Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi (Flavia de Luce #9)

Alan Bradleyn Flavia de Lucen elämästä ja tutkimuksista kertova sarja on edennyt jo yhdeksänteen osaansa, ja aina vain sarja jaksaa viehättää yhtä paljon. On hieno paikka haudan povi (Bazar 2018) jatkaa edellisen osan päättäneen perhetragedian jälkimainingeissa.

Flavia lähtee sisartensa ja uskollisen Doggerin kanssa maaseuturetkelle saadakseen ajatuksiaan välillä muualle. Soutureissu joella saa yllättävän, mutta Flavialle mieleisen käänteen, kun hän luulee tarttuvansa kalaan, mutta vetääkin joesta ylös ruumiin. Kemistisalapoliisin mielenkiinto herää välittömästi, varsinkin kun paikkakunnan poliisi ei vaikuta kovin innokkaalta tutkimaan tapausta.

Kirja on siis erittäin tuttua Flavia de Luce -laatua, ja tällä kertaa myös Dogger nousee yllättävän suureen rooliin. Perhesuhteet ovat aina olleet merkityksellinen osa tätä sarjaa, ja kaikesta aiemmin tapahtuneesta johtuen niin on nytkin. Kirjan loppu sai minut hetkeksi epäilemään, että jokohan vain sarja tuli päätökseensä, mutta vilkaisu Bazarin kevään 2019 katalogiin osoitti tämän luulon onneksi vääräksi. Jee! \o/

Luin kirjan lokakuun puolella eli se kuuluu ehdottomasti Halloween-haasteen lukusaldoon. Luku- ja bloggausvauhti eivät taaskaan kohtaa... Ja sarjaan kuuluvana tietty mukaan myös Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: The Grave's a Fine and Private Place
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2018
397 sivua

Douglas Preston & Lincoln Child: Koston kehä (Pendergast #9, Helen #2)

FBI:n erikoisagentti Pendergastin vaimon kohtaloon liittyvä sarja sarjan sisällä jatkuu teoksessa Koston kehä (Gummerus 2018). Edellisessä osassa Pendergast sai selville, ettei hänen vaimonsa kuolema ollutkaan onnettomuus, vaan murha. Murha, jonka Pendergast päätti kostaa.

Asiat saavat yllättävän käänteen, kun Helenin todellinen kohtalo selviää Pendergastille Skotlannin nummilla: Helen onkin edelleen elossa! Sen sijaan Pendergast huomaa itse olevansa hengenvaarassa. Hän ei kuitenkaan aio luovuttaa, vaan ottaa selvää siitä, miksi Helenin kohtalosta on valehdeltu, ja miksi on viitsitty nähdä sellainen vaiva! Kuka on kaiken takana? Ja mitä pidemmälle Pendergast vaimonsa taustoja selvittää, hän joutuu miettimään, tunsiko hän vaimoaan ollenkaan.

Edellisessä osassa kovia kokeneet Vincent D'Agosta ja Laura Hayward pysyttelevät nyt taka-alalla, mutta kuvioihin tulee mukaan sarjan alkuosista tuttu Corrie Swanson. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, ja tuttuun tapaan lopun koukku on huolella rakennettu.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Douglas Preston & Lincoln Child: Cold Vengeange
Suomentanut Pekka Marjamäki
Gummerus, 2018
490 sivua

Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa (Flavia de Luce #8)

Nuoren kemisti-salapoliisin, Flavia de Lucen, mukana olen viihtynyt sarjan alusta asti. Edellisessä osassa Flavia päätyi Kanadaan sisäoppilaitokseen, mutta uusimmassa osassa Kolmasti naukui kirjava kissa (Bazar 2018) ollaan jälleen kotoisassa Buckshaw'n kartanossa.

Flavian opiskelu kanadalaisessa tyttökoulussa ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, joten hänet passitetaan takaisin kotikartanoonsa. Kotona vastaanotto on vielä odotettua ankeampi, kun Flavia kuulee isänsä sairastuneen vakavasti. Isää ei pääse edes katsomaan sairaalaan ennen kuin hänen vointinsa paranee huomattavasti.

Kaikki toiminta on tällaisessa tilanteessa tervetullutta, ettei vain tarvitsisi kyyhöttää kotona hankalien sisarten ja ärsyttävän serkun kanssa. Flavia lähteekin auttamaan pastorin rouvaa, jonka pitäisi saada toimitettua viesti puunveistäjälle. Gladys-pyörällä matka sujuu mukavasti, mutta perillä Flaviaa odottaa melkoinen yllätys: veistäjän ruumis ja tämän utelias naapuri kissoineen.

Flavia on siis jälleen elementissään päästessään tutkimaan uutta mysteeriä. Mutta kylläpä vain kaksitoistavuotiaalle on sälytetty melkoisesti taakkaa: suvun salaisuudet, vastuu kartanosta ja vielä niiden lisäksi huoli isän voinnista. Ja tottakai kirja vielä loppuu äärettömän koukuttavaan ja epätoivoiseen tilanteeseen. 

Helmet-haasteesta kuittaan luetuksi kohdan 42: kirjan nimessä on adjektiivi. Mukaan myös Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2018
367 sivua

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus (Flavia de Luce #7)

Alan Bradleyn Nokisen tomumajan arvoitus (Bazar 2017) on jo seitsemäs osa Flavia de Lucen taipumuksesta sotkeutua omituisiin juttuihin. Edellinen osa Kuolleet linnut eivät laula (Bazar 2017) jätti lukijat ja Flavian jälleen erikoiseen tilanteeseen: Flavian ainoa vaihtoehto oli jättää kotikartano Buckshaw.

Tässä kirjassa Flavia todellakin joutuu lähtemään kotoaan aina Kanadaan asti. Siellä odottaa Miss Bodycoten tyttökoulu, jossa hänen äitinsä Harrietkin aikoinaan opiskeli. Flavian mielestä koulu muistuttaa enemmän rangaistusvankilaa kuin kunnon koulua, mutta kaikeksi onneksi jo heti ennen ensimmäisen koulupäivän alkamista kohtalo heittää Flavian jalkoihin jälleen yhden ruumiin. Takan hormista pudonnut ruumis on hiiltynyt ja muumioitunut, ja Flavia päättää tehdä kaikkensa selvittääkseen, kuka tämä onneton uhri on. Sen lisäksi koululla tuntuu tapahtuvan yhtä jos toistakin omituista kadonneista oppilaista öisiin oppitunteihin ja rikoksesta epäiltyihin opettajiin.

Flavian sukuun liittyvä salaseura tuntuu vaikuttavan myös hänen uudessa opinahjossaan, ja sen myötä Flavian on välillä vaikea tietää, kuka on samalla puolella ja voiko keneenkään missään tilanteessa luottaa. Myös tiukat säännöt asettavat omat haasteensa, ja ennen pitkää Flavia on valintatilanteen edessä.

Aivan samalle tasolle edeltävien osien kanssa tämä kirja ei mielestäni yltänyt, mutta viihdyin sen parissa silti mainiosti. Kaikeksi onneksi seuraava osa on jo yöpöydälläni odottamassa. Tämä kirja sopii mukaan Helmet-haasteeseen, kohtaan 47 (kirja  kerrotaan lapsen näkökulmasta). Sarjaan kuuluvana kirjana mukaan myös Jatkumo-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: As Chimney Sweepers Come to Dust (2015)
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2017
428 sivua

Kristina Ohlsson: Lasilapset (Lasilapset #1)

Lasten ja nuorten kauhukirjoista on välillä huutava pula. Tietynikäisiä tenavia kiinnostaa kaikki pelottava ja yliluonnollinen, eikä heille kuitenkaan viitsi kovin pelottavia kirjoja vinkata. Niinpä otinkin Kristina Ohlssonin Lasilapset (WSOY 2018) ilolla vastaan ja luettavaksi. :)

Billien ja hänen äitinsä uudessa kodissa tapahtuu kummia. Tuntuu kuin talo yrittäisi pelotella heidät tiehensä. Billie perehtyy kavereidensa Simonan ja Aladdinin kanssa talon historiaan, joka osoittautuukin varsin synkäksi. Mitä enemmän he saavat selville, sen pikemmin Billie haluaa muuttaa pois, ennen kuin mitään kauheaa tapahtuu. Ja sitten eräänä yönä joku tai jokin koputtaa ikkunaan... (takakansiteksti)

Tämä oli oikeasti jännä ja pelottava! Niskakarvat nousivat passelisti pystyyn lukiessa. Jo ennen muuttoa  talo tuntuu Billiestä vastenmieliseltä, eikä hän haluaisi muuttaa sinne. Hänestä on outoa, että edelliset asukkaat ovat jättäneet kaikki huonekalut lähtiessään, aivan kuin olisivat kadonneet jäljettömiin. Ja kun taloon on asetuttu, siitä ei joku tunnu tykkäävän. Olohuoneen kattolamppu heiluu itsekseen (iik), huonekalujen pölypintaan ilmestyy kädenjälkiä (kääk) ja Billie löytää jopa uhkaavia viestejä, joissa häntä varoitellaan nuuskimasta asioita.

Mutta eihän Billie tietenkään voi jättää asioita sikseen, vaan ottaa selvää entisistä asukkaista ja talon historiasta. Ja mitä enemmän hän saa tietää, sen hyytävämmältä alkaa tuntua. Kaikille talon aiemmille asukkaille on tapahtunut jotain ikävää. Kuinka kauan Billie ja äiti ovat turvassa?

Lasilapset liittyvät taloon olennaisesti. Billie löytää vierashuoneesta lasisia lapsihahmoja, jotka tuntuvat vaihtavan itsestään paikkaa. Tutkiessaan talon historiaa hän saa tietää, että aikanaan talossa on toiminut lastenkoti, jonka asukkaista muutama on ollut tällaisia "lasilapsia": lapsia, jotka olivat kärsineet syntymästään saakka vaikeasta luukadosta. Heitä piti valvoa jatkuvasti, etteivät he kaatuneet ja kolhineet itseään. Onko joku lasilapsista jäänyt kummittelemaan taloon?

Vaikka osalle tapahtumista vaikuttaa löytyvän vähemmän yliluonnollinen selitys, silti jotain jää auki. Onneksi tämä onkin sarjan ensimmäinen osa. Kirja pääsee siis mukaan Jatkumo-lukuhaasteeseen. Ja Helmet-haasteesta täytettäväksi sopii vaikkapa kohta 6 (kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa; kirja on julkaistu myös äänikirjana).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Kristina Ohlsson: Glasbarnen (2013)
Suomentanut Pekka Marjamäki
WSOY, 2018
202 sivua

Douglas Preston & Lincoln Child: Houreuni (Pendergast #8, Helen #1)

Erikoinen persoona, FBI:n erikoisagentti Aloysius Pendergast on jälleen vauhdissa! Sarjan kahdeksas osa Houreuni (Gummerus 2017) syventää tietämystä Pendergastin menneisyyden tragediasta: hänen vaimonsa on kuollut 12 vuotta sitten.

Erikoisagentti Pendergast on surrut jo 12 vuotta vaimoaan Heleniä, joka kuoli traagisesti leijonan hyökättyä hänen kimppuunsa Sambiassa. Tutkaillessaan Helenille kuulunutta metsästyskivääriä Pendergast oivaltaa yhtäkkiä, että onnettomuuden täytyi sittenkin olla huolellisesti lavastettu murha.
Pendergast matkaa Afrikan safareille, New Orleansin kartanoihin ja Louisianan suoalueille selvittääkseen, mitä todella tapahtui. Saadessaan tietää edesmenneen vaimonsa tarkoin varjelemia, hämmentäviä salaisuuksia Pendergast joutuu miettimään, kenen kanssa oikein meni naimisiin. Mutta miksi Helen murhattiin, ja kuka oli syypää? Kosto ei ole suloinen - se on vääjäämätön. (takakansiteksti)

Huh! Melkoisia juonenkäänteitä ja erikoisia juttuja toinen toisensa perään. Pendergastin persoonasta tulee esille ihan uusia puolia, ja hahmo vain paranee paranemistaan. Helenin kuolemaan tuntuu liittyvän melkoinen salaisuuksien vyyhti, joka ei tässä kirjassa vielä kovinkaan pitkälle aukene. Houreuni aloittaakin sarjan sisällä uuden sarjan, joka kaikesta päätellen tulee keskittymään Helenin kohtaloon enemmänkin.

Kirjailijakaksikko ei nosta hahmojaan minkäänlaiselle jalustalle, vaan kohtelee näitä melko karusti. Jälleen saadaan jännittää vakiohahmojen henkien puolesta, kun kovia kokevat sekä Vincent D'Agosta että Laura Hayward. Myös Constance Greene on kuvioissa mukana, eikä hänelläkään kauhean hyvin vaikuta menevän. Tämän sarjan uusia osia odottaa kyllä aina!

Tällä kirjalla aloitan Jatkumo-sarjakirjalukuhaasteen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Douglas Preston & Lincoln Child: Fever Dream
Suomentanut Pekka Marjamäki
Gummerus, 2017
576 sivua

S.K. Tremayne: Tulilapsi

S.K. Tremaynen aiempi dekkari Jääkaksoset (Otava 2016) oli hyytävän jännä lukukokemus, joten odotukset olivat aika korkealla uudemman Tulilapsen (Otava 2017) kohdalla. Aivan samaan kirja ei yllä, mutta hyvin tämäkin piti otteessaan, yöunet jäivät todella lyhyiksi kun tämä oli pakko ahmaista kerralla loppuun asti.

Rachel menee naimisiin varakkaan ja komean miehen kanssa ja hyvästelee tyytyväisenä sinkkuelämänsä. Onni ei voisi olla täydellisempi: muutto miehen suureen taloon ja suloinen poikapuoli Jamie.
Ruusuisen alun jälkeen Jamien käytös kuitenkin muuttuu, ja Rachel alkaa tuntea olonsa uhatuksi. Epäilykset kasvavat hänen kaivellessaan menneitä. Hänen miehensä edellinen vaimo on kuollut vain alle kaksi vuotta sitten kammottavassa onnettomuudessa. Mitä Jamie yrittää hänelle kertoa?
Jamie vetää syvään henkeä ja sanoo sitten hyvin hitaasti kuin paljastaisi kaikkein kauheimman salaisuuden: "Sinä et ole täällä enää jouluna, Rachel." (takakansiteksti)

Cornwallin rannikolle sijoittuva teos alkaa näennäisen onnellisissa tunnelmissa. Vastanaineet Rachel ja David sekä Davidin poika Jamie totuttelevat uuteen tilanteeseen, joka alkaa vähitellen kehittyä yhä piinaavammaksi. David on paljon pois kotoa ja Rachel yrittää solmia jonkinlaista sidettä Jamieen, joka suree edelleen äitiään. Rachelille selviää pala palalta lisää menneistä tapahtumista: Jamien äidin traagisesta kuolemasta ja sitä edeltäneistä tapahtumista. Myös haamut hänen omasta menneisyydestään pyrkivät esiin. Lopulta perhesalaisuudet paljastuvat ja uskomaton totuus kaikesta selviää.

Tykkäsin kirjasta loppujen lopuksi todella paljon. Jääkaksosten tapahtumakäänteet olivat ehkä vähän turhan epäuskottavia ja "hurjia", mutta tämän kirjan skenaariot upposivat uskomattomuudestaan huolimatta ainakin minulle paremmin. Jännärijuonenkäänteiden ohella kirjassa pohditaan melkoisesti vanhemmuutta, siksipä se sopiikin hyvin Helmet-haasteen kohtaan 19.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
S.K. Tremayne: The Fire Child (2015)
Suomentanut Jaana Iso-Markku
Otava, 2017
365 sivua

Kim Fay: Kadonneiden muistojen kartta

Ehdinpäs! Kim Fayn Kadonneiden muistojen kartta (Bazar 2013) oli minulla pitempään kesken, ja sain kuin sainkin sen luettua ajoissa Kukko kainalossa -haasteeseen. Tässähän on vielä reilu puoli tuntia tätä vuorokautta jäljellä... ;)

Irene Blum on uhrannut koko elämänsä itämaisen kulttuurin tutkiukselle ja odottaa uransa jatkuvan Seattlen itämaisen taiteen museossa. Odottamattomat tapahtumat tempaavat hänet kuitenkin turvallisesta museoympäristöstä Shanghaihin, Saigoniin ja Kambodzan viidakoihin khmerien muinaisen kulttuurin jäljille.
Matkatoverikseen Irene saa nuoren ja viehättävän ranskalaisnaisen, joka on tullut tunnetuksi temppelinryöstäjänä. Kuparitaulujen löytäminen toisi heille molemmille mittaamattomasti mainetta. Heidän lisäkseen matkaan lähtee myös kaksi miestä, ja pian selviää, että heistä jokaisella on omat syynsä mysteerin ratkaisemiseen.
Kaikki seurueessa tietävät, että jos he onnistuvat yrityksessään, he voivat muuttaa historian suuntaa. Mutta se mitä he lopulta löytävät temppelin raunioista, on jotain mitä he eivät ikinä olisi voineet kuvitella. (takakansiteksti)

Amerikkalaisen, vuosia Vietnamissa asuneen Kim Fayn esikoisteos on 1920-luvulle sijoittuva seikkailukertomus, ehkä vähän Indiana Jonesin hengessä. Mukaan mahtuu yllättäen löytyneitä päiväkirjoja, sukusalaisuuksia, huumausaineita ja vallankumoushenkeä, romantiikkaa tietenkään unohtamatta. Päähenkilö Irene saa pelastettua Simonen väkivaltaiselta mieheltään, ja yhdessä naiset lähtevät Kiinasta Vietnamin kautta Kambodzaan. Matkan varrella mukaan lyöttäytyvät Simonea silmällä pitänyt Marc sekä Simonen nuoruudenrakastettu Louis. Kun nelikko pääsee selville siitä, että jokainen tavoittelee samaa: kauan kadoksissa olleita kuparitauluja, kukin omista syistään, he joutuvat sekä tekemään yhteistyötä että juonimaan toisiaan vastaan. 

Melkoista sekametelisoppaa siis, mutta ihan viihdyttävää sellaista. Sokerina pohjalla on kuitenkin 1920-luvun Kaakkois-Aasia oopiumiluolineen ja viidakkoineen. Kirjalla avaan myös tämän vuoden Helmet-haasteen. Kirja sopii kohtaan 14: tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Kim Fay: The Map of Lost Memories (2012)
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Bazar, 2013
391 sivua

Jännitystä ja toimintaa nuorille

Tässä pari viime vuonna ilmestynyttä nuortenkirjaa, jotka ovat odottaneet bloggausvuoroaan jo pitemmän aikaa.

Viveca Sten on varmaan monelle tuttu aikuisten dekkareistaan. Nyt hän on yhdessä tyttärensä Camillan kanssa kirjoittanut myös nuorille suunnatun jännityskirjan Syvyyksissä (Otava 2017), joka aloittaa uuden Synkät vedet -sarjan. Kirja sisältää myös kauhuun viittaavia elementtejä, eli se oli paikoitellen todella jännittävä.

Jokin seuraa meitä. Käsivarsieni karvat nousevat pystyyn kun huomaan, miten lähellä olento on. Miten saatoin kuvitella, ettei se muka huomaisi meitä? Miten saatoin? Ajamme jo täysillä, mutta se ei riitä. Nyt se lähestyy pikavauhtia, kuroo välimatkaa umpeen, vaikka minä kuinka yritän päästä pakoon. Minä näen, vaikka en näekään, tunnen että se on vain muutaman metrin päässä veneestä. On liian myöhäistä.
Koukuttava nuorten trillerisarja menestysdekkaristeilta!
Syksyinen suunnistustunti saaressa saa karmivan käänteen, kun poika Tuvan luokalta katoaa. Tuva tuntee kotipaikkansa saaret, luodot ja vedet läpikotaisin. Mutta tänä syksynä jokin on vialla. Synkkä sumu peittää kaiken, Tuva näkee outoja hahmoja metsässä, ja tummat pelottavat varjot aaltoilevat meressä. Ja ne seuraavat Tuvaa. (takakansiteksti)

Kun itse olen kuivan maan kasvatti, jo meri elementtinä on outo ja pelottava. Toisaalta tämä jää taustalle, kun kirjassa alkaa tapahtua kummia. Mihin poika katoaa? Mikä vedessä liikkuu? Miksi se seuraa Tuvaa? Kun katoamista aletaan tutkia, monien epäilykset kohdistuvat Tuvaan. Hän itse tietää olevansa syytön, ja pelätessään ettei häntä uskota hän alkaa itse tutkia asiaa yhdessä Rasmuksen kanssa. Mutta kuinka kauan Tuva itse on turvassa, kun kummat hahmot seuraavat häntä yhä kiinteämmin...

Monta asiaa jää auki eli koukutuin kyllä odottamaan jatkoa kirjalle, joka ottaa myös vahvasti kantaa Itämeren huonoon tilaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Camilla & Viveca Sten: Djupgraven (2016)
Suomentanut Tuula Kojo
Otava, 2017
268 sivua

Chris Weitz voi olla tuttu nimi ainakin elokuvista kiinnostuneille. Hän on ohjannut esim. Twilight- ja American Pie -elokuvat, ja nyt häneltä on ilmestynyt nuorten dystooppinen toimintaromaani Kaaoksen päivät (Otava 2017), joka aloittaa The Young World -sarjan.

Räjähdysmäisesti levinnyt tauti on tappanut kaikki aikuiset ja lapset, vain nuoret ovat jäljellä. New Yorkissa arkipäivää ovat myrkkysavu, tulipalot ja raivohullut sekopäät, jotka eivät enää välitä mistään.
Selviytyjät ovat kerääntyneet heimoihin. Washington Squaren rauhallisessa leirissä ruoka ja lääkkeet ovat käymässä vähiin. Kun yksi heimon jäsenistä löytää taudin nujertamisen jäljille, Jefferson, vastentahtoinen johtaja, ja Donna, tyttö jota hän salaa rakastaa, johdattavat retkikunnan vaaralliselle matkalle kohti tuntematonta keskikaupunkia, jossa vallitsevat väkivaltaiset lait... (takakansiteksti)

Jep. Jotenkin niin amerikkalaista, niin amerikkalaista että. Ja niin elokuvamaista ja koukuttavaa. Jotain tässä oli joka tökki pahastikin, mutta kuitenkin enimmäkseen tykkäsin. Kirjasta tulee elävästi mieleen "toiminta-rymistelyleffa", enkä pahasti ylläty jos sellainen valkokankaille jossain vaiheessa ilmestyykin.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Chris Weitz: The Young World (2014)
Suomentanut Outi Järvinen
Otava, 2017
317 sivua

Gillian Anderson & Jeff Rovin: Liekkien näkijät (Earthend Saga #1)

Helmet-haasteen kohta 11 (jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja) tuotti jonkin verran päänvaivaa, kun halusin lukea romaanin enkä tietokirjaa. Lopulta hoksasin ja nappasin kirjaston palautushyllystä luettavaksi näyttelijänä paremmin tunnetun Gillian Andersonin scifijännärin Liekkien näkijät (Like 2015).

Painajaismaisia näkyjä
Aggressiivisia pakkoliikkeitä
Kielilläpuhumista
Outoja ihokuvioita
Nuoren tytön oireet saavat lastenpsykiatri Caitlin O'Haran ymmälleen, sillä hän ei ole koskaan aiemmin urallaan törmännyt vastaaviin. Pian samanlaisia tapauksia alkaa löytyä ympäri maailmaa. Caitlin huomaa päätyneensä keskelle yliluonnollisia tapahtumia, jotka näyttävät juontavan vuosituhansien takaa. (takakansiteksti)

Kirja on genressään ihan kelpo opus. Tapahtumia ja vauhtia on tietysti niin että välillä ihan hengästyttää, mutta se kuulunee asiaan. Kirjan alussa saadaan tietää salaperäisestä muinaisesineestä joka joutuu vääriin käsiin Falkland-saarilla, lähellä Etelämannerta. Kun se tuodaan New Yorkiin, sen haltuunsa ottanut ryhmä saa kokea esineen tuhoisan voiman. Kummia asioita tapahtuu myös joukolle nuoria eri puolilla maailmaa: Maanik New Yorkissa, Atash Iranissa, Gaelle Haitissa ja kenties monet muutkin kokevat samanlaisia pakko-oireita. Kun lastenpsykiatri Caitlin tutkii näitä tapauksia ja havaitsee jotain outoa myös poikansa Jacobin käytöksessä - puhumattakaan omista näyistään - hän on varma, että jotain todella erikoista ja epätavallista on tapahtumassa. Vaarassa eivät ole ainoastaan oireilevat nuoret.

Koukuttavasti kirjoitettu kirja, joka kyllä jättää tapahtumat niin auki, että on varmaan pakko lukea sarjan seuraavakin osa... Tämän kirjan myötä saan Helmet-haasteen tältä vuodelta pakettiin, 50 sopivaa kirjaa luettu!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Gillian Anderson & Jeff Rovin: A Vision of Fire (2014)
Suomentanut Einari Aaltonen
Like, 2015
330 sivua

Nuorten scifijännäreitä

Jos fantasia ei niin olekaan minun palaseni kakkua niin scifi on sitten siitäkin edestä, varsinkin nuorten aikuisten dystopiat. Siihen lajityyppiin kuuluviksi voi luokitella nämäkin tänä vuonna ilmestyneet nuortenkirjat.

Outolintu-sarjan tekijän Veronica Rothin uusin teos Viillot (Otava 2017) on takakannen perusteella luokiteltu trilleriksi, mutta piirteitä löytyy sekä scifistä että jännityksestä. 

Galaksissa, joka saa elinvoimansa salaperäisestä pyörteestä, jokaisella on lahja. 
Cyra on Shotetia hallitsevan julman tyrannin sisar. Hänellä on erityinen kyky, lahja joka tuottaa hänelle kipua, mutta antaa myös pelottavan voiman - ja hänen veljensä käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen. 
Akos veljineen kaapataan Shotetiin rauhaa rakastavasta Thuvesta. Myös Akosilla on erikoinen lahja. Kun hänen ja Cyran kohtalot risteävät, heillä on vain kaksi vaihtoehtoa: auttaa toisiaan tai tuhota toisensa. (takakansiteksti)

Ensi alkuun kirja tuntui lähinnä erittäin sekavalta. Kirjassa kuvattu maailma vaikutti niin erikoiselta, että senkin hahmottamiseen meni suuri osa ajasta. Ja kun sitten alkoi tapahtua enemmän, kirjan sisältämä väkivallan määrä kyllä söi lukunautintoa melkoisesti. Toki väkivallalla on suuri rooli kirjassa, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Nyt oli lukiessa melkein koko ajan veren maku suussa. ;-)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Veronica Roth: Carve the Mark
Suomentanut Outi Järvinen
Otava, 2017
428 sivua

K.K. Alongi aloitti viime vuonna jännittävän Kevätuhrit-sarjan. Ensimmäinen osa Kevätuhrit loppui ihan kesken ja jätti tosissaan odottamaan tarinalle jatkoa. Nyt kun sarjan toinen osa Ansassa (Otava 2017) ilmestyi, kynnys tarttua kirjaan oli yllättävän suuri. Jotenkin odotukset olivat niin korkealla, että hirvitti edes kokeilla, voisiko jatko olla vielä yhtä koukuttavaa. Turha huoli kaikeksi onneksi - ehkä nyt ei ihan samalle tasolle päästy, mutta hyvin kirja koukutti lukemaan ja odottamaan lisää jatkoa.

Kuolemanaallosta selviytyneet nuoret ovat löytäneet turvapaikakseen vanhan maatalon. Maailmassa ei kuitenkaan mikään ole niin kuin ennen, ja uhka vaanii kaikkialla. 
Kun taloon saapuu odottamaton vieras, kaikki joutuvat miettimään uudelleen, keneen voi luottaa. Ovatko he sittenkään turvassa? (takakannesta)

Kuolemanaallosta selvinneet Jade, Susette, Tomi, Sara, Oliver ja Ali pääsivät edellisen osan lopussa Oliverin mummon maatilalle ns. turvaan. Nyt heillä on paikka, missä hengähtää ja kenties saada jotain tolkkua asioihin: Mitä oikein tapahtui? Miksi melkein kaikki kuolivat? Miksi kaikki eivät kuolleet? Miksi osasta henkiinjääneitä tuli tappajia? Tietenkään rauha ei kestä kauan, vaan selviytyjät huomataan. Odottamatta paikalle ilmaantunut Oliverin isoveli Rafi saa koko joukon varpailleen. Rafi vaikuttaa aluksi vilpittömältä, mutta kuinkahan vaan lienee? No, kirjan nimestä saa aika hyvin vihiä asiasta. ;-)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
K.K. Alongi: Ansassa
Otava, 2017
297 sivua

Jännäreitä, dekkareita, trillereitä...

Alkukesän ja kesäloman aikana sain luettua useampiakin dekkareita. Tai jännäreitä tai trillereitä, millä nimellä näitä nyt pitäisikään kutsua? 

