Haastekoonti: Kirjavat kissat

Katvealue-blogissa alkoi puolisen vuotta sitten mainio Kirjavat kissat -lukuhaaste, johon olisin toivonut ehtiväni lukea vielä enemmän. Saldokseni kertyi kuitenkin viisitoista luettua kissakirjaa, eli ei millään muotoa huonosti.😻

Tässä vielä listattuna ja linkitettynä lukemani kirjat: 

Netta Walldén: Kissa nimeltä Kent
Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria
Gwen Bailey: Mitä kissasi ajattelee?
Riikka Hedman: Sämpy : kissan vuosi
Patrick McDonnell: Kurpitsaloitsu 
Doris Lessing: Erittäin kissamaista
James Herriot: Elämäni kissat
Ulla Kauhanen: Kissan kosketus
Unni Lindell: Pidä varasi! : tässä tulee jumala ja se on kissa
Kissa : mietelmiä : viehkeitä kissakuvia ja unohtumattomia ajatuksia kissoista
David Dosa: Hoivakodin kissa Oscar
Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla
Ninni Aalto: Kas, kissa
Nen: 100 kissaa, kollia, kattia ja kisua
E.M. Bard: Testaa kissasi älykkyysosamäärä 

Ihanien lukukokemusten lisäksi haasteella oli vielä toinenkin tarkoitus: tukea kodittomien kissojen hyväksi tehtävää työtä joko lahjoittamalla 1€ luettua kirjaa kohti tai jotain tarpeellista tavaraa paikalliseen kissataloon, tai ostamalla yhdistysten kannatustuotteita. Oma lahjoitukseni menee joko Oulun eläinkodille (josta meidän Toukokin on haettu) tai Oulun ESY:lle.

Toinen kissakirjapläjäys

Vielä ehdin! Kissakirjoja on tullut luettua lyhempiä ja pitempiäkin, hyvin monen sorttisia. Bloggaaminen vaan meinaa jäädä viime tippaan! Joka tapauksessa ja pidemmittä puheitta, näistä viidestä lukemastani suurin osa oli melkoisen humoristista settiä, kukin omalla tavallaan. Joukkoon mahtui kuitenkin yksi vakavampikin teos. 

Kirjoista "vakavamielisin" tai ainakin -aiheisin on David Dosan Hoivakodin kissa Oscar (Otava 2011). Kirjastostamme se löytyy kissakirjojen luokasta, mutta oikeastaan se ei ole varsinaisesti kissasta kertova kirja.

Hoivakodin kissa Oscar on sydämellinen tarina kissasta, jolla on erikoinen lahja: kyky aavistaa, milloin loppu on lähellä. 
Oscar-kissa lumoaa hoivakodin potilaat, hoitajat ja viimein epäilevän lääkäri David Dosankin. Sympaattinen, omapäinen kissa ja häntä vähitellen ymmärtävä lääkäri tuntuvat olevan sinut elämän vaikeimpien hetkien kanssa. He osoittavat lukijalle rakkauden - ja elämän - todellisen olemuksen. (takakannesta)

Niin. Ihan oikeasti kirja on kertomus vanhuksista, heidän hoitajistaan ja erityisesti dementiasta sekä sen vaikutuksesta sairastuneen omaisiin. Sitten, tämän kaiken lisäksi, kirjassa esitellään "saattohoitajakissa", joka ottaa erityishuomionsa kohteeksi aina sen, joka on seuraavaksi vuorossa lähteä... tai pikemminkin heidän omaisensa. 

Tästä kirjasta voi olla monta eri mieltä. Goodreadsin puolelta luin lukuisia närkästyneitä kommentteja joissa kyseenalaistettiin kirjan nimen osuvuus. Kissa ehkä jää vähän varjoon, mutta dementian kuvauksena kirja on upea. Elän itse nyt elämässäni vaihetta, jossa joudun seuraamaan isäni etenevää Alzheimerin tautia. 😟 Ehkä juuri tätä elämäntilannetta peilaten kirja kolahti minuun täysillä. Toivoa vain sopii, että sitten joskus kun se aika tulee, paikalla on joku Oscarin kaltainen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä 
Kirjan tietoja: 
David Dosa: Making Rounds With Oscar (2010)
Suomentanut Pekka Tuomisto
Otava, 2011
254 sivua

Niin hieno kirja kuin edellinen olikin, se jätti vähän turhan haikean mielen. Onneksi noista muista kirjoista löytyi sitten myös sitä huumoria. Heidi Mäkisen esikoisromaani Ei saa mennä ulos saunaiholla (Karisto 2016) herätti ensin mielenkiintoni jo pelkästään nimellään, ja kun sitten luin ennakkotietoja kirjasta, totesin sen olevan ehdottomasti lukulistalla. 

Sini ja Eeva ovat kerrostalonaapureita. 35-vuotias Sini hoitaa työkseen mummoja terveyskeskuksen vuodeosastolla ja elää jatkuvaa häähuumaa - sulhasta hänellä ei tosin ole. Kuusikymppisellä Eevalla sen sijaan on nirppanokkainen rotukissa Kyllikki, ja hän on leskeksi jäätyään ruvennut suunnittelemaan hautajaisia, vaikkei kuoleminen kuulukaan hänen suunnitelmiinsa. Kummankin polulle osuu yllättäviäkin sattumuksia; osa astelee vastaan miehen hahmossa, osa hämmentää muuten vain arkista elämänjärjestystä. Kyllikille nämä tapahtumat aiheuttavat närkästystä ja vakavia syömishäiriöitä, niin että sen kunto on toden totta koetuksella! 
Sinin, Eevan ja Kyllikin seurassa aika ei tule pitkäksi. Vaikka suuta vetää kaiken aikaa hymyyn, vakavakin ajatus pujahtaa joskus salakavalasti joukkoon. (takakannesta) 

Kyllä, suuta veti hymyyn! Ja silti, kaiken hupaisuuden ja lievähkön kouhottamisenkin lomasta löytyi ihan oikeaa asiaa. Kyllikki on hahmona mainio, erittäin itsetietoinen ja suorapuheinen kissa, jolla on suuret kuvitelmat itsestään. Sinin ja Eevan alussa samaa vanhaa rataa rullaavat elämät mullistuvat kirjan aikana täysin, ja kirjan toiseksi viimeinen luku, jossa heidän tarinoidensa langat päätellään, on vielä melkoisen hykerryttävää luettavaa. Vaan se viimeinen luku hyydyttää hymyt ja hykerrykset ja jättää surumielisen mietteliääksi. 

Kirja pääsee mukaan Helmet-haasteen listalle, kuittaan kohdan 45: suomalaisesta naisesta kertova kirja.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla
Karisto, 2016
242 sivua 

Sitten on vuorossa sarjakuvaa ja pilakuvia! Ninni Aallon kirjoittama ja Tuuli Hypénin piirtämä sarjakuvateos Kas, kissa (Arktinen Banaani 2013) ammentaa tekijöidensä omien kokemusten pohjalta. Tuttua taatusti jokaiselle kissanomistajalle - ei vaan siis tietysti -palvelijalle. ;)

Aukeama sarjakuvasta Kas, kissa

Mistä kirja minulle: kirjastosta

Goodreads-tähdet: 3 tähteä 

Kirjan tietoja: 

Ninni Aalto (teksti) ja Tuuli Hypén (piirrokset): Kas, kissa

Arktinen Banaani, 2013

80 sivua

Sarjakuvantekijä Nen (jolla on muuten aivan järjettömän nerokkaita sarjakuvia, tsekatkaa vaikka!) on koonnut pieneen kirjaseensa 100 kissaa, kollia, kattia ja kisua (Arktinen Banaani 2015). 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Nen: 100 kissaa, kollia, kattia ja kisua
Arktinen Banaani, 2015
100 sivua

Ja sitten vielä se varsinainen huumoripläjäys. E. M. Bardin kirjoittama Testaa kissasi älykkyysosamäärä (Nemo 2015) on juuri sitä, mitä lupaakin: älykkyystesti kissoille. Testin tekeminen on tietenkin kissan omistajan (eh, siis palvelijan) vastuulla, tulosten tulkinta samoin. :)

Onko kissasi nopea hoksaaja vai tyytyväinen hitaan kaistan kulkija? 
Tarkkailemalla kissasi koordinaatiota, ongelmanratkaisukykyä sekä sosiaalisia taitoja ja virittämällä sille erilaisia koetilanteita saat uutta tietoa sen ajatuksenjuoksusta. 
Nukkuuko kissasi aina samassa paikassa?
Tietääkö se, mihin kellonaikaan ruoka tarjoillaan?
Kiehnääkö tai naukuuko se halutessaan huomiota?
Miten se reagoi ääniin, leluihin ja muihin eläimiin?
Hauskan älykkyystestin ja kirjan vinkkien avulla tutustut kissaasi entistä lähemmin ja opit arvostamaan sen ainutlaatuista luonnetta - loppupisteistä riippumatta. (takakannesta)

Eli siis hauskaa, harmitonta hupia, mutta siinä sivussa toki tulee kiinnittäneeksi huomiota asioihin, joita ei välttämättä niin hoksaisikaan. Eihän näihin ole kovin vakavasti tarkoituskaan suhtautua. Mitenkään täysillä en alkanut Toukon kanssa testejä tekemään enkä virittelemään sille koetilanteita, mutta aiempiin huomioihin perustuvan arvioni mukaan sain kissaherramme älykkyysosamääräksi 133, mikä kirjan luokittelun mukaan kuuluu kategoriaan "Erinomainen". Voin allekirjoittaa tämän, tietenkin. ^_^

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
E. M. Bard: Test Your Cat: The Cat IQ Test (1980)
Kuvittanut Robert Leydenfrost
Suomentanut Oona Juutinen
Nemo, 2015
127 sivua

Päätän Kirjavat kissat -lukuhaasteen osaltani näihin kirjoihin. Koontipostaus luvassa viimeistään haasteen päätöspäivänä 8.2.2017.

Pieniä ja vähän suurempiakin kissakirjoja

Hoksasin että Kirjavat kissat -lukuhaaste alkaa vähitellen olla loppusuoralla. Tässäpä niputettuna postausta useammasta kissakirjasta. Kissaherramme Touko halusi jälleen sopivasti osallistua kuvaussessioon. En tiedä onko sillä joku vaisto, milloin on kissakirjat kyseessä... :D (vertaa tämä postaus)

Doris Lessingiltä löytyy muutamia kissakirjoja, ja minä luin niistä teoksen Erittäin kissamaista (Kirjayhtymä 1988). 

Pieni kirja suurelta kirjailijalta kuvaa Doris Lessingin elämään vaikuttaneita kissoja eri puolilla maailmaa: lapsena Teheranissa, nuoruuden vuosina Afrikan maatilalla Etelä-Rhodesiassa tai myöhemmin Lontoossa. 
Päähenkilöiksi nousevat musta kissa ja harmaa kissa Lontoon ajalta, kumpikin erittäin viehätysvoimaisia, herkkiä ja älykkäitä urbaaneja kissoja, joiden sukujuuret ja sirolinjainen ulkomuoto ovat siamilaista alkuperää. 
Tämä on lämmin ja koskettava kirja kaikille kissaihmisille, niille jotka joskus pohtivat omaa suhdettaan tuohon sfinksimäiseen viirusilmään, joka on yhtä aikaa läheinen ja samalla ikuisesti arvoituksellinen lemmikkimme. (takakansiteksti)

