Miten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien taruja

Kirjapinossa on jo pitkään odottanut pikkuruinen kirja, Miten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien taruja (Savukeidas 2013). Nyt sain sen viimein luettua, ja bloggauskin ehtii vielä Kansojen juurilla -haasteeseen. :)

Kirja on nimensä mukainen kokoelma eskimosatuja Grönlannista, Pohjois-Kanadasta ja Alaskasta. Ne kertovat uteliaista hiirilapsista, kilvoittelevista shamaaneista, jättiläiskoirista, kyliä hajottavista orpopojista ja siitä miten sumu syntyi. 
Lyhyet sadut kuvaavat ihmisten ja eläinten yhteistä taivalta rannattoman taivaan ja lumen välillä. Kiehtovan arktisen tarukokoelman on toimittanut ja kuvittanut Mika Vaaranmaa. (takakannesta)

Pieneen kirjaan mahtuu 25 enemmän tai vähemmän sympaattista tarinaa pohjoisilta alkuperäiskansoilta. Tarinoista ensimmäinen kertoo maailman synnystä ja ihmisten saapumisesta: 

"Ja kun maailma oli valmis, saapuivat ihmiset. Kerrotaan, että he tulivat esiin maasta. Pajupensaiden peittämästä maasta ilmestyi pieniä, pajunlehtien peittämiä lapsia. He makasivat potkiskellen pienten pensaiden keskellä, sillä he eivät osanneet edes ryömiä, ja maasta he saivat myös ravintonsa. 
Sitten kerrotaan jotain miehestä ja naisesta, mutta mitä oikeastaan? Sitä ei tarkalleen tiedetä. Milloin he löysivät toisensa ja milloin he olivat varttuneet? Minä en tiedä. Mutta nainen ompeli lapsille vaatteita ja lähti sitten vaeltamaan. Ja hän löysi pieniä lapsia, puki heidät valmistamiinsa asuihin ja toi heidät kotiinsa. 
Tällä tavoin ihmisten määrä lisääntyi." (s. 7)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja: 
Miten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien taruja 
Suomentanut, kuvittanut ja toimittanut Mika Vaaranmaa
Savukeidas, 2013 
79 sivua

Naistenviikko - Kirsi Alaniva: Villa Vietin linnut

24.7. Tiina, Kirsi, Krista

Viimeiseksi Naistenviikon kirjaksi valitsin työkaverin suositteleman Kirsi Alanivan esikoisteoksen Villa Vietin linnut (Savukeidas 2016). 

Ellie syntyi sukupolvien ketjuun keskelle routivaa saarta. Niin syntyi häntä ennen monen monta polvea naisia, jotka pitivät yllä Villa Vietin nyt jo vähitellen lahoavaa vanhaa kartanoa. Tummanpuhuvien tarinoiden, hukutettujen kaksosten, täytettyjen lintujen ja kiinanruusujen keskellä asui vuosikymmenestä toiseen elämää ylläpitäviä naisia, joiden tarinat kaikuvat yhä autioiden huoneiden nurkissa. (kustantajan esittelyteksti)

Huikean hieno tarina! Kirjan varsinainen kertojapäähenkilö on Ellie, joka asuu äitinsä kanssa rapistuvassa kartanossa. Ennen heitä talossa on asunut muitakin naisia, jotka kulkevat siellä edelleen, lähinnä Ellien aistimina tuoksuina. Vaikka Ellie onkin pääkertoja, ääneen pääsevät myös Brita, Milda, Martha ja Ilse. Lopussa kaikki langat solmitaan yhteen, kun ratkaisua on jo ehtinyt vähän aavistella. 

Lukunäyte sivulta 134:
Ohuet paperiarkit oli taiteltu huolellisesti kuoren sisälle ja niiden välistä varisi ilmaan kuivattujen ruusujen tuoksu. Isoäitini tiheä ja koukeroinen käsiala levisi paperiarkeilla metsäisenä rytönä, ja minä sukelsin onnellisesti huokaisten sen sisään. Ensimmäiset kirjeet olivat helliä ja täynnä rakkautta, mutta mitä pidemmälle minä luin sitä synkemmäksi niiden sävy muuttui. Äitini sepittämät tarinat kaukaisista sukulaisistamme putoilivat rivien välistä kuin maitohampaat ja päästyäni viimeisille sivuille kuulin Marthan äänen viimeistä kertaa. Se kaikui haalistuneiden sanojen keskeltä kuivana ja ponnettomana. 

Vain yksi sai lapsen, yksi kantoi kuollutta lasta kohdussaan ja yksi, ei koskaan kantanut hedelmää. 

Sen jälkeen en nähnyt Marthaa enää koskaan. Hän oli kuollut isoäitini kirjeiden välissä, tullut osaksi sukumme väkivaltaista historiaa. 

Olin pitkään aivan kananlihalla luettuani kirjan. Vau! 

Kiitoksia Minnalle, joka tyrkkäsi kirjan käteeni. :) Piste siis Helmet-lukuhaasteen kohdasta 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja: 
Kirsi Alaniva: Villa Vietin linnut 
Savukeidas, 2016
184 sivua

Pari uutta lasten- ja nuortenkirjaa

Eilen ehdin töissä lukaisemaan pari uutta lasten- ja nuortenkirjaa.

Pitkän linjan (nuorten)kirjailija Marja-Leena Tiainen on viime vuosina julkaissut paljon selkokirjoja. Tänäkin vuonna on jo ehtinyt ilmestyä selkokirja Tatu, Iiris ja Pääkallomies (Avain 2016). Sisältönsä puolesta kirja on helppolukuinen, mutta ehdottomasti isommille nuorille suunnattu. Päähenkilö Tatu on 17-vuotias ja Iiris, johon Tatu törmää uimarannalla ja ihastuu, on muutamia vuosia vanhempi. Tatu ystävystyy Iiriksen kanssa - ja haluaisi toki enemmänkin, mutta Iiriksellä on jo poikaystävä. Ja ex-poikaystävä, joka tuntuu vainoavan Iiristä. Kun Iiris muuttaa Tatun naapuritaloon, Tatu huomaa että joku kyttää Iiristä. Pian tämän jälkeen Iiris katoaa, ja kun Tatu alkaa selvittää asiaa, hänkin joutuu vaaraan.

Erittäin mukaansatempaavaa jännitystä! Ja rutkasti plussaa kohderyhmälle sopivasta kansikuvasta. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Marja-Leena Tiainen: Tatu, Iiris ja Pääkallomies 
Avain, 2016 
104 sivua 

Silja Pitkänen on aiemmin kirjoittanut tietokirjallisuutta, ja lapsille suunnattu Pariisin taivaan alla (Savukeidas 2016) on hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teoksensa. Kirja aloittaa Mimosa ja Miska -sarjan, jota kirjan takakannessa luonnehditaan lasten matkakirjaseikkailusarjaksi. Mimosa ja Miska matkustavat ensimmäistä kertaa Pariisiin isoisänsä kanssa. Isoisä muistelee vanhoja Pariisin aikojaan, jolloin kaikki olivat taiteilijoita ja elämä oli jännittävää. Lapset käyvät katsomassa Mona Lisaa, seikkailevat metrossa ja pientä ihastustakin on ilmassa.

Tämä kirja tuntui mielestäni jotenkin sekavalta, ja ainakin minusta on hankalaa määritellä, minkä ikäisille kirja on suunnattu. Päähenkilöt ovat alakoululaisia: Mimosa viidennellä ja Miska ensimmäisellä luokalla. Isoisä on aikoinaan asunut Pariisissa ja tavannut lasten isoäidinkin siellä. Isoisällä riittääkin monenlaisia juttuja kerrottavaksi. Erityisen kiinnostunut isoisä on taiteesta, ja monenlaiset museot tulevatkin kirjan sivujen kautta tutuiksi. Isoisä myös opettaa Mimosaa ja Miskaa katselemaan ja "lukemaan" taidetta ja erilaisia kuvia.

Taide ja visuaalinen lukutaito vaikuttavat ainakin tämän ensimmäisen osan perusteella olevan tärkeämpiä teemoja kuin takakannessa mainostettu matkailu. Tämä näkyy myös kirjan lopun lähdeluettelosta. Tätä viimeksimainittua jäin myös miettimään... onko lähdeluettelo lasten kaunokirjallisuudessa oikeasti tarpeellinen? 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Silja Pitkänen: Pariisin taivaan alla 
Savukeidas, 2016 
120 sivua 

Kirjaherbario karttuu siis uudella kasvilla tai oikeastaan kasvisuvulla: iirikset eli kurjenmiekat (Iris) on kurjenmiekkakasveihin kuuluva suku.