Taisin mainita Terhi Rannelan Frausta postatessani, että haluan ehdottomasti lukea myös hänen ensimmäisen aikuisille suunnatun romaaninsa. No, nyt Punaisten kyynelten talo (Karisto 2013) on viimein luettu.
Kommunistisen agraariutopian perustaneet punakhmerit ovat lakkauttaneet kaupungit, rahan, perheen ja ihmisten muistot. Maaseudulle pakkosiirretty kansa raataa itsensä hengiltä riisipelloilla.
Chey Chan on määrätietoinen nainen, joka uskoo vallankumouksen välttämättömyyteen. Kauan eläköön Demokraattinen Kamputsea! Hän on ministerimiehineen vallankumouksen huipulla rakentamassa mallivaltiota, josta muut kansat ottavat vielä oppia.
Ennen kuin Vietnam vapauttaa Kamputsean punaisten khmerien ikeestä, vainoharhainen puolue Angkar kääntyy omiaan vastaan. Chan, hänen miehensä ja poikavauvansa viedään pahamaineiseen Tuol Slengin vankilaan.
Kolme vuosikymmentä myöhemmin viiden lapsen äiti Vanna sytyttää jasmiinisuitsukkeen henkien taloon. Hän miettii, mitä isälle, äidille ja pikkuveljelle tapahtui 1970-luvun levottomina vuosina. Eräänä päivänä äidin kuiskaus kuuluu vuosien takaa. (kirjan kansiliepeestä)
Erittäin vaikuttava kirja aiheesta, josta en tiedä käytännössä yhtään mitään. Kaikki vähänkään politiikkaan viittava aihe on aina ollut minusta lähinnä äärimmäisen epäkiinnostavaa, niinpä en ole tähänkään kirjaan oikein osannut aiemmin tarttua, vaikka Rannela lempikirjailijoihini lukeutuukin. Vaan kylläpä näyttää kannattavan avartaa maailmankuvaansa...
Kirjan tapahtumat sijoittuvat kolmeen eri aikaan: menneisyyteen vuoteen 1978, ja lähelle nykypäivää vuosiin 2005 ja 2009. Vuoden 1978 järkyttäviä tapahtumia seurataan usean eri henkilön näkökulmasta, nykypäivän osioissa näkökulma on Vannan (joka menetti koko perheensä levottomuuksissa) tai hänen miehensä (joka oli sotilas 1970-luvulla).
Erityisen koskettavaksi kirjan tekee se, että tapahtumat perustuvat ihan oikeasti tositapahtumiin. Kirjassa on mukana valokuvia punakhmerien vangeista; juuri se valokuva vangitusta äidistä pienen vauvansa kanssa, joka innoitti Terhi Rannelan kirjoittamaan tämän kirjan.
Mietin pitkään, laitanko kirjan Helmet-haasteessa kohtaan 12 (politiikasta tai poliitikosta kertova kirja) vai 48 (kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän). Päädyin kuitenkin kohtaan 12 juuri siitä syystä, että politiikka on niin epäkiinnostavaa. :D Helmet-haasteen lisäksi kirja sopii Kukko kainalossa -haasteeseen, ja myös maailmanvalloitukseni etenee Kamputseaan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Karisto, 2013
257 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti