Novelleja Suomesta ja Kiinasta

Novellihaaste tuntuu etenevän tuskallisen hitaasti, mutta kuitenkin jotain olen saanut luettua. Niputan nyt yhteen postaukseen kaksi täysin erilaista novellikokoelmaa, joista toinen oli nopeasti ahmaistava ja toinen taas vaati enemmän sulattelua. 

Se nopeammin luettava oli näistä kahdesta hyvinkin ilmeisesti Samuli Antilan Rajat ja muita kauheita tarinoita (Kuoriaiskirjat 2014), kiinalaisen Gao Xingjianin Vaarin onkivapa (Otava 2009) taas eteni paljon hitaammin, novelli tai korkeintaan kaksi kerrallaan. 

Perheenisän talonrakennusprojekti saa karmivan käänteen, kun tontilta paljastuu kutsumaton vieras. Kilpauransa onnettomuuteen lopettanut rallikuski joutuu menneisyyden haamujen vainoamaksi. Nuori rakennusmestari palkataan rakentamaan kellotapuli syrjäisen kylän seurakunnalle, mutta hämäläisen maalaisidyllin taustalla värjyy aavistus hulluudesta ja kuolemasta. 
Samuli Antila tnnetaan paitsi historiallisesta romaanistaan Kirveenkantajat, myös lehdissä ja antologioissa julkaistuista kauhunovelleista. Tähän kirjaan on koottu niistä parhaat. Nämä kauheat tarinat vievät lukijansa Atlantin aalloilta jatkosodan hyisiin juoksuhautoihin, öisiltä hautausmailta kartanoiden synkkiin kellareihin. (takakansiteksti)

Antilan kauhunovellikokoelma sisältää seitsemän novellia, joiden kauhu on melko salavihkaista ja "erikoista", positiivisessa mielessä. Oma suosikkinovellini tästä kokoelmasta on niminovelli Rajat, jossa perheenisä rakentaa taloa ja kohtaa työmaalla jotain karmaisevaa... mutta vielä karmivammaksi novelli muuttuu, kun kutsumatonta vierasta ryhdytään häätämään tontilta pois.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Samuli Antila: Rajat ja muita kauheita tarinoita
Kuoriaiskirjat, 2014
129 sivua

Gao Xingjianin novellit ovat hyvin erilaisia, viipyileviä ja paikoitellen jotenkin pysähtyneen tuntuisia. Aiheet vaihtelevat melko lailla laidasta laitaan. 

Kulttuurivallankumouksen erottamat lapsuudenystävät kohtaavat toisensa osaamatta tunnustaa rakkauttaan. 
Nuoripari kokee häämatkallaan, miten päihdyttävään onneen kietoutuu sanaton ahdistus. 
Koti-ikävän vaivaama mies uppoaa muistikuviin lapsuutensa vaarista, mutta ovatko muistot muistoja ensinkään, onko mennyttä enää olemassa? 
Menneisyyden otteessa tempoilevien ihmisten melankoliset, katkeratkaan tunnot eivät silti nujerra novellien syvää huumoriaa ja humaania elämänuskoa. (kirjan kansiliepeestä) 

Otavan kirjasto -sarjassa julkaistu Vaarin onkivapa sisältää 17 novellia, joissa kerrotaan modernisoituvasta kiinalaisesta elämänmenosta kulttuurivallankumouksen jälkeen. Itse pidin eniten novellista Sadetta, lunta ja sen sellaista, jossa kertoja jää pitämään sadetta pieneen vajaan ja joutuu salakuuntelijan asemaan, kun kaksi tyttöä tulee samaan vajaan seinämän toiselle puolelle. Tyttöjen keskustelu ja kikattelu tuntuu melko huvittavalta ja absurdilta, mutta sen aitous jättää hyvän mielen. Myös kirjan niminovelli Vaarin onkivapa oli melko kiehtova, vaikka minusta tuntuu että en varmaankaan edes kunnolla ymmärtänyt sitä. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Gao Xingjian: Gei wo laoye mai yugan
Suomentanut Riina Vuokko
Otava, 2009
381 sivua

Näillä kahdella kirjalla novellihaasteeni loikkaa eteenpäin 24 novellin verran. Näin pääsen jo 40 luettuun novelliin.

Mo Yan: Seitsemän elämääni

Aloitetaan pienellä vitsillä... tämän kirjailijan nimi vääntyy itsepintaisesti aivoissani muotoon Yo Man! :D Kyseessä on siis tietystikin kiinalainen nobelisti (vuodelta 2012) Mo Yan. Kirja Seitsemän elämääni (Otava 2013) valikoitui luettavaksi hitusen epäröiden... palkittu kirja / kirjailija tarkoittaa hyvinkin usein "liian hienoa / taiteellista" minun makuuni. Samoin kirjan paksuus hirvitti, vaikkakaan sivumäärä ei koskaan ole ollut minulle mikään tärkeä asia. Tämä kirja nyt sattuu vaan passaamaan niin moneen haasteeseen yhtä aikaa, että pakkohan sitä oli kokeilla. Ja täytyy sanoa, että sinnikkyys kannatti. Pitkään tämän lukemiseen meni, mutta tykkäsin joka tapauksessa. 

Hyväntahtoinen maanomistaja Ximen Nao surmataan Kiinassa 1948, kun Maon reformi panee viljelysmaat uusjakoon. Edes manalassa hän ei suostu tunnustautumaan riistäjäksi, vaan vaatii oikeutta. 
Ximen Nao pääsee palaamaan maan päälle kotikyläänsä, mutta ei ilman rangaistusta: mies syntyy uudelleen ensin aasina, sitten härkänä, sikana, koirana ja apinana, kunnes päätyy lopulta jälleen ihmishahmoon. Eri olomuodoissaan hän seuraa läheltä ottopoikansa Lan Lianin vaiheita. Tämä maakuntansa viimeinen itsenäinen viljelijä käy väsymätöntä taistelua kollektivisointia vastaan. Yhdessä Ximen Nao ja Lan Lian kokevat Kiinan kommunistihallinnon, kulttuurivallankumouksen ja nälänhädän vuodet - ja lukija tempautuu huimaan seikkailuun läpi Kiinan lähihistorian. 
Mukana tarinassa vilahtelee myös ärsyttävä ja valehteleva kirjailijanplanttu Mo Yan. (kirjan kansiliepeestä)

Todellakin, lukija oppii kaikenlaista Kiinan lähihistoriasta. Täytyy tunnustaa, että vaikka historiasta pidänkin, Kiinan osuus jää melko hataraksi muistikuvissani. Varsinkin lähihistoria, johon kommunistihallinto niin tiiviisti liittyy. Ei ole kauheasti koskaan kiinnostanut, jos suoraan sanotaan. Siksipä oli vallan mielenkiintoista lukea tuosta ajasta. 

Tarina etenee kahden kertojan voimin: Ximen Naon ja Lan Jiefangin, joka on Ximen Naon ottopojan Lan Lianin poika. Ximen Nao kertoo tarinaa aina omasta näkökulmastaan, milloin minäkin eläimenä. Ja pääseepä tuo kirjan esittelytekstissä mainittu kirjailijanplanttu Mo Yankin lopulta ääneen. Tämä kirjailijan ratkaisu - ottaa itsensä henkilöksi kirjaan ja vuoroin mollata, vuoroin ylistää (mutta enimmäkseen mollata) tätä - sekä huvitti että ärsytti. 

Kirja oli edennyt jo hyvästi yli viidensadan sivun, kun aloin huolestua. Siitä syystä että Ximen Nao oli edelleen sika. Sattuneesta syystä (tietystikin oman Apinan vuosi -haasteeni takia) tuo apinaksi syntyminen kiinnosti tässä kirjassa kaikista eniten... ja sitä sai kyllä odottaa! Tämän ajanjakson kuvaaminen olikin kirjassa kaikken lyhin, ja sitä ei kerro apinaksi syntynyt Ximen Nao vaan Mo Yan. Tässä mielessä petyin pahasti. :(

Manalan ruhtinas lupaa Ximen Naolle, että apinana tämän ei tarvitse elää kauan, vain kaksi vuotta. Ja jos Ximen Nao saa näiden kahden vuoden aikana karistettua itsestään viimeisetkin vihan rippeet, on aika syntyä jälleen ihmiseksi. Kirjassa ei suoraan kerrota, minkälajiseksi apinaksi Ximen Nao syntyy, vaan kuvaillaan tätä näin: 

"Apina oli luonnollisesti uros. Se ei ollut mikään sellainen ketterä pikkuapina, joita olemme tottuneet näkemään, vaan kookas ja pelottavan näköinen eläin. Sen turkki oli vihertävänharmaa ja kiilloton, kuin kuivahtanutta sammalta. Silmät olivat syvissä kuopissa ja aivan lähekkäin, katse näytti ilkeältä. Korvat olivat kuin kaksi päänmyötäistä lakkakääpää. Sieraimet olivat kääntyneet ylöspäin, suu oli ammollaan ja näytti ettei sillä ollut ylähuulta lainkaan, vain rivi teräviä hampaita törrötti näkyvissä. Se näytti pelottavalta ja vihamieliseltä. Sillä oli yllään punainen liivi, joten kokonaisvaikutelma oli koominen." (s. 707)

Apina on puettu vaatteisiin, sillä se kulkee ja esiintyy apinankouluttajien kanssa. Ensin vaikuttaa siltä, ettei sitä kohdella hyvin, mutta onneksi tämä luulo osoittautuu vääräksi. Toinen kouluttajista, Pang Fenghuang, on Ximen Naon pojan avioton tytär, ja hän huolehtii apinasta kuin omasta lapsestaan. Traagisten tapahtumien seurauksena Lan Lianin poika Lan Kaifang tulee ampuneeksi ensin apinan ja sitten itsensä. Ja niin Ximen Nao pääsee lopulta syntymään taas ihmishahmoisena, isopäisenä ja sairaana Pang Fenghuangin millennium-vauvana. 

Apinan vuosi -haasteen lisäksi kirja sopii Kurjen siivellä -haasteeseen (kiinalainen kirjailija), maailmanvalloitukseen (Kiinaan, vaikkakaan ei soutuvenheellä) ja Helmet-haasteen kohtaan 39: Nobel-voittajan kirjoittama kirja. Ja vappulukuhaasteen aikanahan tätä luin, osittain. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Mo Yan: Shengsi pilao
Suomentanut Riina Vuokko 
Otava, 2013
735 sivua