Pidin kirjailijan tyylistä kovasti. Jäi vain mietityttämään, eikö tuolloin (alkuteos on ilmestynyt 1960-luvun lopulla) annettu kissoille nimiä? Nyt Lessing puhuu koko ajan "harmaasta kissasta" ja "mustasta kissasta". Melkoisia persoonia kuitenkin molemmat! :) 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Doris Lessing: Particularly cats 
Suomentanut Sinikka Buckley
Kirjayhtymä, 1988
161 sivua

Jos pitäisi nimetä rakastetuin "eläinkirjailija" kautta aikojen, ehdottaisin kyllä heti ensimmäiseksi James Herriotia. Olen lukenut hänen kirjojaan monta monituista kertaa, ja nyt otin uusintalukuun pienen, mutta upean kirjan Elämäni kissat (Otava 1995), johon on koottu tarinoita teoksista Eläinlääkäri lennossa, Eläinlääkäri vauhdissa, Luojanluomat ystäväni ja Rakkaimmat ystäväni. 

Makeispuodissa päivystävä kolli, kylän seurapiiritapahtumiin osallistuva salonkikissa ja kaislikosta löytynyt orpo pentu pitävät huolen siitä, että eläinlääkärin työssä ei taatusti ole kahta samanlaista päivää. Mukaansatempaavalla tyylillään Herriot kuvaa Yorkshiren rehtejä maalaisia ja heidän persoonallisia kissojaan, jotka tuottavat omistajilleen lukuisia riemun ja huolen aiheita. (takakansiteksti)

Tämä kirja oli näistä lukemistani se helmi. Ehkä se johtuu siitäkin, että Herriot on minulle niin tuttu kirjailija jo lapsuuden ja nuoruuden ajalta, jolloin luin Herriotin kirjoja itse ja muistelisin että äitikin luki jotain niistä minulle ääneen. Elämäni kissat sisältää kymmenen kissatarinaa, joita voisi luonnehtia novelleiksikin. Siksi rohkenen kelpuuttaa kirjan mukaan Novellihaasteeseen sekä Uudelleen luettua -haasteeseen. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja: 
James Herriot: Cat stories
Kuvittanut Lesley Holmes
Suomentaneet Aarne T.K. Lahtinen ja Heidi Järvenpää
Otava, 1995
175 sivua

Loput kolme kirjaa olivat pieniä runo-, huumori- ja mietelmäkirjoja. Niistä "mukavin" oli Ulla Kauhasen kuvittama ja Sana Mustosen tekstittämä Kissan kosketus (Aurinko 2014), joka sisältää minuun kovasti vetoavia, naivistisen tuntuisia kuvia ja pieniä runopätkiä. 

Aukeama Ulla Kauhasen ja Sana Mustosen teoksesta Kissan kosketus

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja: 
Ulla Kauhanen (kuvat) ja Sana Mustonen (teksti): Kissan kosketus
Aurinko, 2014
62 sivua

Unni Lindell taitaa olla useimmille tutumpi dekkarikirjailijana, mutta hänen tuotantoonsa kuuluu myös humoristinen "aforismikirja" Pidä varasi! : tässä tulee jumala ja sen nimi on kissa (Schildts 2004). Aivan kaikki kirjan aforismit ja runot eivät minulle auenneet, mutta nättejä kuvia ainakin löytyi. :)

Aukeama Unni Lindellin ja Nina Reistadin kirjasta Pidä varasi! : tässä tulee jumala ja sen nimi on kissa

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Unni Lindell (teksti) ja Nina Reistad (kuvat): Pass opp! : her kommer gud og hun er en katt
Suomentanut Veijo Kiuru
Schildts, 2004
116 sivua

