Tuomi Elmgren-Heinonen: Lottatyttö komennuksella : pikkulotan tarina

"Samalla mitä jännittävin ja ihanteellisin Lotta-romaani."
"Tämä vauhdikkaasti ja viehättävästi kirjoitettu romaani on kaikkien Suomen tyttöjen kirja."

Nämä sitaatit poimin kirjan takakannesta, ja aika hyvin nämä toteamukset tiivistävät kirjan sisällön.

Talvisodan aikana Tuomi Elmgren-Heinonen seurasi läheltä sekä sotilas- että kotirintaman toimintaa ja otti myös osaa maanpuolustuspropagandaan. Näistä lähtökohdista olikin sitten varsin yksinkertaista kirjoittaa isänmaallista henkeä nostattava teos Lottatyttö komennuksella : pikkulotan tarina (WSOY 1940).

Kirjan sankaritar on vasta 16-vuotias viipurilaistyttö Liisa Salo, joka on pikkutytöstä asti harrastanut partiota ja toiminut myös pikkulotissa. Venäläisjoukkojen hyökättyä Suomen rajojen yli hän kärttää äidiltään luvan päästä mukaan lottatoimintaan. 

Siitä päivästä alkaen Liisa oli posket hehkuvina, varhaisesta aamusta alkaen iltamyöhään, useasti yli vuorojensakin, ollut lottien apuna, olipa isolotta kerran kehaissut ja sanonut, että jos olisi kaikilla hoksuttimet samalla tavoin päässä kuin Liisalla, niin kyllä silloin töistä selvittäisiin. Annikin kanssa he työskentelivät milloin keittiössä lihakeiton ääressä, milloin kantoivat lautasia aterioitseville, milloin seisoivat kanttiinissa myymässä, milloin taas pesivät astioita tai parsivat sukan, ompelivat napin, nimikoivat kirjaimet lapasiin...- Tiedätkö, en oikein kehtaa sanoa, mutta minusta on hirveän ihana tunne silloin, kun on oikein kiire, oli Liisa eräänä iltana tunnustanut Annikille. (s. 10)

Omanlaistaan sota- ja maanpuolustuspropagandaa tämäkin. Kirjan ilmestyessä välirauhan aikaan tilanne on ollut varmasti tietyllä tavalla varautunut ja kireä, ja tämäntyyppisen isänmaallisen hengen nostattaminen ja levittäminen on varmasti nähty tärkeänä. 

Liisa pääsee näkemään lottatyötä ja osallistumaan siihen melko monipuolisesti. Hän osallistuu siviiliväestön evakuointitoimiin ja toimii saattajana kuljetusjunissa, osallistuu pommitusten aiheuttamien tulipalojen sammutustöihin, joutuu muonitusapulaiseksi lähelle puolustuslinjoja ja vieläpä jää vihollisen puolellekin. Ja tietysti löytää kaiken tämän lomassa Sen Oikean, erään reservivänrikin, jota "jää ajattelemaan tavallista lämpimämmin", ja jonka kanssa on rauhan tultua hyvä jäädä haaveilemaan tulevaisuudesta.

Olisipa ollut mielenkiintoista lukea myös, mitä lottatytölle ja vänrikille tapahtui jatkosodan alettua. :-/

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Tuomi Elmgren-Heinonen: Lottatyttö komennuksella : pikkulotan tarina
WSOY, 1940
191 sivua

Erilaisia kokemuksia vuoden 1918 tapahtumista

Tänään päättyvään 1918-lukuhaasteeseen ennätän saamaan vielä pari teosta mukaan! :)

Juhani Syrjä on kirjoittanut isänsä vaiheista useampiakin teoksia. Niistä ensimmäinen, Juho 18 (Gummerus 1998) kertoo isän nuoruusajasta kansalaissodan aikana. Juho on 18-vuotias, kun hän lähtee kotitorpastaan sotimaan. Motiivia ei sen kummemmin ole, Juho haluaa lähinnä pitää kiinni kunniastaan muiden silmissä. Juho tekee tehtävänsä osallistuen taisteluihin, kunnes jää Lahdessa valkoisten vangiksi. Edessä on vankileiri, josta selvittyään Juho palaa kotiin ja tarttuu taas talon töihin.

Tästä teoksesta on kaikenlainen agitatsiooni kaukana, niin punaisesta nuorukaisesta kuin se kertookin. Lukijalle tulee selväksi, että Juho on mukana sotatoimissa vain ympäristön painostuksesta. Ehkä juuri siksi hänen onkin helppo pysytellä suhteellisen etäällä kaikesta - hän tarttuu aseeseen ja ampuu siinä kuin muutkin, mutta pysyisi mieluummin taustatarkkailijana. Ensimmäiset ruumiit järkyttävät melkoisesti.

Siinä katsellessani minä ajattelin, että ikinä ei saisi armoille jäänyttä ihmistä tappaa, ei sittenkään, vaikka tämä itse olisi tehnyt kuinka paljon pahaa tahansa. (s. 32)

Punaisten joukkojen murtuminen ja yleinen sekasorto sodan loppuvaiheessa tuodaan kirjassa selkeästi esille. Johtajat vetäytyivät vastuusta ja jokainen sai selvitä miten parhaaksi taisi. Lopulta nälkä ja väsymys pakottivat antautumaan. Vankileirillä paras selviytymiskeino on olla mahdollisimman näkymätön, sillä ammutuksi voi joutua pienestäkin syystä tai olemattomasta rikkeestä.

Ihmisen on vaikea elää sillä tavalla, ettei loukkaisi kenenkään toisen etua tai kunniaa. Kun nyt oli tullut tilaisuus vanhojen velkojen maksamiseen, niin monet sitä käyttivät. Eikä talollisen tai jonkun muun valkoisemman ihmisen syytöstä vastaan painanut punikin sana yhtään mitään. (s. 60)

Kun Juho lopulta pääsee vankileiriltä vapauteen, elämä jatkuu lähes samanlaisena kuin ennen sotaa. Työtä tekemällä ihminen selviää, se on Juhon ohjenuora.

Kirja on määritelty monologiromaaniksi, ja siksi kelpuutan sen mukaan myös Helmet-haasteen kohtaan 13 (kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa). Mietin tätä pitkään, sillä kirjassa vähintäänkin mainitaan monia ihmisiä useampaan otteeseen. Näen kuitenkin niin, että ainoa varsinainen henkilö kirjassa on Juho, jonka tarinasta on kyse. Kaikki muut mainitut henkilöt ovat vain taustavaikuttajia hänen elämässään. Selittelyä? Kenties, mutta ei nää haasteet saa liian vakavasti otettavia olla. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Juhani Syrjä: Juho 18
Gummerus, 1998
94 sivua

Täysin erilainen kansalaissodan kuvaus ja myös lukukokemus oli Mike Pohjolan uusin teos Sinä vuonna 1918 (Gummerus 2018). Pelisuunnittelija Pohjola on tehnyt melkoisen työn kirjoittaessaan interaktiivisen ja jopa immersiivisen historiallisen romaanin. Päähenkilön valitsee lukija, ja lukiessaan valitsee eri vaihtoehdoista päähenkilön kokeman kohtalon. Kun päähenkilön sotakokemus on ohi, voi aloittaa alusta aivan erilaisen päähenkilön parissa. Miten sodan koki valkoinen nainen Pohjanmaalla? Entä juutalainen mies Varsinais-Suomesta? Omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan melkoisesti siihen, minkälaiseksi päähenkilön tarina muodostuu.

Idea on aivan loistava, mutta toteutus valitettavasti ontuu aika tavalla. Luin itse useampia erilaisia vaihtoehtotarinoita, ja joissakin tapauksissa jäin "jumiin" tarinassa. Verkkoversiona tällainen teos olisi ehkä helpompi toteuttaa ja ottaa kaikki mahdolliset yhdistelmät huomioon. Nyt tuntui, että jotain jäi puuttumaan ja kaikkia valintoja ei pystynyt koko ajan ottamaan huomioon.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918
Gummerus, 2018
527 sivua

Antti Tuuri: Tammikuu 18

Pitkän linjan kirjailija Antti Tuuri on valinnut uusimman kirjansa aiheeksi tapahtumat lähes sadan vuoden takaa: nuoren itsenäisen maan ponnistelut rauhan ja järjestyksen säilyttämiseksi - turhaan. 

Tammikuu 18 (Otava 2017) on vahva, dokumentteihin perustuva romaani, joka kertoo kansalaissodan alkutahdeista Pohjanmaalla, jossa kurittomat venäläisjoukot aiheuttavat pelkoa. Tammikuussa 1918 Ylistarossa pitää riisua aseista sinne majoitetut kuutisensataa venäläistä sotilasta. Suojeluskunta on huonosti aseistettu, ja itsenäisyysmies Ahto Sippola luottomiehineen yrittää hankkia aseita. Sippola käy myös tarkastamassa Vimpelin sotakoulun, jota on ollut perustamassa.
Senaatti nimittää armeijan ylipäälliköksi Mannerheimin. Häntä ei Pohjanmaalla tunneta. Esikunta perustetaan Vaasaan, suojeluskunnat ja punakaartit sotivat jo Viipurissa. Ylistarossakin tilanne kiristyy, ja Vaasaan matkaava sotilasjuna määrätään pysäytettäväksi. Kun rata rikotaan, yllätyshyökkäys alkaa. (takakansiteksti)

Voi että. Sinänsä äärimmäisen mielenkiintoisesta aiheesta olisi varmasti saanut aikaan vaikka minkälaisen tiiliskiviromaanin, mutta Tuuri on tiivistänyt kertomuksensa reiluun kahteensataan sivuun. Tapahtumista kerrotaan varsin eleettömästi, lähinnä toteavasti ("keskusteltiin isänmaan asioista" kattaa aika paljon, eikö vaan?!) ja turhia dramatisoimatta ja paisuttelematta. Itse olen hiukan rönsyilevämmän kielen ja ilmaisujen ystävä, joten jäin kaipaamaan kirjalta paljonkin. En tunne Tuurin tuotantoa kovin laajasti, eli en tiedä onko kyse kirjailijan perustyylistä vai onko tämä harkitusti valittu tapa. Toisaalta taas, kun ajattelee monia kyseistä aihetta käsitteleviä romaaneja, hurmoksellista paatosta on kyllä saatu lukea paljonkin. Eli siinä mielessä ihan virkistävääkin, kun nyt tarkemmin asiaa fundeeraa. :)

Tällä kirjalla on joka tapauksessa hyvä avata Ompun 1918-lukuhaaste. Osallistukaa ihmeessä, tämä on tärkeä aihe!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Antti Tuuri: Tammikuu 18
Otava, 2017
220 sivua

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa

Kun toinen maailmansota julistetaan alkaneeksi Englannissa, 18-vuotias Mary North ilmoittautuu heti vapaaehtoiseksi. Hän elättelee toiveita hohdokkaasta vakoojan pestistä, eikä into laannu vielä silloinkaan, kun hänet määrätään opettamaan Lontooseen pommitusten ajaksi jääneitä lapsia: värillisiä, köyhiä, jollain tavoin vammautuneita.

