Amanda Vaara: Yösähköä (Majatalo Villa Venla #2)

Pyysin hiljattain tytärtä avuksi valitsemaan lukemista. Töistä kun noita kirjoja tuppaa kertymään matkaan, niin joskus käy niin ettei millään osaa päättää mitä seuraavaksi lukisi. Tällä konstilla saan myös Helmet-haasteen kohdan 10 kuitattua. :)

Majatalo Villa Venla -sarjan aloitusosa vaikutti minut lupsakalla kerronnallaan, ja nyt sarja saa jatkoa osalla Yösähköä (Karisto 2018) - jonka tytär siis pinosta minulle kiikutti.

Edellisessä osassa uuden elämän aloittanut ja majatalon perustanut Venla jatkaa airbnb-yrityksensä pyörittämistä ja bloggaamista myös tässä kirjassa. Jörn on entistä vahvemmin elämässä mukana, ja entinen mies Henri tekee kaikkensa saadakseen lasten huoltajuuden. Tytär Eedla vaikuttaa olevan enemmän isänsä puolella, ja Venlalla riittää huolenaiheita. Elämäänsä leppoistamaan lähtenyt nainen löytää kuitenkin mielenvahvuutensa aina uudestaan ja uudestaan, ja vaikeatkin tilanteet tuntuvat selviävän kerta toisensa jälkeen. Aikaa riittää myös opiskeluun ja uuteen harrastukseen.

Oman päänvaivansa aiheuttavat myös naapurit, niin mukavat, uudet kuin entisetkin - kuten myös epätoivon vimmalla vauvaa haikaileva paras ystävä. Lopulta lomamatkan kynnyksellä Venlan elämä saa täysin uuden käänteen, kun parisuhteen oikea tila paljastuu. Loppusivuilla pedataan erittäin selkeästi sarjan seuraavaa osaa, jonka kuviot eivät kyllä millään tavalla tule yllättämään. :)

Erityismaininnan kirja ansaitsee vielä kansikuvastaan, jonka värimaailma ja yksityiskohdat ovat kovasti minun mieleeni. Ja napataanpa tämäkin kirja mukaan Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Amanda Vaara: Yösähköä
Karisto, 2018
242 sivua

Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla (Majatalo Villa Venla #1)

Amanda Vaaran Pientä fiksausta vailla (Karisto 2017) on mukavaa, leppoisaa luettavaa. Tekijänimen taakse kätkeytyy kirjailija Niina Hakalahti. Tällaiset ratkaisut jäävät aika usein mietityttämään, miksi ihmeessä näin tehdään. Kun kerran oikein kirjan kansiliepeessä kerrotaan kuka on oikeasti asialla, miksi sitten pitää käyttää nimimerkkiä? Minusta monipuolisuus kirjoitustyylissä on vain rikkaus, en ymmärrä miksi pitäisi profiloitua niin mahdottomasti.

Burnoutista toipuva Venla haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Takana on ura kiinteistönvälittäjänä ja hankala avioero juristimiehestä. Venla päättää jättää cityelämän ja ostaa pikkukaupungista itselleen ja lapsilleen vanhan kansakoulun. Talon myötä Venla hankkii kokonaan uuden elämäntavan majoituspalveluineen, pop up -kahviloineen ja blogeineen. Majatalo Villa Venlaan hakeutuu värikästä väkeä. On niin aamiaispöydästä eväitä tekevää tuote-esittelijää kuin perinteistä reppureissaajaakin. Ja yhtenä päivänä taloon astuu kitaroineen rastatukkainen trubaduuri Juuso, taiteilijanimeltään Jörn. Pienen fiksauksen sijaan Venlan tunteet joutuvat totaalimyllerrykseen.
Pientä fiksausta vailla aloittaa valloittavan viihdesarjan, jossa seurataan oravanpyörästä hyppäävän Venlan uutta elämänvaihetta. Majatalon vaihtuvat kulkijat, persoonalliset naapurit ja karkailevat kanat tuovat eloa Venlan arkeen, jossa tosin riittää entuudestaan teinityttären ja ex-miehen järjestämiä tempauksia. Kuka sanoikaan, että downshiftaus on leppoisaa? (kustantajan esittelyteksti)

