Tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen halusin Suomen juhlavuoden kunniaksi lukea jotain kotimaista, ja pitkän empimisen jälkeen päädyin Maria Jotunin Huojuvaan taloon (Otava 2012). Alunperin tämä klassikkoteos ilmestyi vuonna 1963 Jotunin kuoleman jälkeen. Empiminen teoksen kohdalla johtui siitä, että minulla oli aika hyvä käsitys siitä, kuinka ankea ja kamala kirjan tarina on. Ennakkoluuloja ilman muuta, mutta ei millään lailla vääränlaisia. Mikään hyvän mielen kirjahan ei ole kyseessä.
Romaani Lean ja Eeron avioliitosta on armoton tutkielma kahden toisiinsa sopeutumattoman ihmisen yhteiselämästä. Avioliittohelvetin moitteettoman julkisivun alla kehittyvät inhimillinen pahuus, itsekkyys, väkivalta ja alistamisen monet muodot. (takakannesta)
Ennakkokäsitykseeni kirjasta on ollut vaikuttamassa ilman muuta 1990-luvun alussa nähty 5-osainen televisiodraama, jonka pääosissa olivat Sara Paavolainen ja Kari Heiskanen. En itse sarjaa silloin katsonut muutamaa verkkokalvoille syöpynyttä vilkaisua enempää, mutta se riitti siihen, että lukiessani Lea ja Eero olivat päässäni juuri näiden näyttelijöiden näköisiä. (Ehkä tässä on yksi syy siihen, että en ole koskaan hirveästi pitänyt Kari Heiskasesta.)
Lukiessani pohdin, kuinka moni avioliitto Jotunin lähipiirissä on mahtanut olla kuvatun kaltainen. Ei näitä kauheuksia nimittäin voi täysin omasta päästään keksiä. Toki Jotunin oma avioliitto Viljo Tarkiaisen kanssa on ilmeisesti myös ollut tapahtumien taustavaikuttajana. Kirjan päähenkilöt Lea ja Eero ovat täysin erilaisia ihmisiä, jotka sattuman oikusta päätyvät avioitumaan. Vaikka päällepäin kaikki näyttää olevan hyvin, kulissien takana kaikki on toisin. Eero on äärimmäisyyksiin menevä väkivaltainen narsisti, joka alistaa Lean täydellisesti oman tahtonsa alle. Vaikka Eero onkin päälleliimatun vastenmieliseksi kuvattu tyyppi, joka ärsyttää varmasti kaikkia, ei Lea ole juuri sen parempi. Miksi ihmeessä kukaan antaa kohdella itseään noin kammottavasti? Varsinkin nykynäkökulmasta tätä on vaikea ymmärtää.
Sinnittelin kirjan loppuun asti, mutta miellyttäväksi lukukokemusta ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa. Lisäksi tarina vaati välillä sulattelua, ihan pikaisesti luettavakaan kirja ei siis ole. Klassikkohaasteen lisäksi saan kirjasta pisteen Helmet-haasteen kohtaan 3: suomalainen klassikkokirja.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Maria Jotuni: Huojuva talo
Otava, 1963 (nidotun laitoksen kolmas painos 2012)
577 sivua
Hienoa, että jaksoit tämän loppuun asti. Luulen, että Jotunin kirja jää minulta lukematta... Helmet-haasteen kotimainen klassikko on vielä hakusessa minullakin.
VastaaPoistaRankka tarina on selvästi kyseessä, ja yhteydet oikeaan elämään ovat mietityttäneet monia kirjan ilmestymisestä lähtien. "Ehkä joskus"-listalla on mulla tämän lukeminen, mutta suurta intoa ei varsinaisesti ole, Maria Jotunilla kun olisi muitakin teoksia, joihin voisi tarttua.
VastaaPoista