Pienin kirja kokonsa puolesta, Kissa : mietelmiä : viehkeitä kissakuvia ja unohtumattomia ajatuksia kissoista (Kolibri 1995), sisälsi niinikään mietelmiä ja aforismeja ja monentyylistä kissataidetta. Pam Brownin ja Rosemary Nisbetin aforismit tuntuivat minusta eniten samaistuttavilta: 

Kissat osaavat matemaattisen tarkasti arvioida juuri sen paikan, missä istuessaan ne ovat eniten tiellä. (Pam Brown)

Kissat haluavat ovien olevan auki - siltä varalta, että ne sattuisivat muuttamaan mieltään. (Rosemary Nisbet)

Aukeama kirjasta Kissa : mietelmiä : viehkeitä kissakuvia ja unohtumattomia ajatuksia kissoista

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Cat Quotations : A Collection of Lovable Cat Pictures and the Best Cat Quotes
Toimittanut Samantha Armstrong
Suomentanut Laila Rauhamaa 
Kolibri, 1995
57 sivua

Sarjakuvia Kirjaherbarioon

Päätin ottaa pikku loppukirin Kirjaherbario-lukuhaasteessa ja nappasin muutaman sarjakuvan töistä mukaan. :) Luettua tulivat seuraavat albumit:

Hergé: Sininen lootus (Otava 2016) 
Goscinny: Asterix ja alppikukka (Egmont 2015)
Patrick McDowell: Kamut sunnuntaisarjat 11 : Kurpitsaloitsu (Egmont 2007)

Tintin seikkailuista tykkäsin lukea jo lapsena, mutta nyt kun Otava on julkaissut albumeita mustavalkoisina, kovakantisina uusintapainoksina, päätin ottaa Sinisen lootuksen uusintalukuun. Nuoren lehtimiehen seikkailut sijoittuvat tässä albumissa Kaukoitään, tarkemmin sanottuna Intiaan ja Kiinaan, jossa Tinttiä uhkaavat monenlaiset vaarat japanilaisista hulluksi tekeviin myrkkyihin. Tästä albumista piste Kirjaherbarioon: lootus eli intianlootus (Nelumbo nucifera). Lisäksi mukaan Kurjen siivellä -haasteeseen, koska Kiina. :)

Mistä sarjakuva minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Sarjakuvan tietoja: 
Hergé: Le lotus bleu
Suomentanut Heikki Kaukoranta
Otava, 2016
125 sivua

Myös Asterix-sarjakuvat ovat jo lapsuudesta tuttuja, ja puhtaasti haasteen takia päätin verestää lukumuistoja Asterix ja alppikukka-albumin uudella kovakantisella painoksella. Roomalaisten konnankoukkujen ansiosta Asterix ja Obelix päätyvät tällä kertaa alppimaisemiin, joten huumoria irtoaa fonduesta, pankkitoiminnasta, vuorikiipeilystä ja muista sveitsiläisiin liitetyistä ominaisuuksista. Tästä albumista piste Kirjaherbarioon: alppikukka viittaa alppitähteen (Leontopodium alpinum), joka tunnetaan myös nimellä edelweiss.

Mistä sarjakuva minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Sarjakuvan tietoja: 
Goscinny: Astérix chez les Helvètes
Suomentanut Outi Walli
Egmont Kustannus, 2015
48 sivua 

Patrick McDonnellin hauska eläinsarjakuva Kamut on näistä kolmesta itselleni "vierain". Olen kyllä lukenut useita albumeita, mutta vasta aikuisena enkä läheskään kaikkia. Tämä nyt lukemani Kurpitsaloitsu olikin ennen lukematon. Albumissa on sanomalehtien sunnuntainumeroissa julkaistuja "isompikokoisia" sarjakuvastrippejä, joiden sisältö ei ole jatkuva. Itse tykkään yleensä enemmän jatkuvajuonisista sarjakuvista, mutta Kamut vetoaa herttaisilla eläinhahmoillaan. Kati-kissa ja Jalo-koira ovat melkoisia lemmikkien stereotyyppejä, mutta ehkä juuri se tekee niistä niin huvittavia. Tässä muutama jokaiselle kissanomistajalle tuttu tilanne: 

 

 

 
Myös tästä albumista piste Kirjaherbarioon: kurpitsa (Cucurbita pepo). Sen lisäksi tämä albumi ansaitsee paikkansa Kirjavat kissat -haasteen listalta.

