Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman

Valitsin Elina Hirvosen esikoisteoksen Että hän muistaisi saman (Avain 2005) täysin täsmälukemisena Helmet-haasteeseen, kun piti löytää yhdenpäivänromaani kohtaan 19. Muistan kyllä tätä kirjaa useinkin aiemmin pyöritelleeni ja miettineeni, lukisinko vaiko en.

Helsinki, kevät 2003. Anna haluaa viettää päivän kirjan kanssa mutta joutuu tapaamaan veljeään mielisairaalaan. Matkalla hän käy läpi oman perheensä ja Yhdysvalloista muuttaneen poikaystävänsä perheen historiaa. Lähihistorian varjot ovat jättäneet jälkiä, joita aika ei peitä. Kipeät tapahtumat kärjistyvät Irakin sodan vastaisessa mielenosoituksessa tavalla, jota Anna ei voi antaa itselleen anteeksi.
Että hän muistaisi saman on vahvasti omaan aikaamme kiinnittyvä romaani. Yksi päivä keväisessä Helsingissä herättää lapsuuden maailman, jota päähenkilö ei haluaisi muistaa. (takakansiteksti)

Tämäkään kirja ei niitä iloisimpia mahdollisia ole, mutta vahva tarina. Sodasta tai sodista eivät kärsi ainoastaan niiden aikana elävät ihmiset, vaan myös tulevat sukupolvet saavat niiden seurauksista osansa. Tähän perustuu koko kirjan idea. Annan isä on kärsinyt oman isänsä sotakokemuksista ja Anna vielä veljensä kanssa isän kautta. Annan poikaystävä Ian on kokenut saman, kun hänen isänsä on "tullut hulluksi" Vietnamin sodassa.

2000-luvun alun maailman tapahtumat näkyvät kirjassa vahvasti. Syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskun jälkeen Ian saa kohdata opiskelijoiden vihamielisyyden Amerikan uhon vuoksi, ja Annan veli osallistuu Irakin sodan vastaiseen mielenosoitukseen kohtalokkain seurauksin.

Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen ainoaan päivään, kerronnassa nojataan vankasti takautumiin ja muisteluun. Siksi kirjaa ei ihan osannut ajatella yhdenpäivänromaanina. Kelpuutan sen kuitenkin mukaan haasteeseen. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Avain, 2005
158 sivua

Pari uutta lasten- ja nuortenkirjaa

Eilen ehdin töissä lukaisemaan pari uutta lasten- ja nuortenkirjaa.

Pitkän linjan (nuorten)kirjailija Marja-Leena Tiainen on viime vuosina julkaissut paljon selkokirjoja. Tänäkin vuonna on jo ehtinyt ilmestyä selkokirja Tatu, Iiris ja Pääkallomies (Avain 2016). Sisältönsä puolesta kirja on helppolukuinen, mutta ehdottomasti isommille nuorille suunnattu. Päähenkilö Tatu on 17-vuotias ja Iiris, johon Tatu törmää uimarannalla ja ihastuu, on muutamia vuosia vanhempi. Tatu ystävystyy Iiriksen kanssa - ja haluaisi toki enemmänkin, mutta Iiriksellä on jo poikaystävä. Ja ex-poikaystävä, joka tuntuu vainoavan Iiristä. Kun Iiris muuttaa Tatun naapuritaloon, Tatu huomaa että joku kyttää Iiristä. Pian tämän jälkeen Iiris katoaa, ja kun Tatu alkaa selvittää asiaa, hänkin joutuu vaaraan.

Erittäin mukaansatempaavaa jännitystä! Ja rutkasti plussaa kohderyhmälle sopivasta kansikuvasta. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Marja-Leena Tiainen: Tatu, Iiris ja Pääkallomies 
Avain, 2016 
104 sivua 

Silja Pitkänen on aiemmin kirjoittanut tietokirjallisuutta, ja lapsille suunnattu Pariisin taivaan alla (Savukeidas 2016) on hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teoksensa. Kirja aloittaa Mimosa ja Miska -sarjan, jota kirjan takakannessa luonnehditaan lasten matkakirjaseikkailusarjaksi. Mimosa ja Miska matkustavat ensimmäistä kertaa Pariisiin isoisänsä kanssa. Isoisä muistelee vanhoja Pariisin aikojaan, jolloin kaikki olivat taiteilijoita ja elämä oli jännittävää. Lapset käyvät katsomassa Mona Lisaa, seikkailevat metrossa ja pientä ihastustakin on ilmassa.

Tämä kirja tuntui mielestäni jotenkin sekavalta, ja ainakin minusta on hankalaa määritellä, minkä ikäisille kirja on suunnattu. Päähenkilöt ovat alakoululaisia: Mimosa viidennellä ja Miska ensimmäisellä luokalla. Isoisä on aikoinaan asunut Pariisissa ja tavannut lasten isoäidinkin siellä. Isoisällä riittääkin monenlaisia juttuja kerrottavaksi. Erityisen kiinnostunut isoisä on taiteesta, ja monenlaiset museot tulevatkin kirjan sivujen kautta tutuiksi. Isoisä myös opettaa Mimosaa ja Miskaa katselemaan ja "lukemaan" taidetta ja erilaisia kuvia.

Taide ja visuaalinen lukutaito vaikuttavat ainakin tämän ensimmäisen osan perusteella olevan tärkeämpiä teemoja kuin takakannessa mainostettu matkailu. Tämä näkyy myös kirjan lopun lähdeluettelosta. Tätä viimeksimainittua jäin myös miettimään... onko lähdeluettelo lasten kaunokirjallisuudessa oikeasti tarpeellinen? 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Silja Pitkänen: Pariisin taivaan alla 
Savukeidas, 2016 
120 sivua 

Kirjaherbario karttuu siis uudella kasvilla tai oikeastaan kasvisuvulla: iirikset eli kurjenmiekat (Iris) on kurjenmiekkakasveihin kuuluva suku.