Leirintäalueelta Salzburgissa löytyy kaksi ruumista: nainen on kuristettu ja miestä ammuttu päähän.
Ainoa uhreja yhdistävä tekijä on Facebookin runoryhmä, johon molemmat kuuluivat. Ryhmän jäsenet linkittävät runoja tunnelmallisiin valokuviin ja jakavat niitä muille. Hyvin kaunista ja harmitonta.
Kunnes kuolee seuraava runouden ystävä.
Sillon Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kasparyn on aika kirjautua sisään. (takakansiteksti)
Siinä missä Ursula Poznanskin dekkarisarjan ensimmäinen osa Vii5i kertoi hyvinkin paljon geokätköilystä, toinen osa Sokeat linnut (Atena 2014) käsittelee Facebookia ja sen ryhmiä. Nykypäivän ilmiöistä siis puhutaan ja ollaan ajan hermolla. Uteliaisuutta kutkuttelee jo kovasti, mihin mahdetaan sarjan kolmannessa osassa pureutua...
Sokeat linnut ei mielestäni yltänyt aivan samalle tasolle kuin aloitusosa Vii5i, mutta tykkäsin kuitenkin. Päähenkilö Beatrice Kasparyyn päästään tutustumaan hitusen paremmin, kun hän tasapainoilee työelämän ja kotielämän välillä. Lastenhoito tuo omat haasteensa, eikä ex-mies ainakaan helpota asiaa, vaikka molemmat yrittävät lastensa parhaaksi toimiakin. Rikoksen selvittämiseksi Beatrice luo valeprofiilin Facebookiin, ja sen ylläpito ja runoryhmään soluttautuminenkin on hoidettava niin ettei varsinainen työ häiriinny. Ja kaiken tämän keskellä Beatrice huomaa ehtivänsä vielä miettiä, miten työkaveri Florinilla mahtaakaan oikein mennä parisuhteessaan...
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Ursula Poznanski: Blinde Vögel (2013)
Suomentanut Anne Mäkelä
Atena, 2014
425 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti