Eilen ehdin töissä lukaisemaan pari uutta lasten- ja nuortenkirjaa.
Pitkän linjan (nuorten)kirjailija Marja-Leena Tiainen on viime vuosina julkaissut paljon selkokirjoja. Tänäkin vuonna on jo ehtinyt ilmestyä selkokirja Tatu, Iiris ja Pääkallomies (Avain 2016). Sisältönsä puolesta kirja on helppolukuinen, mutta ehdottomasti isommille nuorille suunnattu. Päähenkilö Tatu on 17-vuotias ja Iiris, johon Tatu törmää uimarannalla ja ihastuu, on muutamia vuosia vanhempi. Tatu ystävystyy Iiriksen kanssa - ja haluaisi toki enemmänkin, mutta Iiriksellä on jo poikaystävä. Ja ex-poikaystävä, joka tuntuu vainoavan Iiristä. Kun Iiris muuttaa Tatun naapuritaloon, Tatu huomaa että joku kyttää Iiristä. Pian tämän jälkeen Iiris katoaa, ja kun Tatu alkaa selvittää asiaa, hänkin joutuu vaaraan.
Erittäin mukaansatempaavaa jännitystä! Ja rutkasti plussaa kohderyhmälle sopivasta kansikuvasta.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Marja-Leena Tiainen: Tatu, Iiris ja Pääkallomies
Avain, 2016
104 sivua
Silja Pitkänen on aiemmin kirjoittanut tietokirjallisuutta, ja lapsille suunnattu Pariisin taivaan alla (Savukeidas 2016) on hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teoksensa. Kirja aloittaa Mimosa ja Miska -sarjan, jota kirjan takakannessa luonnehditaan lasten matkakirjaseikkailusarjaksi. Mimosa ja Miska matkustavat ensimmäistä kertaa Pariisiin isoisänsä kanssa. Isoisä muistelee vanhoja Pariisin aikojaan, jolloin kaikki olivat taiteilijoita ja elämä oli jännittävää. Lapset käyvät katsomassa Mona Lisaa, seikkailevat metrossa ja pientä ihastustakin on ilmassa.
Tämä kirja tuntui mielestäni jotenkin sekavalta, ja ainakin minusta on hankalaa määritellä, minkä ikäisille kirja on suunnattu. Päähenkilöt ovat alakoululaisia: Mimosa viidennellä ja Miska ensimmäisellä luokalla. Isoisä on aikoinaan asunut Pariisissa ja tavannut lasten isoäidinkin siellä. Isoisällä riittääkin monenlaisia juttuja kerrottavaksi. Erityisen kiinnostunut isoisä on taiteesta, ja monenlaiset museot tulevatkin kirjan sivujen kautta tutuiksi. Isoisä myös opettaa Mimosaa ja Miskaa katselemaan ja "lukemaan" taidetta ja erilaisia kuvia.
Taide ja visuaalinen lukutaito vaikuttavat ainakin tämän ensimmäisen osan perusteella olevan tärkeämpiä teemoja kuin takakannessa mainostettu matkailu. Tämä näkyy myös kirjan lopun lähdeluettelosta. Tätä viimeksimainittua jäin myös miettimään... onko lähdeluettelo lasten kaunokirjallisuudessa oikeasti tarpeellinen?
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Silja Pitkänen: Pariisin taivaan alla
Savukeidas, 2016
120 sivua
Kirjaherbario karttuu siis uudella kasvilla tai oikeastaan kasvisuvulla: iirikset eli kurjenmiekat (Iris) on kurjenmiekkakasveihin kuuluva suku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti