Novelleja Suomesta ja Kiinasta

Novellihaaste tuntuu etenevän tuskallisen hitaasti, mutta kuitenkin jotain olen saanut luettua. Niputan nyt yhteen postaukseen kaksi täysin erilaista novellikokoelmaa, joista toinen oli nopeasti ahmaistava ja toinen taas vaati enemmän sulattelua. 

Se nopeammin luettava oli näistä kahdesta hyvinkin ilmeisesti Samuli Antilan Rajat ja muita kauheita tarinoita (Kuoriaiskirjat 2014), kiinalaisen Gao Xingjianin Vaarin onkivapa (Otava 2009) taas eteni paljon hitaammin, novelli tai korkeintaan kaksi kerrallaan. 

Perheenisän talonrakennusprojekti saa karmivan käänteen, kun tontilta paljastuu kutsumaton vieras. Kilpauransa onnettomuuteen lopettanut rallikuski joutuu menneisyyden haamujen vainoamaksi. Nuori rakennusmestari palkataan rakentamaan kellotapuli syrjäisen kylän seurakunnalle, mutta hämäläisen maalaisidyllin taustalla värjyy aavistus hulluudesta ja kuolemasta. 
Samuli Antila tnnetaan paitsi historiallisesta romaanistaan Kirveenkantajat, myös lehdissä ja antologioissa julkaistuista kauhunovelleista. Tähän kirjaan on koottu niistä parhaat. Nämä kauheat tarinat vievät lukijansa Atlantin aalloilta jatkosodan hyisiin juoksuhautoihin, öisiltä hautausmailta kartanoiden synkkiin kellareihin. (takakansiteksti)

Antilan kauhunovellikokoelma sisältää seitsemän novellia, joiden kauhu on melko salavihkaista ja "erikoista", positiivisessa mielessä. Oma suosikkinovellini tästä kokoelmasta on niminovelli Rajat, jossa perheenisä rakentaa taloa ja kohtaa työmaalla jotain karmaisevaa... mutta vielä karmivammaksi novelli muuttuu, kun kutsumatonta vierasta ryhdytään häätämään tontilta pois.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Samuli Antila: Rajat ja muita kauheita tarinoita
Kuoriaiskirjat, 2014
129 sivua

Gao Xingjianin novellit ovat hyvin erilaisia, viipyileviä ja paikoitellen jotenkin pysähtyneen tuntuisia. Aiheet vaihtelevat melko lailla laidasta laitaan. 

Kulttuurivallankumouksen erottamat lapsuudenystävät kohtaavat toisensa osaamatta tunnustaa rakkauttaan. 
Nuoripari kokee häämatkallaan, miten päihdyttävään onneen kietoutuu sanaton ahdistus. 
Koti-ikävän vaivaama mies uppoaa muistikuviin lapsuutensa vaarista, mutta ovatko muistot muistoja ensinkään, onko mennyttä enää olemassa? 
Menneisyyden otteessa tempoilevien ihmisten melankoliset, katkeratkaan tunnot eivät silti nujerra novellien syvää huumoriaa ja humaania elämänuskoa. (kirjan kansiliepeestä) 

Otavan kirjasto -sarjassa julkaistu Vaarin onkivapa sisältää 17 novellia, joissa kerrotaan modernisoituvasta kiinalaisesta elämänmenosta kulttuurivallankumouksen jälkeen. Itse pidin eniten novellista Sadetta, lunta ja sen sellaista, jossa kertoja jää pitämään sadetta pieneen vajaan ja joutuu salakuuntelijan asemaan, kun kaksi tyttöä tulee samaan vajaan seinämän toiselle puolelle. Tyttöjen keskustelu ja kikattelu tuntuu melko huvittavalta ja absurdilta, mutta sen aitous jättää hyvän mielen. Myös kirjan niminovelli Vaarin onkivapa oli melko kiehtova, vaikka minusta tuntuu että en varmaankaan edes kunnolla ymmärtänyt sitä. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Gao Xingjian: Gei wo laoye mai yugan
Suomentanut Riina Vuokko
Otava, 2009
381 sivua

Näillä kahdella kirjalla novellihaasteeni loikkaa eteenpäin 24 novellin verran. Näin pääsen jo 40 luettuun novelliin.