Tuomi Elmgren-Heinonen: Lottatyttö komennuksella : pikkulotan tarina

"Samalla mitä jännittävin ja ihanteellisin Lotta-romaani."
"Tämä vauhdikkaasti ja viehättävästi kirjoitettu romaani on kaikkien Suomen tyttöjen kirja."

Nämä sitaatit poimin kirjan takakannesta, ja aika hyvin nämä toteamukset tiivistävät kirjan sisällön.

Talvisodan aikana Tuomi Elmgren-Heinonen seurasi läheltä sekä sotilas- että kotirintaman toimintaa ja otti myös osaa maanpuolustuspropagandaan. Näistä lähtökohdista olikin sitten varsin yksinkertaista kirjoittaa isänmaallista henkeä nostattava teos Lottatyttö komennuksella : pikkulotan tarina (WSOY 1940).

Kirjan sankaritar on vasta 16-vuotias viipurilaistyttö Liisa Salo, joka on pikkutytöstä asti harrastanut partiota ja toiminut myös pikkulotissa. Venäläisjoukkojen hyökättyä Suomen rajojen yli hän kärttää äidiltään luvan päästä mukaan lottatoimintaan. 

Siitä päivästä alkaen Liisa oli posket hehkuvina, varhaisesta aamusta alkaen iltamyöhään, useasti yli vuorojensakin, ollut lottien apuna, olipa isolotta kerran kehaissut ja sanonut, että jos olisi kaikilla hoksuttimet samalla tavoin päässä kuin Liisalla, niin kyllä silloin töistä selvittäisiin. Annikin kanssa he työskentelivät milloin keittiössä lihakeiton ääressä, milloin kantoivat lautasia aterioitseville, milloin seisoivat kanttiinissa myymässä, milloin taas pesivät astioita tai parsivat sukan, ompelivat napin, nimikoivat kirjaimet lapasiin...- Tiedätkö, en oikein kehtaa sanoa, mutta minusta on hirveän ihana tunne silloin, kun on oikein kiire, oli Liisa eräänä iltana tunnustanut Annikille. (s. 10)

Omanlaistaan sota- ja maanpuolustuspropagandaa tämäkin. Kirjan ilmestyessä välirauhan aikaan tilanne on ollut varmasti tietyllä tavalla varautunut ja kireä, ja tämäntyyppisen isänmaallisen hengen nostattaminen ja levittäminen on varmasti nähty tärkeänä. 

Liisa pääsee näkemään lottatyötä ja osallistumaan siihen melko monipuolisesti. Hän osallistuu siviiliväestön evakuointitoimiin ja toimii saattajana kuljetusjunissa, osallistuu pommitusten aiheuttamien tulipalojen sammutustöihin, joutuu muonitusapulaiseksi lähelle puolustuslinjoja ja vieläpä jää vihollisen puolellekin. Ja tietysti löytää kaiken tämän lomassa Sen Oikean, erään reservivänrikin, jota "jää ajattelemaan tavallista lämpimämmin", ja jonka kanssa on rauhan tultua hyvä jäädä haaveilemaan tulevaisuudesta.

Olisipa ollut mielenkiintoista lukea myös, mitä lottatytölle ja vänrikille tapahtui jatkosodan alettua. :-/

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Tuomi Elmgren-Heinonen: Lottatyttö komennuksella : pikkulotan tarina
WSOY, 1940
191 sivua

Vilja-Tuulia Huotarinen & Satu Koskimies: Emilia Kent : runotytön tarina jatkuu

Vetipäs viime tippaan YA-haastetta ajatellen, mutta onneksi ehdin kuitenkin! Sain tämän kirjan luettua jo jokin aika sitten, mutta en halunnut julkaista tätä ennen Klassikkohaasteen postausta - sattuneesta syystä. :)

Keväällä kustantajien katalogeja selatessa tulevista tämän vuoden nuortenkirjoista huomioni (ja varmaan monen, monen muunkin) herätti Vilja-Tuulia Huotarisen ja Satu Koskimiehen Emilia Kent : runotytön tarina jatkuu (WSOY 2018). Fanifiktiota! Ihan oikeasti julkaistuna! Wanhalle klassikolle jatkoa! Olkoonkin, että tuo alkuperäinen klassikkosarja oli siinä vaiheessa vielä lukematta... mutta saman tien päätin lukea sen ensin, ja oikein sopivastipa sitten klassikkohaasteen kirjaa ei tarvinnut sen pitempään miettiä.

Emilia Kent on todellakin juuri sitä, mitä lupaa: jatko tarinalle, joka Runotyttö etsii tähteään -teoksessa jää tavallaan aivan kesken. Ilsen ja Teddyn häät menevät niin kuin menevät, ja Emiliankin kihlaus Deanin kanssa on purkautunut. Kirjan nimi kertoo jo sen olennaisen: Emilia ja Teddy ovat lopultakin löytäneet toisensa, ihan aikuisten oikeasti, ja muuttaneet asumaan Autioon Taloon. Kirjassa ovat tietysti mukana kaikki alkuperäisestä sarjasta tutut henkilöt, ja myös heidän elämäntarinansa tulevat tutuiksi. Elisabet-täti ei ole enää aivan entisensä, ja Laura-tädin elämään on selkeästi tullut joku mies! Ilse ja Perry ovat edelleen mukana Emilian ja Teddyn elämässä, ja tahollaan hyvin onnellisia. Myös Dean Priest on säilynyt jonkinlaisena ystävänä kaikesta huolimatta. Dean onkin melko suuressa roolissa, kun hän tuo Emilialle luettavaksi oman käsikirjoituksensa - melkoisesti pokkaa on miehellä, joka valehteli Emilialle tämän omasta kirjoituksesta...

Teddy on menestynyt omalla taiteilijan urallaan hyvin, ja nyt hän valmistelee yhteisnäyttelyä toisen (nais)taiteilijan kanssa. Emilian omat haaveet kirjailijan urasta tuntuvat jäävän kaiken muun jalkoihin. Vaimona hän on valmis tukemaan miestään kaikin tavoin, mutta kuka häntä tukee? Kirjoittaminen tuntuu tuskastuttavan vaikealta ja leimahdus loistaa poissaolollaan.

Kirja on siis täynnä melkoista kipuilua. Missä on naisen paikka? Kumpi tulee ensin, ura vai perhe? Ottaen huomioon kaikki ne vuosikymmenet, jotka alkuperäisten kirjojen ja tämän jatkon välillä on, kirja onnistuu aika hyvin tasapainottelemaan näiden "ikiaikaisten" kysymysten välillä. Huomioitua tulee sekä kirjassa eletty aikakausi että "nykyaikaisen naisen" näkökulma. Emiliahan ei alun perinkään ollut mikään kaikkein perinteisin tyttö- tai naishahmo, vaan kuvattuna aikana pikemminkin hyvinkin moderni mielipiteiltään ja käytökseltään.

Kovin nuoria tämä teos tuskin kauheasti kiinnostaa, ja varmaan siksikin teos on määritelty nuorten aikuisten kirjaksi. Eniten tästä varmasti saa irti, jos alkuperäinen Runotyttö-sarja on tuttu. Tällä alustuksella sijoitankin kirjan YA-haasteen kohtaan "kirjassa on kaunis kansi" ja hihkaisen päälle vielä BINGO! Tällä kirjalla pääsen aloittamaan myös Klassikkotuunaus-haasteen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Vilja-Tuulia Huotarinen & Satu Koskimies: Emilia Kent : runotytön tarina jatkuu
WSOY, 2018
308 sivua

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu

Laura Suomela on kirjoittanut aiemmin alakouluikäisille suunnattua Säpinät-sarjaa. Silmänkääntötemppu (Karisto 2018) on hänen ensimmäinen nuortenromaaninsa.

16-vuotiaat Alma ja Sofia ovat parhaat ystävät. He jakavat toisilleen kaiken, kunnes Alma eräänä iltana näkee jotain, mitä ei olisi todellakaan halunnut. Asiaa ei voi salata parhaalta ystävältä, mutta jos Alma kertoo mitä näki, hajoaako jo valmiiksi lukiosta stressaantunut Sofia palasiksi? Missä menee rehellisyyden ja toisen suojelemisen raja?
Silmänkääntötemppu on koukuttava nuortenromaani salaisuuden kantamisesta ja ystävyyteen iskevästä tsunamista. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista - oikean ja väärän erottaminen on joskus lähes mahdotonta. (takakansiteksti)

Tässäpä oli kirja, joka onnistui yllättämään positiivisesti. Kansikuvan perusteella kun en paljoa odotellut... ihan oikeasti, Karisto, pliis! Vähän enemmän panostusta ei olisi mielestäni liikaa vaadittu!

Mutta sisältö on onneksi kunnossa. Kirja on realistista kerrontaa ihan tavallisista nuorista, joskin jossain kohtaa ehkä ammutaan vähän yli... mutta toisaalta se sopii tyyliin ja juoni ehkä vaatiikin kyseisen kaltaista ratkaisua. Alma siis tulee tahtomattaan todistaneeksi jotain epämiellyttävää: hän näkee kun Sofian äiti suutelee vierasta miestä. Näky järkyttää Almaa kovasti, ja hän on varma että Sofia ei tätä tule kestämään. Siksi hän pitää asian salassa Sofialta ja päättää itse toimia. Alma päättää saada salasuhteen päättymään, hankkii prepaid-liittymän ja lähtee varjostamaan. Kun kuvat on saatu, on aika soittaa kiristyspuhelu: jos suhde ei pääty, kuvat lähtevät puolisoille ja lapsille. "Rikostoveriksi" Alma saa turvallisen kaveripojan, Santun.