Toisella puolella Lontoota Tom Shaw on päättänyt jättää koko sodan väliin. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä Tomin järkytykseksi hänen paras ystävänsä Alistair ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Sotaa ei voi paeta kukaan - ei pommien moukaroimassa Lontoossa eikä vihollisten piirittämällä Maltan karulla saarella. (takakansiteksti)

Chris Cleaven Sodassa ja rakkaudessa (Gummerus 2016) on kaunista ja korutonta kerrontaa sodasta, sen lieveilmiöistä ja ihmisistä tempautuneina käsityskykyään suurempien tapahtumien pyörteisiin. Mary ja varsinkin hänen paras ystävänsä Hilda ihannoivat sotaa ja univormuja. Päädyttyään vastoin haaveitaan opetustehtäviin Mary tutustuu sodasta toisin ajattelevaan Tomiin ja yllätyksekseen ihastuu mieheen. Samaan aikaan vapaaehtoisena palvelukseen ilmoittautunut Tomin ystävä Alistair taistelee Ranskan rintamalla. Lomalla käydessään myös Alistair iskee silmänsä Maryyn.

Sitten alkavat Lontoon pommitukset, ja Maryn elämä mullistuu koulun tuhoutuessa. Mary itse selviää, mutta pommitus vaatii Tomin hengen. Murtunut Mary ilmoittautuu ambulanssikuskiksi. Päivät ja pommitukset seuraavat toistaan, kunnes tulviva pommisuoja on koitua Maryn kohtaloksi. Maryn elämä romahtaa toistamiseen. Samaan aikaan Alistair kuluttaa aikaa Maltalla. Sielläkin meininki muuttuu täysin, kun saksalaiset ja italialaiset alkavat piirittää saarta. Nälkiintyneiden sotilaiden ainoa toivo evakuoinnista ovat postilennot. Alistairin menetettyä kätensä hän lopulta pääsee evakuointilennolle, mutta kone ei pääse edes Gibraltarille asti.

Monenlaista mutkaa on matkassa ja kapuloita tungetaan rattaisiin ennen kuin Mary ja Alistair lopulta tapaavat toisensa jälleen. Heidän tulevaisuutensa ei kuitenkaan vaikuta olevan kovin vakaalla pohjalla: sota on vaikuttanut molempien sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. Loppu tuntuikin jäävän jotenkin auki - kunnes vastaan tulivat tekijän jälkisanat.

Hieno, pintaa syvemmälle menevä tarina. Sota on kauheaa ja armotonta, mutta niin vain maailma selvisi. Tällä kirjalla avaan tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen (kohta 34: Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt). 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 

Goodreads-tähdet: 4 tähteä 

Kirjan tietoja:

Chris Cleave: Everyone brave is forgiven
Suomentanut Irmeli Ruuska
Gummerus, 2016
480 sivua

4 x mangaa

Niputetaanpa muutama luettu manga samaan postaukseen. :)

Kauhu on jotenkin mangaan passeli genre. Sarjakuvan keinoin voi toteuttaa kätevästi kauhuun sopivia elementtejä, mutta ihan kamalan kammottavaksi nämä pari kauhumangaa eivät yllä. No, nuor(ehko)ille lukijoille ne taitavat olla suunnattujakin, ei kuitenkaan kovin pienille. 

Ryo Azukin kaksiosaisen mangasarjan ensimmäinen osa, Vaarallinen sivusto 1 (Punainen jättiläinen 2015) esittelee lukijoille nettimaailman kauhuja. Kustantajan ikäsuositus on 14+.

Kun toivottomat ja turhamaiset löytävät houkuttelevan nettisivuston, alkaa kauhistuttava testi. Pahaa-aavistamattomat tuotetestaajat saavat huomata, että moni kuori päältä kaunis, mutta sisältä... Verta ja pimeyttä! 
Internet on vaarallisempi paikka kuin luulitkaan! (takakansiteksti)

Hana Umenon Saksinainen (Sangatsu manga 2015) on edellistä huomattavasti pelottavampia tarinoita sisältävä kauhumanga. Kustantajan ikäsuositus on 15+. 

Saksinainen on valmiina silppuamaan... 
Kooste kauhutarinoita johdattaa nuoret uhrit kohtaamaan hahmoja, joita päivänvalo ei imartele... 
Istu mukaan karmealle koulunpenkille! (takakansiteksti)

Varsin viihdyttäviä olivat nämä molemmat kauhumangat, itse kylläkin tykkäsin enemmän Saksinaisesta. Nämä molemmat osallistuvat sekä Kurjen siivellä -haasteeseen että Hämärän jälkeen -haasteeseen. 


Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Ryo Azuki: Monitoring yami site
Suomentanut Suvi Mäkelä
Punainen jättiläinen, 2015
190 sivua

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja:
Hana Umeno: Saksinainen (en löytänyt tietoa alkukielisestä nimestä)
Suomentanut Kim Sariola
Sangatsu manga, 2015 
176 sivua

Kaoru Mori on minulle varmaan kaikista tutuin mangan tekijä, sillä ihastuin jo hänen aiempaan historialliseen Emma-sarjaansa ja nyt hiljattain niinikään historialliseen, Keski-Aasian aroille sijoittuvaan Aron morsiamet -sarjaan, joka on edennyt jo kahdeksanteen osaansa. Tämän sarjan ikäsuositus on 10+, mutta luulisin että sarja kiinnostaa enemmän vähän vanhempia nuoria ja aikuisia. 

Amiran ja Karlukin kotikaupungissa on jälleenrakennuksen aika. Urakka on mittava, sillä taannoinen hyökkäys aiheutti paljon tuhoa. Kaiken muun ohella vahinkoa kärsivät mös Pariyan aviosuunnitelmat. Nuori nainen on melkoisten haasteiden edessä! (takakansiteksti) 

Tämä koko sarja on vallan viehättävä kokoelma kertomuksia useista (nuorista) pareista 1800-luvun paimentolaiskulttuurissa. Amiran ja Karlukin (joka on vaimoaan rutkasti nuorempi, itse asiassa ihan poikanen vielä) elämään palataan säännöllisesti, mutta sarja ei kerro pelkästään heistä. Sarjan alussa esitellyn tutkimusmatkailija Smithin lähdettyä jatkamaan matkaansa sarjassa on nähty paljon muunkinlaista avioelämää.

Arojen keskellä Smith on päässyt kohtaamaan myös oman rakkautensa, ja Kaspianmeren rannalla jäätiin seuraamaan rasavillien kaksossiskojen häitä useamman pokkarin ajaksi. Amiran suku tuli toisiin aatoksiin avioliitosta, ja syttyi heimosota. Sarjan viimeisimmissä käänteissä on seurattu rikkaan miehen nuorta morsianta, joka etsii itselleen sydänystävää julkisesta kylpylästä, ja tässä uusimmassa pokkarissa myös heidän sisarliittoaan - mielenkiintoinen lisä sarjaan! 

Tuorein morsian - tai vasta sellaiseksi tulossa oleva - on Pariya, temperamenttinen ja hitusen poikamainen nuori tyttö, jolle naisten taidot, kuten ompelu ja kirjonta ovat suuria haasteita. Varsinkin, kun heimosodan seurauksena kaikki Pariyan siihen mennessä tekemät kapiot tuhoutuivat, ja tyttö joutuu aloittamaan urakkansa alusta. Tuleva avioliitto on todellakin vaakalaudalla, Pariyan suureksi harmiksi. 

Myös tämä manga osallistuu Kurjen siivellä -haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Kaoru Mori: Otoyomegatari 8
Suomentanut Antti Valkama
Punainen jättiläinen, 2016 
202 sivua

Viimeisimpänä pitänee mainita jo aiemminkin esittelemäni Naruki Nagakawan Valkoinen noita -sarjan toinen osa, Jatkosota 1 (Punainen jättiläinen 2016). Jo ensimmäisestä osasta tutut tarkka-ampujatar Simo Häyhä ja muut sotasankarit jatkavat taistojen teillä "suuren idän valtion" ja "pienen pohjoisen valtion" välisen sodan jatkuessa. Nyt tosin jo mainitaan niin Suomi kuin Venäjäkin, minkä puuttumista ehdin ihmetellä aiemmin. 

Eihän tätä osaa oikein vakavissaan ottaa (eikä niin liene tarkoituskaan), varsinkin kun tässä albumissa esitellään myös muuan rouva Mannerheim. *virn*

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Naruki Nagakawa: Shiroi majo utsukushiki sniper 1 (2015)
Taide: Pairan 
Suomentanut Antti Valkama 
Punainen jättiläinen, 2016 
160 sivua 
 

Audrey Magee: Sopimus

Vappulukuhaasteen aikana tuli luettua myös minulle epätyypillisesti sotakirjallisuutta. No, enemmän pidin kirjaa kyllä historiallisena (rakkaus)romaanina, vaikka tapahtumat osittain toisen maailmansodan rintamalle sijoittuvatkin ja kirjassa näkyy kirjaston sota-genremerkintä.

Audrey Mageen Sopimus (Atena 2015) kertoo Peter Faberista ja Katharina Spinellista, jotka menevät naimisiin toisiaan tuntematta. Natsien joukoissa taisteleva Peter saa vihkiloman itärintamalta, ja Katharinalle kuuluu leskeneläke, jos Peter kaatuu. 
Yllättäen he kuitenkin rakastuvat toisiinsa. Kuherruskuukauden aikana Katharinan isä vie vävynsä tyhjentämään juutalaiskoteja, tönimään perheitä kadulla odottaviin autoihin. Kun Peter palaa rintamalle, Spinellit muuttavat juutalaisilta jääneeseen asuntoon ja Katharinan vauva saa juutalaisperheen lastenvaunut. 
Sopimus on säälimätön romaani sodasta, rakkaudesta ja itsekkyydestä. Puolue antaa: Stalingradin taisteluissa Peteriä auttaa jaksamaan turvattu tulevaisuus Suur-Saksassa, ja nälänhätää kärsivässä Berliinissä Katharina nauttii suklaakakkua. Mutta, kuten Peterille ja Katharinalle selviää, puolue myös ottaa. Audrey Magee nostaa esiin sota-ajassa kamppailevat tavalliset ihmiset antamatta armoa heidän sokeille pisteilleen. (takakansiteksti) 

Romaani alkaa ilman suurempia selittelyjä: meneillään on vihkitilaisuus, jonka osapuolet ovat puolentoista tuhannen kilometrin päässä toisistaan. Tasan kello 12 Peter ja Katharina osallistuvat tahoillaan samanlaiseen seremoniaan ja täyttävät näin osansa sopimuksesta, joka takaa etuja molemmille: Peterille naimaloman ja Katharinalle leskeneläkkeen, jos Peter sattuisi kaatumaan. Muutamaa päivää myöhemmin Peter ja Katharina tapaavat toisensa ensimmäisen kerran. 

Onkohan näin oikeastikin tehty? Hurjalta tuntuu... Tokihan monet tuon ajan suomalaisetkin avioliitot solmittiin melko pikaisesti, toisiaan juurikaan tuntematta, mutta yleensä aina vähintään kirjeenvaihdon ja muutaman tapaamisen jälkeen. Eri asia kokonaan on sitten tietenkin se, miten tällaiset "pika-avioliitot" ovat mahtaneet kestää. Eikä elämä helppoa ole Mageen kirjassakaan. 

Katharinan perheen ystävä, tohtori Weinart, saa suhteillaan pidennettyä Peterin lyhyttä vihkilomaa, mutta vastapalvelukseksi Peter joutuu töihin, tyhjentämään juutalaisasuntoja. Näiden öisten reissujen aikana opettajan työstä haaveileva Peter imee itseensä melkoisen annoksen natsiaatteita ja alkaa itsekin uskoa siihen mitä joutuu tekemään. Loman päätyttyä Peter palaa rintamalle, ja Katharina jää odottamaan häntä - ja heidän yhteistä lastaan. Tohtori Weinart järjestää Katharinalle ja tämän vanhemmille uuden, paremman asunnon - juutalaisista tyhjennetyn, ja ottaa samalla perheen tiukasti talutushihnaansa. 

Kirjeet kulkevat Berliinin ja itärintaman välillä tiuhaan tahtiin, ja vastanaineet haaveilevat ajasta jolloin voivat olla jälleen yhdessä, perheenä. Vaan kun asiat pitkistyvät, ne myös mutkistuvat, ja niin on laita myös sota-aikana. Peter ja tämän sotilasystävät etenevät aina Stalingradiin asti, ja siellä helvetti pääsee valloilleen. Saksalaiset jäävät mottiin. Lähes ainoa varma tie sieltä ulos on antautuminen (se ainoa varma on kuolema), ja ennen pitkää siihen päätyy myös Peter. Tällä välin Katharina on synnyttänyt pojan ja joutunut perheensä kanssa palaamaan vanhaan asuntoonsa. Berliinin murtuminen on lähellä... Onko enää toivoakaan jälleennäkemisestä? 

Hienosti ja kaunistelemattomasti kirjoitettu kirja, joka piti tiiviisti otteessaan. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Audrey Magee: The undertaking 
Suomentanut Heli Naski 
Atena, 2015 
332 sivua

Naruki Nagakawa: Talvisota (Valkoinen noita #1)

Legendaarinen tarkka-ampuja Simo Häyhä seikkailee tällä kertaa naishahmoisena. Takakannessa varoitetaankin: "Ei suositella sotahistoriansa kuolemanvakavasti ottaville".

Tarinan vaaleahiuksinen sankaritar on nimeltään Simo Häyhä. Tavanomaiselta kalskahtava fiktiivinen sotatarina sijoittuu vuoteen 1939. Toinen päähenkilö on Aki Kirjavainen, nuori poika, jonka siskon (vai rakastetun? en ole aivan varma...) viholliset ampuvat. Yksin vihollisen keskelle jääneen Akin pelastaa Simo Häyhä, tappavan taitava naistarkka-ampuja. "Eikö Simo ole miehen nimi?" Aki kysyy. "Kuulen tuota usein", kuuluu jäyhä vastaus. Myöhemmin tarinaan astuu myös taistelijajoukon komentaja, Aarne "Marokon kauhu" Juutilainen, hänkin naishahmoisena. Tapahtumapaikkoja ei missään vaiheessa nimetä tarkemmin: sotaa käyvät keskenään "idän suuri valtio" ja "pohjoinen valtio".  Tätä jäin vähän ihmettelemään. 

Näitä sinänsä mielenkiintoisia seikkoja lukuunottamatta sarjakuva jää harmittavan valjuksi. Juonenkuljetus on kiireistä ja irrallista, ja hahmoista ei saada irti kaikkea mitä olisi voinut saada. Esimerkiksi vihollisten tarkka-ampuja, "punainen noita" Grazia, tuntuu aika lailla hatusta tempaistulta. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, onko tällä hahmolla minkäänlaista todellisuuspohjaa... 

Otin tämän mangapokkarin luettavaksi ihan silkkaa uteliaisuuttani. Enpä tiedä, tuleeko jatkoa seurattua, vaikka tarina jatkuukin vielä parin Jatkosota-pokkarin verran. En taida kuulua oikeaan kohderyhmään. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Naruki Nagakawa: Shiroi majo
Taide: Pairan
Suomentanut Antti Kokkonen 
Punainen jättiläinen, 2015 
158 sivua    

Joe Kubert: Yossel - 19. huhtikuuta 1943

Toinen maailmansota ja juutalaisvainot jaksavat aina vain kiinnostaa kammottavuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Siksipä tämä sarjakuva kiipesi lukulistan kärkeen välittömästi huomattuani sen kirjastomme tietokannasta. 

Joe Kubertin Yossel : 19. huhtikuuta 1943 (RW 2015) sisältää hienon ja herkän piirrosjäljen lisäksi riipaisevan tarinan siitä, miten hänelle itselleen olisi voinut tapahtua, jos hänen vanhempansa eivät olisi saaneet lupaa matkustaa Amerikkaan vuonna 1926.

 

Hänen nimensä on Yossel. Johonkin toiseen aikaan jossakin toisessa paikassa tästä 15-vuotiaasta pojasta olisi voinut tulla suuri taiteilija. Mutta natsien miehittämässä Puolassa toisen maailmansodan pyörteissä juutalainen Yossel on untermensch ja siksi vailla oikeuksia - ja tulevaisuutta. Natsien takavarikoidessa hänen kotinsa ja pakottaessa hänen perheensä muuttamaan Varsovan geton täyteen sullottuihin kerrostaloihin Yosselin taiteellisia lahjoja uhkaa kehtokuolema. Sen sijaan hänen perheensä hirvittävät kärsimykset, geton kammottavat olosuhteet ja yhä barbaarisemmaksi käyvä kohtelu inspiroivat häntä. Yossel: 19. huhtikuuta 1943 on hänen tarinansa, joka on kerrottu hänen luonnostensa avulla. Se on kiehtova tarina yhä hirvittävämmistä kauhuista kertojana taitelija, jonka sielu pakottaa hänet todistamaan tapahtumia taiteensa kautta. Tarina on myös mieltäylentävä. Se näyttää lukijalle, miten ihmiset, joilta on otettu pois kaikki, nousevat olemassaolonsa kauhusta ja nöyryytyksestä piittaamatta ihmisyytensä ja uhmansa viimeisenä osoituksena kapinaan sortajiaan vastaan, aloittaen vuoden 1943 kansannousun Varsovan getossa. (kirjan takakannesta)

Teos tuo väistämättä mieleen toisen yhtä hienon sarjakuvan, samasta aiheesta ammentavan Art Spiegelmanin Mausin, jossa tapahtumia on tosin etäännytetty hitusen korvaamalla ihmiset eläimillä. Yosselissa pääosissa ovat realistisen näköiset ihmiset, joiden kärsimyksen voi näkemisen lisäksi tuntea, niin eläviä kuvat ovat: 

Tarinaa kertoo 16-vuotias juutalaispoika Yossel, joka asuu Varsovan gheton kellareissa menetettyään perheensä. Hänen tuttavapiirinsä suunnittelee kapinaa, Yossel puolestaan selviytyy päivästä toiseen piirtämällä sarjakuvia. Hän piirtää hyvin, jopa natsien mielestä, ja ansaitsee tällä kyvyllään huvittaa sortajiaan jokapäiväisen elantonsa. Sitten ghettoon ilmestyy tappoleiriltä paennut mies, joka osoittautuu Yosselin entiseksi opettajaksi kotikylästä. Vanha rebbe kertoo, minkälaiselta kohtalolta lopulta pakeni jouduttuaan ensin selviytymään leirillä erikoisvankina, sonderkommandona:

Vastarinta ja kapinan suunnittelu ghetossa jatkuu yhä avoimemmin. Lopulta piiloutumaan käsketty vanhus ei enää kestä kokemiaan kauhuja ja ghettoa, vaan päättää mieluummin päivänsä. Tämä murtaa myös Yosselin mielen, ja hän tekee vastarintaliikkeen hyväksi jotain, mikä sinetöi hänen oman kohtalonsa. Ei aikaakaan, kun vartijat löytävät tiensä kapinoitsijoiden piilopaikkaan. Se on kaiken loppu.

Erittäin koskettava, erittäin tärkeä sarjakuva kammottavasta aiheesta. Haasteisiinkin tällä osallistun: Helmet-haasteen kohta 11 (sarjakuvakirja) ja maailmanvalloitus etenee Puolaan. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 5 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Joe Kubert: Yossel  (2003)
Suomentanut Antti Poussa 
RW, 2015
125 sivua