Ruth Waren esikoisteos Synkän metsän siimeksessä (Otava 2017) päätyi saman tien bestseller-listoille sekä Briteissä että Yhdysvalloissa, eikä suotta. Kirja piti todella hyvin otteessaan, eikä lukemista voinut keskeyttää pitkäksi aikaa.

Nora ei ole nähnyt lapsuudenystäväänsä vuosiin, kunnes eräänä päivänä hän saa kutsun tämän polttareihin, joita vietetään talossa metsän keskellä kaukana maaseudulla. Mutta jokin menee vikaan, pahasti vikaan. 
Nora herää sairaalasta loukkaantuneena ja muistinsa menettäneenä. 
Joku on murhattu. Mitä mökillä oikein tapahtui? Voiko Nora olla itse murhaaja?
Synkimmillä salaisuuksilla on tapana paljastua. (takakansiteksti) 

Aika kuumottavaa luettavaa, salaisuus toisensa perään herättää mielenkiinnon: 
Miksi Nora ei ole nähnyt ystäväänsä vuosiin? 
Mitä heidän välillään on tapahtunut? 
Miksi hänet on kutsuttu polttareihin, mutta ei häihin? 
Kuka on sulhanen? 
Ovatko he talossa yksin?
Kehen voi luottaa? Pala palalta näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, mutta ne herättävät aina muutaman kysymyksen lisää. Taitavaa, todella taitavaa. Kun syyllinen lopulta selviää, on se pienoinen yllätys. Hieno kirja, lisää tällaisia! 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Ruth Ware: In a Dark, Dark Wood (2015)
Suomentanut Oona Nyström 
Otava, 2017
364 sivua

Dolores Redondon Baskimaan murhat -trilogian päätösjakso Myrskyuhri (Gummerus 2016) täytti sille asettamani odotukset. Aiemmissa osissa (Näkymätön vartija ja Luualttari) alkaneet tapahtumat vietiin päätökseen ja moni asia sai selityksen.

Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar kutsutaan Pamplonaan, Navarran pääkaupunkiin, tutkimaan epäilyttävää kätkytkuolematapausta. Isoäidin mukaan vauvan isä yritti karata ruumis mukanaan, mumisten omituisuuksia uhrilahjasta. Isoäiti kertoo myös maagisesta, painajaismaisesta olennosta, Ingumasta, joka vie nukkuvat unesta ikiuneen. 
Tutkinnan edetessä Amaia ja hänen tiiminsä yhdistävät tapauksen Baztanin laaksossa vuosia sitten tapahtuneisiin kauheuksiin. Vaikka lumimyrsky yrittää haudata johtolankoja alleen, Amaian on viimein kohdattava järkyttävät totuus laaksoa vuosia piinanneista tapahtumista. (takakansiteksti)

Kirja oli hyvinkin tyypillinen sarjan päätösosa. Aiempia tapahtumia ei juurikaan enää kerrata, irrallisia juonenpäitä vedetään yhteen, henkilöhahmojen välejä selvitellään, rikoskuviot selviävät. Toisaalta... kirjan lopusta jäi vähän sellainen kuva, että sarjalla on ehkä mahdollisuus vielä tästä jatkua.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Dolores Redondo: Ofrenda a la tormenta 
Suomentanut Sari Selander 
Gummerus, 2016
578 sivua 

Samuel Björkin esikoisdekkari Minä matkustan yksin oli viime vuoden parhaita dekkareita, ja nyt se sai jatkoa. Yölinnun (Otava 2017) luin e-kirjana.

Teinitytön ruumis löytyy metsästä kummallisen asetelman keskeltä. Rikostutkija Holger Munch ja hänen työparinsa Mia Krüger jäljittävät murhaajaa, mutta kummankin yksityiselämän murheet häiritsevät heidän keskittymistään, ja tutkinta ajautuu umpikujaan. Kun tuntematon nuori hakkeri lähettää poliisille kammottavan videon, Holger tiimeineen joutuu kilpajuoksuun aikaa vastaan, sillä pian heillä olisi uusi uhri. (kustantajan esittelyteksti)

Aivan aloitusosan tasolle tämä kirja ei mielestäni yltänyt. Ehkä kuvaavaa tälle kirjalle on se, että nyt kun sen lukemisesta on kulunut jonkin aikaa, kovin kummoisia muistijälkiä siitä ei ole jäänyt... Sen verran kuitenkin, että jännitystä kyllä riitti ja kirja piti hyvin otteessaan. Ei siis missään nimessä huono kirja, mutta jotenkin odotin enemmän.

Mistä kirja minulle: e-kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Samuel Björk: Uglen 
Suomentanut Päivi Kivelä
Otava, 2017 
e-kirja

Nuorten jännitystä x2

Tänä vuonna on ehtinyt ilmestyä jo parikin oikeasti jännittävää nuorten jännityskirjaa.

Jukka-Pekka Palviaisen Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta (Karisto 2017) on näistä kahdesta se perinteisempi nuorten jännäri.

Lukiota käyvä Milla joutuu muuttamaan isänsä työn takia majakkasaarelle, kauas kavereista ja tutuista kuvioista. Idyllinen majakkasaari muuttuu äkkiarvaamatta jännittävien tapahtumien näyttämöksi. Orastavat ystävyydet ja ihastukset joutuvat suurennuslasin alle, kun kehenkään ei voi enää luottaa. (takakansiteksti)

Ihan kuin vastentahtoisessa muutossa majakkasaarelle ei vielä olisi tarpeeksi, Milla joutuu sen lisäksi vielä tekemisiin ilkivallan, poliisien ja yhä uhkaavampien tilanteiden kanssa. Saarelta löytyy yllättävänkin mukavia tyyppejä Millan ennakkoasenteisiin nähden, mutta toisaalta Milla ei uskalla olla varma siitä, kehen voi luottaa ja kehen ei. Kuka on vastuussa tutkimusaseman sotkemisesta? Onko noitana pidetty Valpuri palannut kummittelemaan saarelle?

