haastavaa. Joelin on vaikeaa saada äiti ottamaan lääkkeensä, ja lisäksi äiti väittää että isä on edelleen heidän luonaan.

Mäntykodissa Monikasta alkaa huolehtia joukko hoitajia. Heidän joukossaan on Nina, Joelin ystävä lapsuus- ja nuoruusajoilta. Elämä on vienyt Ninan ja Joelin eri teille, mutta nyt heidän on pakko kohdata toisensa ja myös menneisyytensä. Kun Monikan vointi alkaa nopeasti huonontua entisestään, molemmat ovat aluksi neuvottomia.

Aivan kuin jokin söisi häntä sisältäpäin. (s. 186)

Lopulta on selvää, että jotain ylimääräistä on muuttanut Mäntykotiin Monikan mukana. Miten se saadaan lähtemään, onkin toinen juttu. Nappaan kirjan mukaan Helmet-haasteeseen kohtaan 39: ikääntymisestä kertova kirja.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Mats Strandberg: Hemmet (2017)
Suomentaneet Ida Takala ja Stella Vuoma
Like, 2017
367 sivua

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Toinen tuntematon

Millaisia tarinoita Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan naishahmojen taakse voisi kätkeytyä? Tähän vastaa 22 kirjailijaa, kukin omalla novellillaan.
Kuinka kotirintama pärjää ankarina sotavuosina miesten ollessa rintamalla?
Mitä Paloaukean lotta näkee luutnantti Lammiossa?
Miten toivutaan Vuorelan kotona, kun Kariluodon kirjoittama kaatumisviesti saapuu?
Mitä kerrottavaa on Sirkalla, Kariluodon kirjeitä lukevalla rakastetulla?
Ja mitä Petroskoin Veeruska todella ajattelee suomalaisista miehittäjistä kuten Hietasesta, joka tuo lapsille leipää ja Vanhalasta joka hihittelee ja soittaa levyjä?
Millainen ihminen on puolestaan Lyyti Rokka ja miten hän ottaa vastaan "mukuloit laskemaan" saapuvan haavoittuneen Antin? (takakansiteksti)

Toinen tuntematon (WSOY 2017) -antologian kaikki 22 novellia ovat mielestäni erittäin hyviä, ja kaikista löytyy mainioita yhtymäkohtia alkuperäiseen Tuntemattomaan. Mieleenpainuvimpia novelleista ovat:

Petri Tammisen Teidän suuren surkeutenne vuoksi, joka keskittyy Riitaojaan. Tämän elämään liittyvät naiset kirjoittavat kirjeitä sotamies Riitaojalle, niin ruustinna, jolla sisko on palveluksessa; sisko, joka kertoo kotirintaman arjesta ja vielä äiti, joka toivoo ettei poika ampuisi ketään. Lukija tietää ettei yksikään kirjeistä enää tavoita vastaanottajaansa. Novellin kolme kirjettä tarjoavat jokainen erilaisen näkökulman niin sota-aikaan kuin sotamies Riitaojaan. Peukutus siis näkökulmasta.

Tuomas Kyrön Vaadi aina enin itseltäsi. Novelli kertoo Paloaukean lotasta, joka ei näe muita kuin luutnantti Lammion. Novelli sijoittuu nykyaikaan, jossa nuori nainen haastattelee mummoaan, kyselee sodasta. Teksti on kuin litteroitu ääninauhalta. Nainen kertoo, ensin vastahakoisesti, sitten antaen kaiken tulla. Salaisuudet paljastuvat. Kerronta piirtää kuvan vastenmielisestä luutnantti Lammiosta, joka kuitenkin on jollain tasolla inhimillinen. Peukutus tällaisesta hahmon kuvauksesta.

Inka Nousiaisen novelli Kaunis päivä kertoo Hauhian siskosta, joka kirjoittaa veljelleen kirjettä sinne jonnekin. Kesken kirjeen kirjoittamisen tulee tieto veljen kaatumisesta, mutta sisko ei usko siihen. Peukutus konfliktin kuvauksesta.

Venla Hiidensalon novelli Sydän on vasemmalla kertoo Asumaniemestä ja lääkintälotta Helmistä. Molemmat käyvät sotaa huumausaineiden voimalla kestääkseen kaiken kauheuden. Novellin sävy on jotenkin pohjattoman lohduton. Peukutus siitä.

Kävin katsomassa Aku Louhimiehen ohjaaman uuden Tuntemattoman sotilaan vähän ennen tämän kirjan lukemista. Oli aika jännä huomata, että jotkut novelleista tuntuivat suorastaan tutuilta elokuvan katsomisen jälkeen! Varsinkin Kariluodon Sirkka-morsianta ja Petroskoin Veeruskaa kuvaavat elokuvapätkät olivat aivan kuin novelleista peräisin. Vaiko sittenkin toisinpäin? No, ehkä tajusitte kuitenkin mitä tarkoitan...

Novellihaasteen luettujen novellien kokonaismäärä on tällä hetkellä 58 novellia 38 eri kirjailijalta. Lisäksi kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 9: toisen taideteoksen inspiroima kirja.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Toinen tuntematon
Toimittaneet Johanna Catani ja Lari Mäkelä
WSOY, 2017
376 sivua

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kate Morton: Hylätty puutarha

On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta naista ei kuulu.
Lähes vuosisata myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä - ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.
Hylätty puutarha on hienostunut lukuromaani, joka kuljettaa lukijan läpi vuosikymmenten raottaen vähä vähältä historiaan hautautuneita salaisuuksia. Kate Morton on jälleen punonut lumoavan tarinan. (kustantajan esittelyteksti)

Kate Mortonin Hylätty puutarha (Bazar 2014) on ollut lukulistallani varmaan lähes ilmestymisestään lähtien, mutta sain sen luettua vasta nyt. Paksuhkon kirjan lukeminen e-kirjana oli minulle erittäin hyvin toimiva vaihtoehto, varsinkin kun löysin kirjan Elisa kirjan tarjousten joukosta.

Monessa aikatasossa kulkeva tarina on aina omiaan kiehtomaan mieltä, ja joka aikatason päähenkilössä ( esim. nykypäivän Cassandra, menneen ajan Nell ja salaperäinen Kirjailijatar) on jotain helposti samaistuttavaa. Kirjallisuus on romaanissa tärkeässä osassa, ja Kirjailijattaren sadut varsinkin. Vanhan satukirjan ja kuuluisan taiteilijan piirrosten avulla Cassandra pääsee jäljille sukunsa salaisuuksista. Isoäiti Nell on aikanaan alkanut selvittää omaa tarinaansa (joka sivumennen sanoen onkin melkoinen), muttei koskaan löytänyt kaikkia johtolankoja. Hän jättää salaisuudet Cassandran selvitettäväksi, ja tämä tempautuukin menneisyyden jäljille vieraillessaan perimässään talossa. Lukijana näihin salaisuuksiin pääsi aika hyvin kärryille, ja lopputulosta osasi odottaa. Kaikkia yksityiskohtia ei kuitenkaan voinut millään ennakoida, joten kirja piti otteessaan loppuun asti.

Haasteista kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 38 (kirjassa mennään naimisiin), Down Under -haasteen kohtaan 28 (kirja jonka omistat), ja lisäksi pääsen aloittamaan Taiteilijaromaanit-haasteen, kirjassa kun kerrotaan sekä kuvataiteilijoista että kirjailijasta.

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Kate Morton: The Forgotten Garden
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Bazar, 2014
e-kirja

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kirjoja moniin eri haasteisiin

Tässäpä taas niputettuna muutama kirja, joista en ihan hirveästi keksi sanottavaa, mutta haluan ne blogiini ottaa mukaan kuitenkin, kun kirjat sattuvat sopimaan passelisti meneillään oleviin haasteisiin. :)

Antti Tuurin Tangopojat (Otava 2016) sopii Muuttoliikkeessä-haasteeseen. Kirja keskittyy kuvaamaan 1960-luvun tyypillistä tilannetta: lähdetään Ruotsiin leveämmän leivän toivossa.

Saulilla on Kauhavalla kesken monta asiaa, etenkin suhde oikulliseen Elinaan. Elina on laulusolisti tanssiorkesterissa, jossa Sauli soittaa haitaria. Orkesteri hajoaa, kun Elina yllättäen lähtee Ruotsiin. Sauli päättää lähteä perästä, Volvon tehtailla olisi töitä tarjolla.
Nousevan auringon talo, suomalaisten miesten majapaikka Skövdessä, opettaa maan tavoille. Raskaan tehdastyön lomassa Sauli elättelee haavetta soittamisesta. Sana lahjakkaasta hanuristista leviää, ja Sauli alkaa työn ohessa soittaa Tangopojat-orkesterissa. Se vetää suomalaispaikkakuntien tansseihin jopa tuhansia innokkaita. Kaiken aikaa Sauli yrittää kuitenkin jäljittää Elinaa, joka tuntuu kokonaan kadonneen.
Suuri muutto tyhjensi Suomen maaseudun ja vei 1960-luvulla satojatuhansia työikäisiä Ruotsin teollisuutta rakentamaan. Sopeutuminen ei aina sujunut tangon sulavin askelin. (takakansiteksti)

Tammikuu 18 -teoksen yhteydessä taisin tulla jo sanoneeksi jotain Tuurin tyylistä. Tähän kirjaan se sopi ehkä hitusen paremmin, tai ainakaan se ei tuntunut niin häiritsevältä. Siirtolaisuuden kuvaus on ihan kiehtovaa, mutta minua alkoi tuo naisen perään haikailu jo ärsyttää.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Antti Tuuri: Tangopojat
Otava, 2016
317 sivua

Helmet-haasteessa yksi hankalalta tuntuva kohta oli 48: kirja aiheesta josta tiedät hyvin vähän. Tähänhän olisi toki sopinut esim. mikä tahansa tietokirja... mutta halusin mieluummin lukea jonkun ihan ennestään tuntemattoman romaanin. Niitäkin kun toki kirjastosta löytyy! ;) Valitsin luettavaksi Ros Wynne-Jonesin Etelä-Sudaniin sijoittuvan esikoisteoksen Sade lankeaa (Like 2010) ihan siksikin, että sillä saan edistettyä myös kaunokirjallista maailmanvalloitustani.