Tykkäsin kovasti tästä uuden sarjan aloitusosasta. Venla on aika tyypillinen chick lit -kirjallisuuden hahmo: kovia kokenut, uuden elämän aloittava nainen. Uusi elämä ja siihen liittyvät ratkaisut ovat alleviivatusti Venlan omia, ja hän on päättänyt konmarittaa elämästään kaiken pitämisen ja täytymisen. Tästedes hän tekee vain ja ainoastaan asioita, jotka tuottavat hänelle iloa. Ei sinänsä pöllömpi päätös, näinhän sitä pitäisi kaikkien tehdä. Mutta helppohan se ei tietystikään ole...

Eronneen naisen elämään tarvitaan tietysti myös jotain vipinää, ja sen pakollisen epäonnistuneen yhdenyönjutun jälkeen sopiva mies marssii suoraan Venlan ovesta sisään. Jonkin aikaa kaikki on ihanaa, kunnes todellisuus iskee vasten kasvoja. Uusi romahtaminen on lähellä, mutta onneksi on ystäviä joihin voi aina luottaa. Ja tunnelin päässä on kuitenkin valoa näkyvissä...

Mutkatonta, rempseää kerrontaa jolle jään odottamaan jatkoa. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla
Karisto, 2017
254 sivua

Viihdykettä sairastamiseen

Kulunut viikko on mennyt sängyn pohjalla maatessa. Flunssaisena lukeminen ei meinannut maistua, mutta kun valitsi tarpeeksi kevyttä niin johan sitten jaksoikin yllättävästi. :)

Veera Vaahteran Rakkautta, vahingossa (Tammi 2013) kertoo maanläheisesti raskaana olevasta Pihlasta ja tämän muutosta pohjoiseen. Tuija Lehtisen Sumulaakson kartano (Otava 2017) tarjoaa puolestaan vähän erilaista näkökulmaa kartanoromantiikkaan.

Miten valinnat rakkaudessa voivat mennä niin pieleen? Oton piti olla hyvä ihminen, luotettava kumppani ja taatusti tervehenkinen isäkandidaatti. Mutta Pihlan iloisen vauvauutisen jälkeen Otto häipyykin Intiaan meditoimaan.
Tornionjokilaaksossa Pihlalla on piilopirtti, jonne hän vetäytyy työstämään selviytymisstrategiaansa. Ensimmäinen haaste on kehittää kaupunkilaisesta lattekahvin litkijästä pohjoisen syrjäseudun tee se itse -nainen. Entä miten valmentautua äitiyteen, kun kylän ainoa tukiryhmä on tarkoitettu masentuneille äideille? Se käy selväksi, että monilapsisen lestadiolaisäidin ja viime hetkillä lapsensa hankkineen kunnanjohtajan neuvot uudelle äidille ovat ihan omanlaisiaan.
Keskittymistä tärkeimpään häiritsevät innokkaat isäehdokkaat, Peräpohjolan Don Johnson ja ruotsalaisittain liiankin täydellinen Mårten. Entä Otto, olisiko hänestä sittenkin isäksi? (takakansiteksti)

Vaahteran kirjoista, tästäkin, tulee elävästi mieleen Anni Polvan kirjat. Sankarittarelle sattuu ja tapahtuu monenlaista, mutta kaikesta selvitään - niin lapsen odotuksesta yksin kuin isäkandidaattien paljoudesta. Pohjoisen pikkukylässä Pihlan ympärillä pyörii yhtäkkiä miehiä yllättävän paljon - naapurin iäkkäästä Arvosta Intiasta palanneeseen Ottoon, puhumattakaan paikallisesta naistenmiehestä ja Arvon ruotsalaisesta sukulaismiehestä. Jokaisella heistä on oma tärkeä osansa Pihlan elämässä, mutta yksi on lopulta ylitse muiden.

Niistämisen rasittamille aivoille juuri sopivaa ihmissuhdesekamelskaa. Viihdyin!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa
Tammi, 2013
239 sivua

Kartano rakennuksineen kylpi valossa, ja mietin, olinko tekemässä virheen. Vielä voisin kääntyä ja palata omiin ympyröihini.
Elsa ja Silja Herfurth ovat pienestä pitäen tienneet, etteivät ole keitä tahansa. Heitä velvoittavat aateluus, kartano ja suvun henkinen perintö. Heidän ainoana päämääränään on naida sukuun mies, joka on sopivaa säätyä ja taitaa etiketin.
Silja on suhtautunut aina perinteisiin myötämielisesti, mutta Elsa kapinoi niitä vastaan. Miten siniveristen sisarusten käy, kun Sumulaakson kartano joutuu keskelle myllerryksiä? (takakansiteksti)

Lehtisen uusimmasta kirjasta ei oikein voi muuta nimitystä käyttää kuin kunnon "aivot narikkaan" -kirja. Onneksi juuri sellaiselle oli tilausta, ja kirja täytti tehtävänsä mainiosti. Kirjan alkuasetelma on oikeastaan aika hykerryttävä: kuinkahan paljon tällaisia nykyaatelisia mahtaa olla, ja minkälaista elämää he mahtavatkaan viettää. Lehtinen tarjoaa yhden näkemyksen tähän asetelmaan.

Elsa on se suvun musta lammas, joka on nykäissyt itsensä näennäisesti irti suvustaan ja asemastaan muuttamalla pienemmälle paikkakunnalle ja työllistymällä eläinlääkäriasemalle. Suvun siniverisiä lankoja pitävät hyppysissään äiti ja isoäiti Olga Eugenie, ja näistä langoista passelisti nykäisemällä Elsakin liikahtaa vaikkei oikeastaan haluaisi. Sukunsa naisten kauhuksi Elsa asettuu miesväen kannalle, kun serkkupoika Markus haluaa perustaa kartanon maille "military-safareita" tarjoavan yrityksen. Markuksen liikekumppani Sander on vähän liiankin kiinnostava tyyppi, härski renttu joka tietää tasan tarkkaan mitä haluaa. Vaan niin tietää Elsakin... ainakin puolivahingossa kuulemaansa puhelinkeskusteluun asti.

Tarina loppuu aika lailla kesken, joten melko varmasti jatkoa on luvassa.

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano
Otava, 2017
235 sivua

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Oululaislähtöinen kirjailija Pauliina Vanhatalo kirjoittaa myös nimimerkillä Veera Vaahtera, ja tällä nimellä huomattavasti kevyempää kamaa kuin omallaan. Uusin Vaahterana julkaistu teos on nimeltään Kevyesti kipsissä (Tammi 2016), ja siinä kerrotaan mitä tapahtuu, kun introvertti sinkkunainen joutuu kosketuksiin reaalimaailman kanssa. 

Lotta on lukutoukka, joka on luonut elämälleen täydelliset puitteet: hän on sinkku ja töissä kirjastossa. Lukemista eivät pääse häiritsemään edes ihmissuhdesotkut, sillä Lotan sosiaalinen kanssakäyminen rajoittuu siskon yllätysvierailuihin ja vahtimestarikollegan satunnaisiin murahteluihin. 
Kaikki muuttuu kun Lotta kävelee kirja kädessä auton alle ja yläkerran mummo unohtaa hanan valumaan. Käynnistyy ketjureaktio, joka häätää Lotan kodistaan ja saa hänet hiljalleen oivaltamaan, että myös oikeilla ihmisillä - ei vain romaanihenkilöillä - voi olla toisilleen jotain tarjottavaa. 
Edessä on kuitenkin uusi ongelma: valitako rinnalle sielunkumppaniksi mainostettu Jiri, jonka kanssa voi uppoutua kirjojen maailmaan, vai sosiaalinen Olle, jonka seurassa joutuu jatkuvasti epämukavuusalueelle. (takakansiteksti) 

Riemastuttavaa tekstiä lukutoukan elämästä! Niin monia tuttuja piirteitä päähenkilöstä löytyi, mutta jouduin kyllä toteamaan, että vaikka aina olen pitänyt itseäni introverttinä, tälle tasolle on vielä onneksi matkaa. Ehkä olen sittenkin vähintään piiloekstrovertti? (Ja tokihan tarinakin ampuu tarkoituksella yli...) :)

Kolaroinnin aiheuttamasta sairaalareissusta selvittyään Lotta kuvittelee hautautuvansa asuntoonsa kirjapinojen taakse, mutta yläkerran mummon aikaansaama vesivahinki muuttaa nämä suunnitelmat ihan toisiksi. Lotta joutuu kimppakämppäilemään siskonsa ja tämän puolison luona, jotka vielä kaupan päälle sekaantuvat Lotan (olemattomiin) miesasioihin. Vaan kaiken tämän seurauksena Lotta löytää itsensä kahden miehen loukusta, vaiko useammankin? Ja tyyliin sopivasti monenlaisia mutkia on matkassa, ennen kuin selviää kuka miehistä on Se Oikea. 

Kirjasta piste Kirjaherbarioon: kirjailijan sukunimenä on vaahterakasveihin tai saippuamarjakasveihin kuuluva vaahtera (Acer platanoides).

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä 
Tammi, 2016
243 sivua

Naistenviikko - Sari Luhtanen: Tähtirooli

19.7. Sari, Sara, Saara

Sarin-päivän kirjaksi luin Sari Luhtasen uusimman romaanin Tähtirooli (Tammi 2016). 

Auran on vaikea käsittää, mikä sai hänet suostumaan psykologiksi Parierotteluun, tosi-tv-formaattiin, haastattelemaan suhteessaan kipuilevia pareja. Kieltämättä häntä houkutteli mahdollisuus saada loistaa - ja yllättäen juuri niin totisesti käy! 
Muuten hän pelaa varman päälle, on tyytyväinen siistiin sisätyöhönsä hyvinvointikeskuksen psykologina, sulhanen Joel on valioyksilö, siskon kanssa riidellään vain normiasioista ja hörhöilevä äiti pidetään sopivalla etäisyydellä. 
Mutta yhtäkkiä Joel ei keskitykään Auraan, komea remonttimies aiheuttaa houkutuksia, ja kaiken huipuksi Aura saa tällin päähänsä. Kun vielä Joelin vaarallinen kaksoisveli ilmaantuu Amerikasta, elämään tulee kertaheitolla draamaa ja hohtoa. Voiko sitä olla liikaakin? Onnistuuko Aura enää löytämään roolin, jossa häikäistä omana itsenään? (takakansiteksti)

Kaikki hömpän ainekset on koossa, ja just sopivaa rentoutuslukemista tämä kirja olikin. Aivan täysin aivotnarikkaan-kirjaksi en tätä kuitenkaan sanoisi. Parhaimmistoa tämä ei kuitenkaan Luhtasen chick lit -kirjoista ole, pidin esimerkiksi Murusia-teoksesta (Tammi 2013) huomattavasti enemmän. 

Näennäisesti elämänsä naruja tiukasti käsissään pitelevä Aura osoittautuu oman elämänsä statistiksi, ainakin lukijasta vaikuttaa siltä. Aura ei tätä kuitenkaan tunnusta, vaikka omat epäilyksensä hänelläkin heräävät kirjan edetessä. Muiden tarpeet ja ongelmat tuntuvat aina olevan etusijalla. Kuten arvata saattaa, psykologin kaapista löytyy omat luurankonsa, ja kun niitä on hätistelty kolistelemaan muihin maisemiin, tervettä itsekkyyttä alkaa löytyä Aurastakin. Oman elämän tähtirooli odottaa lähempänä kuin Aura kuvittelikaan. Tämän enempää en spoilaa, saatte lukea itse loput. :) 

Naistenviikon lukuhaasteen lisäksi kirjalla saan kuitattua Helmet-haasteen kohdan 30: viihteellinen kirja.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Sari Luhtanen: Tähtirooli
Tammi, 2016
276 sivua