Jaana Ala-Huissi & Mervi Heikkilä: Verikuu ja muita outoja tarinoita

Jaana Ala-Huissi ja Mervi Heikkilä ovat yhdessä kirjoittaneet mainion hyytävät kauhunovellikokoelman Verikuu ja muita outoja tarinoita (Haamu 2018). Kirja sopi oikein hyvin luettavaksi pimeään lokakuiseen iltaan juuri ennen nukkumaanmenoa. ;-)

Olen jo aiemmin esitellyt Jaana Ala-Huissin novelleja Hotelli Ikuisuus -teoksen yhteydessä. Tuohon kokoelmaan Ala-Huissi kirjoitti novelleja yhdessä Henry Ahon kanssa. Pidin kirjan rakenteesta, jossa kahden tekijän novellit vuorottelivat ja tavallaan keskustelivat keskenään. Vähän samalla tyylillä on kirjoitettu tämäkin Verikuu.

Kirjassa on mukana seitsemän novellia kummaltakin kirjailijalta, ja kokoelma on mielestäni hyvinkin toimiva kokonaisuus. Suuri osa novelleista nojaa suomalaiseen kansanperinteeseen ja sulauttaa todellisuuteen jotain outoa. Tästä lähtien ehkä tulee katsottua kuuta aina vähän tarkemmin... ja jos se on punainen, pysyn kyllä taatusti sisällä. Myös käsitteet kuokkavieras ja kuutamokeikka saavat uusia ulottuvuuksia.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jaana Ala-Huissi & Mervi Heikkilä: Verikuu ja muita outoja tarinoita
Haamu, 2018
148 sivua

Tiina Hautala: Hotellien henget

Hotellit ovat sitten jotenkin kiehtovia paikkoja. Pääsee kurkistamaan paikkaan, jossa kymmenet, kenties sadat ihmiset ovat viettäneet aikaa ennen minua. Kenties heistä on jäänyt jotain jälkiä? Tähän ajatukseen nojautuu Tiina Hautalan teos Hotellien henget : kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista (Haamu 2017).

Mitä oikeastaan tiedät majapaikastasi?
Tervetuloa tutustumaan hotellien henkiin!
Hotellit ovat elämänkohtaloiden risteyspaikkoja. Huoneiden ja kabinettien huomassa ovat leiskuneet intohimot, perhedraamat, sydänsurut, poliittiset vehkeilyt ja villit sisäpiirin juhlat.
Ja siinä rinnalla ovat vierailleet tavalliset matkaajat, jotka arvostavat rauhallista yötä ja tasokasta aamupalaa - sekä kiehtovia tarinoita.
Tähän kirjaan on kerätty aavetarinoita suomalaisista hotelleista, joissa on historiaa, tunnelmaa, persoonallisuutta ja hyvä henki.
GLO Hotel Art (Helsinki), Park Hotel (Turku), Mukkulan Kartano (Lahti), Hotelli Vanajanlinna (Hämeenlinna), Imatran Valtionhotelli (Imatra), Grand Hotel Tammer (Tampere), Hotelli Punkaharju (Punkaharju), Hotelli Central (Vaasa), Hotelli Seurahuone (Kokkola) ja Hotelli Lasaretti (Oulu). (takakansiteksti)

Erittäin mielenkiintoisia tarinoita hotelleista ympäri Suomea. Jotkin tarinoista olivat entuudestaan tuttuja, ainakin Vaasan Hotelli Centralista ja sen hengistä kerrotaan myös Haamun kustantamassa teoksessa Aaveiden kaupunki - kummitustarinoita Vaasasta. Mukana on itsellenikin tuttuja hotelleja: Tampereen Grand Hotel Tammerissa yövyin viime marraskuussa ja Oulun Hotelli Lasaretissa olen vieraillut useampaankin otteeseen, en kylläkään yöpynyt siellä. Kummassakaan hotellissa en itse ole kokenut mitään erikoista, mutta molemmat kyllä olivat paikkoina sen verran mielenkiintoisia, että on aika helppo uskoa että on esiintynyt tällaisiakin kokemuksia, joista kirjassa kerrotaan.

Ehdoton suositus kaikille kummitustarinoiden ystäville!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Tiina Hautala: Hotellien henget : kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista
Kuvitus Suvi Kari
Haamu, 2017
117 sivua

Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli Ikuisuus : kauhutarinoita

Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon yhdessä kirjoittama novellikokoelma Hotelli Ikuisuus : kauhutarinoita (Haamu 2014) tarjosi mainion lukupaketin niin Halloween- kuin novellihaasteeseenkin.

Ystäväni, jos haluat tulla tapaamaan minua, Sinun täytyy vain löytää tänne. Ja muista, tähän hotelliin voit kirjautua sisään milloin vain haluat. Tämä hotelli on aina avoinna.
Hotelli Ikuisuus vie vieraansa oudoille matkoille ihmismielen pimeisiin salaisuuksiin, toiveisiin, pelkoihin, himoihin ja kiellettyihin kaipauksiin.
Sen huoneet on kalustettu mustalla pitsillä, silkillä ja sametilla, mutta kaapeista löytyy luurankoja, riivattuja koneita, outoja yön olentoja, risaisia munkinkaapuja, kirottuja nukkeja, syntejä ja verta. Soita kelloa ja astu kynnyksen yli. (takakansiteksti) 

Kirja koostuu 22 novellista, jotka vaikuttavat aluksi aivan toisistaan irrallisilta. Tarkemmin lukiessa osoittautuu, että jokainen novelli liittyy jotenkin edeltävään novelliin. Kahden kirjailijan novellit on sijoitettu kirjaan vuorotellen, eli yhteistyötäkin on siis tehty järjestelmällisesti. Toisaalta kaikki novellit toimivat myös yksittäin luettuina, mistään ei ns. jää paitsi, vaikkei olisi lukenut muita kokoelman novelleja. Kokoelman viimeinen novelli, Hotelli Ikuisuus, kokoaa tavallaan kaiken aiemmin luetun kokonaiseksi tarinaksi.

Meneillään oleva novellihaaste tarjoaa käyttöön ainakin itselleni bloggaamisessa uudenlaisen välineen, peukuttamisen. Se on näppärä väline nostaa esiin yksittäisiä novelleja, näin ainakin olettaisin... ja ajattelin kokeilla. :)

Henry Ahon novelli Mytty ansaitsee peukutuksen näkökulmansa ansiosta. Novellissa äiti kertoo, kuinka löytää tyttärensä kanssa talon ullakolta vanhan nukkensa Mytyn. Tytär haluaa tehdä Mytylle uudet kasvot, mutta pelkää epäonnistuvansa. Äiti kertoo tyttären yrityksistä ikään kuin ulkopuolisena, mutta loppujen lopuksi päätyy itse tekemään nukelle kasvot. Tästä seuraa novellin varsinainen kauhuelementti. Näkökulma tavallaan "vinksahtaa" sijoiltaan, kun äiti puuttuu asiaan.

Toinen peukutuksen ansaitseva novelli on Henry Ahon Pientä laittoa vailla. Mieskertoja kertoo mökkiremontistaan ja huonosta suhteesta vaimon kanssa, ja siitä miten nämä asiat eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen. Mies itsessään on jo mielenkiintoinen henkilöhahmo, mutta vielä enemmän uteliaisuutta herättää vaitelias mökkinaapuri.

Jaana Ala-Huissin novellia Osasto peukutan miljöönsä puolesta. Hyvin pian käy selväksi että kyseessä on dystooppinen paikka, koneiston lailla toimiva Osasto, joka alistaa kaikki (Asukkaansa? Potilaansa?) nimettömiksi, perheettömiksi, vaille ammattia ja kansalaisuutta. Se on kaikki, mistä kertoja tietää mitään, ei ole aikaa ennen Osastoa. Ennen kaikkea, Osasto ei salli erilaisuutta. Hyytävä tulevaisuudenkuva.

Seuraava peukutus menee Jaana Ala-Huissin novellille Silta. Sillalla tapahtuu onnettomuus; se erottaa naisen miehestään ja yhteisöstään, kuten on tehnyt monille ennen häntä. Siltaan liittyy jotain selittämätöntä. Toisaalta elämä vaikuttaa jatkuvan ihan tavalliseen tapaan, samalla kuitenkin on selvää ettei näin ole. Silta on suurin konflikti kaikista.

Kaiken kaikkiaan Hotelli Ikuisuus on hieno kokonaisuus, joka jää mieleen pitemmäksi aikaa. Suosittelen kaikille novellien ja kauhun ystäville! :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli Ikuisuus : kauhutarinoita
Haamu, 2014
141 sivua

Ilkka Auer: Anastasia

Kotimaista nuorten kauhua ei ole pitkään aikaan ilmestynyt, mutta nyt tilanne onneksi korjaantui taas yhden kirjan verran. Ilkka Auer on aiemmin kirjoittanut nuorten fantasiaa, ja nyt häneltä ilmestyi ensimmäinen kauhuksi luokiteltava nuortenromaani Anastasia (Haamu 2017).

Laukku täynnä kauhua: kirjoja, sarjiksia ja leffoja. Kristian on valmis pitkään kesälomaan! Isovanhempien luona on kaikki mitä lomalta kaipaa. Hyvää ruokaa, oma rauha ja seikkailuja Neuvostoliiton entisellä sotilastukikohta-alueella. Ja mikä parasta: sydänystävät Matias ja Elsa. Aika ihana Elsa.
Mutta Kristian ei aavista, että kaikki mukaan pakattu kauhu kalpenee sen rinnalla, mihin hän itse on astumassa. Kylässä on tapahtunut outoja kuolemia ja katoamisia, joiden jäljille kolmikko pääsee. Kesä muuttuu kammottavaksi painajaiseksi, kun vuosikymmeniä kylää piinannut pahuus on taas astumassa esiin. Tutut kylähullut käyttäytyvät entistä oudommin. Eläintenraatoja löytyy naulattuna sähköpylväisiin. Kumma kulkuri aiheuttaa pakokauhua. Onko murhaaja liikkeellä? Ja kuka on seuraava uhri? Elsa?
Puna-armeijan räjäyttämä vanha kirous on kaivettu esiin. Sen lonkerot ulottuvat lähemmäksi, kuin kolmikko aavistaakaan. Kaiken keskellä tuntuu olevan tyttö nimeltään Anastasia. Kuka hän on? Saavatko ystävykset siihen vastausta? Vai ovatko he tienneet sen aina? (takakansiteksti)

Huh huh! Melkoisen rönsyilevää tekstiä, mutta ytimestä löytyy tiukka tarina pahuudesta ja sen voimista. Tapahtumiin liittyy Kristianin mummolan lähiseutu vanhalla Neuvostoliitolle kuuluneella alueella bunkkeritukikohtineen. Kun neuvostoarmeija lähti ja sinetöi bunkkerin takanaan, jotain jäi. Jotain, joka pääsee jälleen ilmoille vuonna 1965 ja jatkaa tuhotöitään aika-ajoin. Lähiseudun asukkaat tuntevat nämä ajanjaksot Kalmankesinä, jolloin katoaa ja kuolee ihmisiä. Kristian kavereineen kuulee Kalmankesistä, ja he havahtuvat huomaamaan että ihan lähiaikoina on kadonnut ihmisiä. Onko nyt jälleen Kalmankesä? Kuka kuolee seuraavaksi?

Pitkän aikaa mietin kirjan nimeä, mutta sekin sai selityksensä. Tapahtumiin liittyy myös Venäjän viimeisen tsaarin, Nikolai toisen, ja hänen perheensä karu kohtalo Jekaterinburgissa, Ipatjevin talossa. Mielenkiintoinen teoria tässäkin esitetään. ;)

Kirja ansaitsee ehdottomasti paikkansa tämän vuoden Halloween-lukuhaasteessa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Ilkka Auer: Anastasia
Haamu, 2017
245 sivua

Tuulia Matilainen: Hullu koira

Kun Viro miehitettiin, toiset vietiin. Toiset jäivät kaipaamaan ikuisesti. 
Kaikki eivät itse muista tai osaa kuoltuaan poistua täältä lopullisesti. Heistä jää henki elävien huoneisiin. Siksi on taluttajia. He avaavat hengille ovet kuolleiden luo. 
Se oli hyvin tavanomainen toimeksianto. Majatalon aaveet alkoivat olla jo haitaksi liiketoimelle. Mutta tällä kertaa Lena teki virheen. 
Hullu koira aikojen takaa juoksee kaukaa Novosibirskistä pieneen virolaiseen kylään. Se asettuu makaamaan kotinsa lattialle ja kertoo tarinan elävän rakkaudesta kuolleeseen henkeen. 
Tuulia Matilaisen runollisen kauniissa kerronnassa outous on osa elämää ja tuonpuoleiset kiehtovia ystäviä. (takakannesta)

Tuulia Matilaisen Hullu koira (Haamu 2015) ei ole kauhukirja, vaikka takakannen perusteella hetken luulinkin niin. Pikemminkin sitä voisi luonnehtia uuskummaksi. Toki tapahtumat ovat hyvinkin epätavallisia ja yliluonnollisia, mutta kerronnassa ei ole mitään pelottavaa. Henget ovat kirjan henkilöille arkipäivää ja siten luonnollisia. Ne eivät kuitenkaan ole sitä kaikille, ja siksi niitä täytyy auttaa poistumaan täältä, jatkamaan eteenpäin. Siksi on päähenkilö Lenan kaltaisia taluttajia. He lähes kirjaimellisesti taluttavat henget täältä pois, niin että elävät saattavat paremmin elää omaa elämäänsä. 

Taluttajan työ on raskasta ja kuluttavaa. Pahin virhe, minkä taluttaja voi tehdä, on päästää henki liian lähelle itseään, omiin huoneisiinsa. Lena on nähnyt sen läheltä. Se ei kuitenkaan estä häntä tekemästä samaa virhettä, kun virolaisessa majatalossa ryskyttävä henki saa hänet pauloihinsa. 

Kirjallinen maailmanvalloitus jatkuu tällä kirjalla Viroon, ja Helmet-haasteesta kuittaan kohdan 48 (Kirjassa on alle 150 sivua - tässä oli 139).

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Tuulia Matilainen: Hullu koira 
Haamu, 2015 
139 sivua