Punatomuisen eteläsudanilaiskylän sateista on kulunut niin kauan, että pikkulapset ovat vain kuulleet puhuttavan taivaalta lankeavasta vedestä. 40-vuotinen sota on peittänyt muistot rauhasta. Kun kolme länsimaista avustustyöntekijää juuttuu sinne, missä runoilijat kantavat rynnäkkökivääriä ja kapinallisjohtajat vahtivat jokaista liikettä, heidän läsnäolonsa synnyttää yhtä paljon toivoa kuin uhkia.
Nuori lääkäriopiskelija Maria joutuu silmätysten traagisten tapahtumien ja lyhyeksi jäävien elämäntarinoiden kanssa, mutta kuoleman saartamassa kylässä kytee luottamus parempaan. Sekä rakkaus että onni voivat selvitä myös nälänhädästä ja sodasta. (takakansiteksti)

Olipahan ainakin tosi erilainen kirja, en tämän tyylisiä ole kovin monta lukenut. Kirjailija on itse työskennellyt eri kriisialueilla, mm. Etelä-Sudanissa, eli kirja on varmastikin hyvin dokumentaarinen ja aitoihin tilanteisiin perustuva. Lukemiseen meni pitkään, ei ehkä ollut mikään suosikkikirjani, mutta sen verran mielenkiinto pysyi yllä että luin kirjan kokonaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Ros Wynne-Jones: Something Is Going to Fall Like Rain (2009)
Suomentanut Einari Aaltonen
Like, 2010
366 sivua

Katarina Mazettin Seikkailuserkut-sarja sai jo toisen osansa tälle vuodelle. Voroja ja vompatteja (Otava 2017) jatkaa serkusten tarinaa aika lailla siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Tämä kirja osuu sopivasti Down Under -haasteen kohtaan 17: kirja, joka käsittelee jollakin tavalla Australian eläimiä.

Lomalle saariston rauhaan! Pääsiäismunia, herkkuaterioita, söpöjä vompatteja! Luonnonrauhasta ei tosin ole tietoakaan...
Kaikki neljä serkusta hihkuvat riemusta päästessään Frida-tädin Uikkusaareen pääsiäiseksi. Katinryökälekin otetaan tietysti mukaan. Täti aikoo perustaa saareen puiston, jonka vetonaulaksi hän on tilannut Australiasta vompatteja. Eläimet saapuvat sopivasti pääsiäisenä.
Yllättäen saareen veneilee moottoripyöräjengin jäseniä. Miehet mekastavat saaressa ja käyttäytyvät muutenkin uhkaavasti. Miksi ihmeessä? Julian, Pörrin, Jorin ja Alexin on otettava hurjan jengin aikeista selvää. (takakansiteksti)

Viisikkomainen meno jatkuu hurjaa jengiä peläten ja vielä hurjempia vompatteja kaitsien. Tädin suunnitelma eläinpuistosta ei miellytä kaikkia, ja ehkä juuri siksi moottoripyöräjengi ilmaantuu pelottelemaan Uikkusaaren väkeä. Neuvokkaat serkukset eivät kuitenkaan aio jäädä tarkkailemaan tilannetta sivusta, vaan päättävät ottaa ohjakset omiin käsiinsä. Hauskoja ja vähän jänniäkin tapahtumia riittää. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Katarina Mazetti: Kusinerna Karlsson : Vildingar och vombater (2012)
Suomentanut Ulla Lempinen
Otava, 2017
139 sivua

Evarian kirjahylly

Sivut

Sivut

tiistai 12. joulukuuta 2017

Helmet-lukuhaaste vuodelle 2017 suoritettu!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Gillian Anderson & Jeff Rovin: Liekkien näkijät (Earthend Saga #1)

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

torstai 7. joulukuuta 2017

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen? (Normaali #2)

perjantai 1. joulukuuta 2017

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Väki #1)

torstai 30. marraskuuta 2017

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra

maanantai 27. marraskuuta 2017

Mats Strandberg: Hoivakoti

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Toinen tuntematon

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kate Morton: Hylätty puutarha

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kirjoja moniin eri haasteisiin

Blogiarkisto

Sivun näyttöjä

Näitä seuraan:

Lukijat

Kirjan genre tms.

Haasteet

Valloitetut maat

Sarjat

Kustantaja

Goodreads-tähdet

Kotimaiset kirjailijat

Ulkomaiset kirjailijat