Kun Sofia sitten kuitenkin pääsee perille äitinsä salasuhteesta, kaikki romahtaa. Ja samalla Alma huomaa sotkeneensa omiakin suhteitaan aika tavalla. Voiko tyttöjen ystävyys kestää kaiken tämän?

Tykkäsin erityisesti siitä, että kirjassa ei mennä yli siitä mistä aita on matalin eikä taputella kaikkea siististi pakettiin lopussa. Eihän se elämä oikeastikaan niin mene.

Tällä kirjalla kuittaan Helmet-haasteesta kohdan 32 (kirjassa käydään koulua tai opiskellaan).

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Karisto, 2018
208 sivua

Anna Hallava: Valpuri Vaahteran maaginen korva

Anna Hallavan edelliset nuortenkirjat Sammakkoprinsessa (2015) ja Operaatio Huulituli (2016) kertoivat hykerryttävän humoristisesti tytöstä, joka saa kuulla olevansa osaksi keiju. Samantyylinen meininki jatkuu kirjailijan uusimmassa teoksessa Valpuri Vaahteran maaginen korva (WSOY 2017).

"Minun nimeni on Valpuri Vaahtera ja minä olen normaali."
Tämä on syytä mainita erikseen, jos äiti on (surkea) noita ja isä imeliä kioskiromaaneja suoltava Viikatemies. Yhtälöä ei helpota draamaileva isoveli ja keittiössä asuva pullon henki.
Valpurin poskeen ilmaantuu hirveä finni - juuri kun hän yrittää kiinnittää söpön Kasperin huomion - ja hän joutuu turvautumaan äitinsä taikaliemeen. Liemi ei karkota finniä, mutta sen myötä Valpuri alkaa kuulla poikien salaisimmatkin ajatukset päässään. Se ei kuitenkaan ole ihan sellaista kuin hän oli kuvitellut. (takakansiteksti)

Päiväkirjamuotoon kirjoitettu kirja kätkee kansiensa väliin yllättävän paljon "vakavaakin" pohdintaa. Vaikka kirjan yleissävy on kepeän humoristinen, pinnan alla liikkuu isoja asioita - suurimpina isoveljen draamailun alle piiloutuva syömishäiriö ja kaveripoika Sakarin synkät ajatukset ja pohdinnat omasta suuntautumisesta. Ja totta kai mukana on passelisti tykkäämisjuttujakin! Kouluun ilmaantuu ihastuttavan salaperäinen Nooa, jonka ajatuksia Valpuri ei yllättäen kuulekaan. Siksikö Nooa alkaa tuntua koko ajan kiehtovammalta ja ihanammalta?

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Anna Hallava: Valpuri Vaahteran maaginen korva
WSOY, 2017
220 sivua

Katy Birchall: It girl : suosituksi yhdessä päivässä (It girl #1)

Katy Birchallin esikoisteos It girl : suosituksi yhdessä päivässä (Bazar 2016) oli kansikuvansa mukaisesti hauskaa ja viihdyttävää "tyttöjen hömppää". Ihan positiivisessa mielessä. 

Kukapa ei haluaisi olla koulun suosituin tyttö! 
14-vuotias Anna on juuri muuttanut Lontooseen uuteen kouluun. Hänellä on kaksi ystävää, Jess ja Danny, mutta muuten koulun sosiaalinen elämä tuntuu haasteelliselta. Varsinkin, kun Anna onnistuu sytyttämään koulun suosituimman tytön hiukset tuleen ja hänen pitäisi löytää tanssipari kevätjuhlaan. 
Annan suosio koulukavereiden silmissä kuitenkin nousee yhtäkkiä räjähdysmäisesti, kun hänen toimittajaisänsä menee kihloihin kuuluisan filmitähden kanssa ja paparazzien piiritys alkaa. Silloin ei edes piiloutuminen siivouskomeroon tunnu auttavan, vaan Annan on yritettävä sopeutua elämään koulun suosituimpana tyttönä. (takakannesta)

Koko tämä "it girl" -käsite oli minulle aivan vieras, mutta ilmeisesti sillä tarkoitetaan jonkinlaista seurapiirien ja median lemmikkiä. Wikipedia selittää termin: "viehättävä, seksikäs nuori nainen, joka saa tiiviisti mediatilaa, joka ei liity hänen henkilökohtaisiin saavutuksiinsa tai huomio on liian suurta omiin saavutuksiin nähden. It-girlinä olo on väliaikaista, joko heistä tulee todellisia julkisuuden henkilöitä tai he unohtuvat." 

Hömpähtävästä alkuasetelmasta (nuori toheloiva tyttö joka haluaisi olla suosittu) rakentuu tietenkin juuri sitä: hömppäa - ei tätä juuri muulla sanalla pysty kuvailemaan. Mutta hömpälläkin on oma paikkansa, näitä kirjoja tarvitaan myös nuorille kaiken angstin ja kipuilun keskelle.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Katy Birchall: The it girl (2015)
Suomentanut Eija Hirvonen
Bazar, 2016
333 sivua