Mistä sarjakuva minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Sarjakuvan tietoja: 
Patrick McDonnell: Kurpitsaloitsu (ei tietoa alkuperäisjulkaisusta)
Suomentanut Asko Alanen 
Egmont Kustannus, 2007
63 sivua

Riikka Hedman: Sämpy : kissan vuosi

"Täsä kirijasa mää puuhaan kissa-asioitani ja sämpyilen nurmella sekä hangella, kaverien kansa ja iliman."
Sämpy on kolmivuotias, leikkisä ja seurallinen maatiaiskissa, jonka uljas olemus tuo mieleen norjalaisen metsäkissan. Sämpy asuu Oulun seudulla perheessä, jossa on kaksi muutakin kissaa, Elmeri ja Nelli. Sämpy harrastaa luonnossa retkeilyä, mielipuuhaa on myyrien jahtaaminen. Talvisin Sämpy on komeimmillaan - pörheäturkkisen kissan vauhdikkaat ulkoilukuvat ovat aivan omaa luokkaansa. 
Kirjassa seurataan Sämpyn elämää eri vuodenaikoina. Upeista valokuvista voi aistia metsän tuoksun, äänet ja vapaasti liikkuvan kissan syvän onnen. (takakansiteksti) 

Vaikken olisi päättänyt osallistuakaan Kirjavat kissat -lukuhaasteeseen, tämä ihana Riikka Hedmanin kissakirja Sämpy : kissan vuosi (S&S 2016) olisi silti ollut takuuvarmasti lukulistalla. Sämpy on melkoinen somejulkkis, ja vielä täältä meidän kulmilta. :)

"Kesällä paistaa aurinko melekeen koko yön. Myöhään illalla sätteet pääsee kurkistaan mettänreijästä, korkeitten puitten välistä, meijän seikkailupolulle asti. Sillon näkkee, että harmaimmallaki kissalla on kultareunus." (s. 80) <3

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 5 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Riikka Hedman: Sämpy : kissan vuosi 
Schildts & Söderströms, 2016 
166 sivua

2 x kissatietoa

Nykyään puhutaan paljon e-kirjoista. Minä kannatan henkeen ja vereen ihan perinteistä kirjaa, mutta myönnän kyllä että e-kirjoilla on puolensa. Varsinkin, kun niitä pystyy nykyään lainaamaankin. :) E-kirjastosta löysin luettavakseni Petri Pietiläisen uuden kissatietokirjan Kissojen maailmanhistoria (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2016). 

Villikissasta kissavideoihin, demonikissasta kissajumalaksi ja hiirten tappajasta kotikolliksi. Kissan ja ihmisen yhteinen tarina on kestänyt ainakin 11 000 vuotta, ja käsitykset kissasta ovat muuttuneet tuona aikana moneen kertaan.
Kissojen maailmanhistoria on kissan tarina afrikanvillikissasta sylissä kehrääväksi kotikissaksi. Se kertoo egyptiläisten kissamuumioista, eurooppalaisten vuosisatoja kestäneestä kissavainosta ja 1700-luvun japanilaisesta kissataiteesta. Se kertoo, miksi kissat ja naiseus yhdistetään toisiinsa, ja kuka on maailman kuuluisin kissa Maneki Neko.
2000-luvulla kissa on lemmikkinä suositumpi kuin koskaan. Lemmikkimme tarinan lisäksi kirja tulee kertoneeksi myös erilaisen puolen omasta historiastamme. (kustantajan esittelyteksti)

Tuhti tietopaketti kissojen historiasta ja asemasta eri kulttuureissa eri aikakausina. Ihan pikaisesti luettava tämä kirja ei ollut, mutta e-kirjaston kymmenen päivän laina-aika riitti mainiosti.

Mistä kirja minulle: E-kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016 
E-kirja

Toinen lukemani kissakirja oli ihan perinteinen paperimuotoinen kirja ja näistä lukemistani se "kansantajuisempi" ja ehkä viihdyttävämpi, Gwen Baileyn Mitä kissani ajattelee? (Tammi 2002).

Miksi kissa hieroo päätään ihmiseen?
Miksi kissa "leikkii" saaliilla?
Miksi kissa raapii huonekaluja?
Miksi kissa upottaa kynnet alustaan, kun sitä silitetään?
Haluaisitko tietää mitä kissasi ajattelee?
Tunnetun eläinten tutkijan helppotajuinen ja kiinnostava kirja auttaa sinua tulkitsemaan lemmikkisi käyttäytymistä, niin että ymmärrät mitä se haluaa sanoa ja osaat vastata sille. (takakansiteksti)

Kissakirjoja on aina mukava lukea. Ennen kuvassa näkyvän kissaherra Toukon meille muuttoa niitä tuli selailtua useampiakin, ja aina silloin tällöin vieläkin - lähinnä huviksi. Ja ehkä vähän opiksikin, meille Toukon henkilökunnalle. Itsehän Touko tietää vallan hyvin, mitä milloinkin tekee ja ajattelee. ;) 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Gwen Bailey: Mitä kissani ajattelee? : opi ymmärtämään lemmikkisi käyttäytymistä 
Suomentanut Sinikka Pellinen
Tammi, 2002
96 sivua

Molemmat kirjat luonnollisesti mukaan Kirjavat kissat -haasteeseen. :)

Netta Walldén: Kissa nimeltä Kent

Tyttö, salapoliisi ja kadonnut kissa. 
Tästä asetelmasta käynnistyy kiehtova matka halki kahden eriskummallisen kaupungin. Sirppihäntäinen Kent kulkee askeleen edellä ja jättää jälkeensä johtolankoja: kissankarvan, kermakupin, hännänjäljen pölyssä. 
Voisi miltei kuvitella, että kissa haluaakin tulla seuratuksi... 
Johtolangat kuljettavat tytön ja salapoliisin Rottakaupungin hylätyksi luullun kirkontornin kautta taiteilijakukkulalle ja lopulta Korkeakaupungin sanomalehtitoimitukseen. Siellä painokoneet takovat täyttä höyryä kaikkien aikojen uutisotsikkoa. 
Mutta missä on Kent, vai löytyykö kaupungin kasvojen takaa lopulta jotain aivan muuta? (takakansiteksti) 

Juu ei. Ei ollut minun kirjani. Joku tässä tökki ja pahasti. Tyttö karkaa kotoa paljain jaloin etsimään kissaa, ja viikon päästä paljastuu ettei kissa edes ole tytön oma. Karkureissullaan tyttö törmää salapoliisiin, joka auttaa kissan etsimisessä. Kovin hyvä salapoliisi ei kyllä työssään ole... 

Jos ei tämä kirja olisi ollut niin lyhyt, olisin kyllä jättänyt sen lukemisen kesken. Nyt se meni ihan lyhyytensä ansiosta. Goodreadsissa annoin kirjalle kaksi tähteä ihan sen pienen mustan sirppihäntäisen kissan ansiosta. <3

Ja koskapa kissa sentään aika tärkeää osaa kirjassa esitti, pääsen avaamaan tällä kirjalla Katvealueen Anun emännöimän Kirjavat kissat -lukuhaasteen. 

Mistä kirja minulle:  kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Netta Walldén: Kissa nimeltä Kent 
Kustannus-Mäkelä, 2016 
98 sivua