torstai 9. kesäkuuta 2016

Anna Jansson: Kummitustalo (Emil Wern tutkii #8)

Lukuvauhti on tällä hetkellä lähes nollassa, mutta onneksi näitä jo aiemmin luettuja löytyy. Hitusen kieli poskessa mennään nyt, mutta eihän tämä elämä nyt niin vakavaa ole, eihän? Päätin ottaa käsittelyyn tunnetun dekkarikirjailijan, Anna Janssonin, lapsille suunnatun dekkarisarjan osan. En tunne Janssonin aikuisille suunnattuja dekkareita oikeastaan ollenkaan, tiedän suurin piirtein päähenkilön nimen. Eikös se ole Maria Wern? No, tässä lastensarjassakin Maria esiintyy, mutta sen pääosassa on nuorempi Wern: hänen poikansa Emil. Sarjan nimi on Emil Wern tutkii, ja siinä on tähän mennessä ilmestynyt yhdeksän kirjaa. Tämä kyseinen kirja, Kummitustalo (Gummerus 2016) on sarjan kahdeksas osa. 



Emil matkustaa maalle selvittämään mahdollista kummittelutapausta. Kerrotaan, että Martebon kylän lähellä olevalla suolla liikkuu outoja valoja yöllä ja että Hedvigin talossa asustaa kummitus. Koska Emil ei usko yliluonnollisiin ilmiöihin, hänen on ryhdyttävä tutkimaan tapausta kaverinsa Ubben ja pikkusiskonsa Lindan kanssa. 
Yksitoistavuotiaan Emilin etsivätoimisto Visbyssä on taas täystyöllistetty! (takakansiteksti) 

Kaikki sarjan osat sijoittuvat Gotlannin saarelle Visbyn kaupunkiin, ja joka kirjan alussa on kartta, josta voi tarkastella, missä päin kaupunkia tapahtuu. Tämän kirjan tapahtumapaikka ei kartalla näykään, koskapa Emil on matkustanut maalle... 



Vaikka kirja on vasta hiljattain ilmestynyt, se on työssä ehtinyt tulla tutuksi. Vinkkaan paljon kolmasluokkalaisille, ja tämä kirja on osoittautunut hitiksi, varsinkin pojille. Tämän vinkkaamiseen riittää pieni yleishöpöttely sarjasta kokonaisuudessaan ja lukunäyte: 

- Mitä öisin tapahtuu? Ubbe kysyi. 
Hedvig oli kalmankalpea. 
- Ensin ei tapahdu mitään. Sammutan valot ruvetakseni nukkumaan. Ja odotan. Ulko-ovi on lukossa, makuuhuoneeni ovi samoin. Ikkuna on kiinni. Päivisin pidän sitä raollaan ja tuuletan, mutta öisin se on kiinni. Odotan silmät ummessa. Ehkä vähän tirkistelen. Äkkiä kuuluu suhahdus ja valkea hahmo liukuu huoneen poikki. Sitten kuulen sotilaat. He tömistelevät näkymättömillä saappaillaan lattialla. Sitten kuuluu valitusta. Pikkupoika itkee. Hän itkee ja parkuu sydäntäsärkevästi. Ja lopuksi, tämä on kaikkein pelottavinta, kuulen, kuinka Knut Stare etsii ja huhuilee häntä. Ja näen taas ne kasvot ikkunassa. 
- Ne punasilmäisetkö? Linda hengähti. 
- Ne punasilmäiset, Hedvig kuiskasi ja peitti kasvonsa käsillään. 
(s. 34-35)

Tämä riittää, ja kaikki haluavat lainata kirjan! :) 

Vaan kuinkas niitten kummitusten kanssa oikein käy? Emil kavereineen yöpyy Hedvigin talossa, ja mitäs yöllä tapahtuukaan: 



Loppuratkaisu jääköön paljastamatta! ;) 

Haasteista maailmanvalloitus etenee jälleen, tietenkin Ruotsiin. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Anna Jansson: Spökhuset 
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom, kuvittanut Mimmi Tollerup 
Gummerus, 2016 
78 sivua

2 kommenttia:

  1. Blogissani on sinulle palkinto ;-) http://kansientakaisetmaailmat.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award-palkintohaaste.html

    VastaaPoista