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jukka-Pekka Palviainen: Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta
Karisto, 2017
160 sivua

L.K. Valmun Poika : murha seitsemännellä luokalla (Karisto 2017) kertoo nimensä mukaisesti henkirikoksesta, aiheesta johon harvemmin törmää nuortenkirjallisuudessa.

Kun Hege aloittaa yläasteen Helsingin Klassisessa Yhtenäiskoulussa, hän kuulee ensimmäisen kerran Teemu Vallasta. Silloin tämä on jo kuollut. Historian opettajan ja koulun terveydenhoitajan poika on menehtynyt kesällä insuliinin yliannostukseen koulun opettajien perinteisellä mökkireissulla, jolle on tällä kertaa osallistunut poikkeuksellisesti myös Teemu ystävänsä Elian kanssa. Omia teitään kulkeva Hege tutustuu uudessa koulussaan taideluokilla opiskelevaan Eliaan, jonka kanssa päätyy pohtimaan Teemun kuolemaa. Oliko se sittenkään tapaturma? Hegen on pakko puhua asiasta enolleen Olalle, joka toimii Helsingin poliisin murharyhmässä rikostutkijana. (takakansiteksti)

Kun Hegen kiinnostus tuntemattoman pojan kuolemaan saa hänet kyselemään asiasta rikostutkijaenoltaan, myös poliisin kiinnostus tapaukseen herää väistämättä. Insuliinin yliannostus on tosiasia, mutta muuten on epäselvää, onko kyse pojan omasta erehdyksestä vai jonkun muun harhautuksesta. Onneksi Hegen ja enon tuttavapiiriin kuuluu myös oikeuskemisti...

Tykkäsin. Tätä kirjaa voisin vaikka vinkata jossain vaiheessa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
L. K. Valmu: Poika : murha seitsemännellä luokalla 
Karisto, 2017
293 sivua

David Casarett: Kuolema Kukko-onnen majatalossa (Chiang Main eettinen etsivätoimisto #1)

David Casarettin Kuolema Kukko-onnen majatalossa (Otava 2016) oli oikein mukava uusi tuttavuus: leppoisa hyvänmielen dekkari, joka oli oivallista kesälomalukemista.

Thaimaalaisen sairaalan ihastuttava hoitoeetikko Ladarat Patalung ratkoo rikoksia ja potilaittensa ongelmia - eikä unohda tilaisuuden tullen herkutella. 
Ladarat ei olisi kaivannut mystistä kuolemantapausta sotkemaan kiireistä työtään. Mutta kun tuttu poliisi pyytää apua, tunnollinen hoitaja ei voi kuin ryhtyä etsivän hommiin. Näyttää nimittäin siltä, että yksi ja sama nainen on lyhyen ajan sisällä tuonut sairaalaan ainakin kaksi kuollutta aviomiestä. (takakansiteksti)

Ladarat on ammatiltaan hoitoeetikko, mikä ainakin itselleni oli ihan tuntematon käsite. Ladaratin vastuulla on Sriphatin koko sairaala, siis se että siellä annettava hoito on eettisesti oikeanlaista. Hän on saanut oppinsa Chicagossa, ja tärkeänä työvälineenä toimii ohut amerikkalaisantikvariaatista löydetty kirja (Etiikan perusteet). Kun etsivä Wiriya (joka on thaimaalaisittain harvinaisesti "rehellinen poliisi") tulee pyytämään apua epäiltyjen murhien selvittämisessä, Ladarat joutuu ensiksi miettimään, onko tällainen toiminta eettistä. Murhan tutkiminen tuntuu kuitenkin tarpeeksi jännittävältä syyltä suostua pyyntöön. Miksei myös se, ettei Wiriya ole lainkaan epämiellyttävä ihminen...

David Casarettin esikoisdekkari seuraa Alexander McCall Smithin Mma Ramotswen ja Tarquin Hallin Vish Purin viitoittamaa tietä. Kirjan viehätys perustuu pitkälti kulttuurieroihin ja miellyttäviin henkilöhahmoihin. Oma viehätyksensä on toki päähenkilön kulinarismillakin, täytyy myöntää. Sarjan seuraava osa Tiikkipuulehdon arvoitus ilmestyy lokakuussa.

Tällä kirjalla pääsen aloittamaan Kukko kainalossa -lukuhaasteen. Helmet-haasteesta kirja sopii vaikkapa kohtaan 47, sillä kirja täyttää kahden eri haastekohdan kriteerit (se on käännöskirja ja siinä ratkaistaan rikos). Sen lisäksi kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni pääsee jälleen etenemään uuteen maahan, joka siis on Thaimaa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
David Casarett: Murder at the House of Rooster Happiness (2016)
Suomentanut Antero Tiittula
Otava, 2016
379 sivua

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula (Flavia de Luce #6)

Alan Bradleyn mainio Flavia de Luce -sarja on edennyt kuudenteen osaansa Kuolleet linnut eivät laula (Bazar 2017). Edellinen osa Loppusoinnun kaiku kalmistossa jäi todella jännittävään kohtaan, ja tämä kirja jatkaa heti siitä, mihin jäätiin.

Aurinkoisena huhtikuun aamuna vuonna 1951 11-vuotias kemisti ja harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce on perheensä kanssa rautatieasemalla odottamassa vuosia sitten kadonneen äitinsä Harrietin paluuta. 
Mutta juuri kun juna on saapumassa piskuiseen Bishop's Laceyn kylään, Flavian luo tulee pitkä muukalainen, joka kuiskaa kryptisen viestin hänen korvaansa. Vain hetkeä myöhemmin mies heittää henkensä, kun joku asemalle kerääntyneestä väkijoukosta työntää hänet junan alle. 
Kotona Buckshaw'ssa, de Lucen suvun kovaa vauhtia rapistuvassa kartanossa, Flavia saa taas laittaa kaikki etsivänkykynsä testiin. Ullakolta löytyvä vanha filminauha lennättää hänet kohti uusia johtolankoja, joita seuraamalla Flavia saa lopulta selville de Lucen klaanin tarkimmin varjellut salaisuudet. Kuka olisi arvannut, että niihin kytkeytyy itse Winston Churchill! (takakansiteksti)

Tämä sarja se vain paranee edetessään! Tämän osan myötä moni asia saa lopulta selityksen, esimerkiksi se, miksi Flavia on aina tuntenut itsensä niin erilaiseksi ja syrjityksi. De Lucen sukuun liittyy uskomattomalta tuntuva salaisuus, josta Flavia lopultakin pääsee osalliseksi. Ja loppu on vielä edellistäkin kirjaa koukuttavampi: Flavia on aivan uuden alun edessä, ja edessä on lähtö rakkaasta kotikartanosta. Tuskin maltan odottaa seuraavaa osaa lokakuuhun asti!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: The Dead in their Vaulted Arches (2014)
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2017
335 sivua

Tarquin Hall: Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus

Tarquin Hallin kirjoittama intialaisesta, mitä yksityisimmästä etsivästä Vish Purista kertova sarja on jo ulkoasullaan kiehtonut minua pitemmän aikaa. Nyt lopulta sain luettua sarjan aloitusosan Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus (Gummerus 2012). 

Vish Puri on mitä yksityisin etsivä, pönäkkä ja peräänantamaton punjabilainen pyörre, joka tekee tuhojaan modernin Intian rikollisissa piireissä. Kyvykkäiden avustajiensa kanssa hän yhdistelee nerokkaasti nykyaikaista tekniikkaa ja vanhoja etsivä- ja tiedustelutyön periaatteita, jotka kehitettiin Intiassa yli kaksituhatta vuotta sitten - paljon ennen Sherlock Holmesia, "sitä keltanokkaa". 
Vish Purin leipätyö kuumassa ja pölyisessä Delhissä on sulhas- ja morsianehdokkaiden taustojen tarkistaminen. Mutta kun arvostettua tuomaria syytetään kadonneen palvelijattarensa murhasta, Purin neuvokkuus ja taidot pannaan koetukselle. Miten löytää yli miljardin ihmisen joukosta palvelijatar, josta tiedetään vain, että hänen nimensä on Mary? Ja miksi hänen äitinsä haluaa itsepintaisesti leikkiä yksityisetsivää, vaikka kaikki hyvin tietävät, etteivät äidit ole etsiviä? 
Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus on ensimmäinen osa sarjaa, jossa Vish Purin tutkimukset johtavat häntä ja siinä sivussa lukijaa ympäri kirjavaa nyky-Intiaa ja kaikkia sen yhteiskuntaluokkia, sotilaista varkaisiin ja it-ammattilaisista hijroihin. (takakansiteksti)

Tämän kirjan lukemiseen meni minulta ihan hävyttömän kauan. En tiedä miksi, jotenkin teksti ei vain vetänyt. En silti halunnut luovuttaa, sillä kirja tuntui kuitenkin toisaalta kiinnostavalta, ja pidin varsinkin siitä, miten monitasoisesti Intiaa ja sen ihmisiä kuvataan. Ehkä pitää lukea toinenkin osa sarjaa niin tietää, lähteekö tämä vetämään vai ei. Henk.koht. syistä ärsytti ihan älyttömästi kun päähenkilöä kutsuttiin koko ajan Pullukaksi. Ehkä tässä on kyse niistä kuuluisista kulttuurieroista... 

Kirjalla pääsen taas eteenpäin kahdessa haasteessa: Helmet-haasteesta ruksaan yli kohdan 33: kirja kertoo Intiasta, ja maailmanvalloitus etenee niinikään Intiaan. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Tarquin Hall: The Case of the Missing Servant (2009)
Suomentanut Tero Valkonen
Gummerus, 2012
360 sivua

Antti Halme: Mafiakesä

Antti Halmeen uusin nuortenkirja Mafiakesä (Otava 2017) sisältää koukuttavaa vauhtia ja jännitystä Sisilian huikeissa maisemissa.

16-vuotias Arttu lähtee rapututkijaisänsä mukana kuukaudeksi Sisiliaan mielessään kristallinkirkkaat vedet ja sitruunapuut. Onnea himmentää vain se, että mukaan lähtee myös isän vaahtokarkkia muistuttava naisystävä Merikukka.
Sisiliassa Arttu tutustuu lomaileviin roomalaiskaksosiin Lunaan ja Lucaan, ja joukkoon liittyy myös kipakka irkkutyttö Molly. Sitten Arttu pelastaa rannalla pulaan joutuneen tytön, ja saa huomata sotkeutuneensa vaarallisiin kuvioihin. Kummalliset tapahtumat seuraavat toistaan, ja kaikkialla putkahtelee esiin outo salamanterimerkki. Tunnelma lomaparatiisissa muuttuu vähitellen yhä uhkaavammaksi, ja Arttu ystävineen tajuaa olevansa hengenvaarassa. (takakansiteksti)

Antti Halmeen tyyli on mukavasti mukaansatempaava, ja tässä kirjassa juonikin tuntuu niin vetävältä että kirja oli todella nopeasti luettava. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää niin että välillä hengästyttää, mutta uskon tämän vetoavan kohderyhmään eli yläkouluikäisiin (poikiinkin, hope so).

16-vuotiaiden poikien sielunelämää sen paremmin tuntematta jäin pohtimaan, ovatko sen ikäiset hyvinkin usein näinkin fiksuja ja "kypsiä" tapauksia kuin kirjan päähenkilö Arttu. Ehkä näin ei välttämättä ole, mutta toisaalta tähän kirjaan tällainen ratkaisu sopi mielestäni paremmin kuin joka paikkaan pää edellä koheltava teini. Vauhtia riittää joka tapauksessa. Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa, tämä kirja nimittäin on uuden sarjan aloitus.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Antti Halme: Mafiakesä
Otava, 2017
208 sivua