Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun OCD:tä vastaan hän aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä ei tunneta "tyttönä joka sekosi" (vaan korkeintaan leffahulluna).
Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään? (takakansiteksti)
Ensinnäkin, loistavaa että mielenterveyden ongelmista kirjoitetaan näin raikkaasti ja räväkästi! Ja että muutakin mielenterveysongelmaa on kuin masennus, myös nuorilla. Pakko-oireinen häiriö eli OCD voi lievänäkin olla jo todella paljon elämää rajoittava sairaus, puhumattakaan tällaisista mittakaavoista kuin kirjan Eviellä. Toiseksi, mielenterveysongelmasta ei tehdä suurempaa asiaa kuin se oikeasti on. Mieli voi sairastua siinä kuin kroppakin, piste. Mitään maailmojasyleileviä analyyseja ja tulkintoja ei tarvita.
Kirjan tyttötrio on loistava päähenkilögalleria, ja on kiva tietää että sarjan seuraavat osat keskittyvät vuorollaan jokaiseen heistä. Amberista kertova Mikä kaikki voi mennä pieleen? ilmestyy kesällä 2017 ja Lottien elämästä kertova Mitä tytön täytyy tehdä? alkuvuodesta 2018. Tuskin maltan odottaa! :)
Nappaan kirjan mukaan Helmet-haasteeseen, kohtaan 23: käännöskirja.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Holly Bourne: Am I Normal Yet? (2015)
Suomentanut Kristiina Vaara
Gummerus, 2017
412 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti