Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli (Metsän ja meren suku #2)

Ihastuin Johanna Valkaman Itämeren Auriin täysillä, ja se taidettiin huomata kustantamollakin... jatko-osan, Linnavuoren Tuulin (Otava 2017) etukannessa komeilee sitaatti blogistani, ja toinen löytyy takakansiliepeestä. Hih... :P No, seison sanojeni takana edelleenkin. Tykkään, tykkään, tykkään! Myös tästä jatko-osasta, vaikkei se aivan aloituksen tasolle ylläkään.

Tuuli saattoi kuulla kohisevan kosken. Jos vene kaatuisi, ainakin loppu olisi nopea. Ajatus ei lohduttanut: mitä vahvemmin virta veti pientä haapiota, sitä väkevämmin Tuuli tahtoi elää.
Hakoisten Linnavuorelle asettunut Auri toivoisi tyttärestään jatkajaa parantajantyölleen, mutta Tuuli on perinyt isänsä villin ja sotaisan luonnon. Kun Hakoisille kantautuu viesti idän valloittajista, Tuulin veli lähetetään etsimään hämäläisille liittolaisia. Tuuli karkaa salaa vanhemmiltaan mukaan retkelle, jolla hän kohtaa niin noitia, sulhasehdokkaita kuin hengenvaarallisia koettelemuksia. (takakansiteksti)

Aurin tytär Tuuli on enemmän isänsä kuin äitinsä kaltainen, seikkailuja ja taisteluja janoava amatsoni. Veli Unti on tullut enemmän äitiin, Tuulin onneksi. Vanhempien vain on vaikeaa hyväksyä tätä. Heidän mielestään Tuulin tulee vain tehdä niin kuin he sanovat, ottaa miehekseen se jonka he päättävät ja niin edelleen. Tuulipa on kuitenkin toista mieltä, ja lähtee omin lupineen veljensä ja tämän parhaan ystävän, tietäjäoppilas Arijoutsin matkaan. Tuuli ihailee Arijousta salaa, ja yhtä hartaasti tuntee vastenmielisyyttä mukana olevaa Tommoa, oikeaa laiskaa tyhjäntoimittajaa kohtaan. Miksi tämä tuppaa mukaan miesten, eipäs vaan soturien reissulle?

Matkalaisten päästyä Rapolan Linnavuorelle, jossa Tuuli isä Haakon työskentelee,Tuulin pettymykseksi isä käsittää hänen saapumisensa aivan väärin. Isä kuvittelee hänen lähteneen vaimoksi hämäläiselle soturille, Kirmukarmulle. Tuulin onneksi Kirmukarmu on tullut toisiin ajatuksiin, mutta mitähän tästä mahtaa isä Haakon sanoa?

Entä jos Unti oli oikeassa ja Tuulin piti hyvittää isälle hänen menettämänsä vävy? [ - - ] Ajatus sulhasesta ei ollut mahdoton, jos se oli hinta isän rakkaudesta. (s. 186)

Isän valitsema sulhanen olisi ollut väkevä liittolainen. Nyt Tuulin on löydettävä joku vähintään yhtä hyvä vaihtoehto, mielellään parempikin. Vaan mistäs sellaisia löytää? Ei kai sulhasiakaan joka oksalla kasva?

No, löytyyhän se sulhanen tietysti. Sen lisäksi Tuuli ja lapsiaan etsimään lähtenyt Auri löytävät jotain muutakin: kuolleeksi kuvitellun henkilön menneisyydestään.

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli
Otava, 2017
354 sivua