Jännäreitä, dekkareita, trillereitä...

Alkukesän ja kesäloman aikana sain luettua useampiakin dekkareita. Tai jännäreitä tai trillereitä, millä nimellä näitä nyt pitäisikään kutsua? 

Ruth Waren esikoisteos Synkän metsän siimeksessä (Otava 2017) päätyi saman tien bestseller-listoille sekä Briteissä että Yhdysvalloissa, eikä suotta. Kirja piti todella hyvin otteessaan, eikä lukemista voinut keskeyttää pitkäksi aikaa.

Nora ei ole nähnyt lapsuudenystäväänsä vuosiin, kunnes eräänä päivänä hän saa kutsun tämän polttareihin, joita vietetään talossa metsän keskellä kaukana maaseudulla. Mutta jokin menee vikaan, pahasti vikaan. 
Nora herää sairaalasta loukkaantuneena ja muistinsa menettäneenä. 
Joku on murhattu. Mitä mökillä oikein tapahtui? Voiko Nora olla itse murhaaja?
Synkimmillä salaisuuksilla on tapana paljastua. (takakansiteksti) 

Aika kuumottavaa luettavaa, salaisuus toisensa perään herättää mielenkiinnon: 
Miksi Nora ei ole nähnyt ystäväänsä vuosiin? 
Mitä heidän välillään on tapahtunut? 
Miksi hänet on kutsuttu polttareihin, mutta ei häihin? 
Kuka on sulhanen? 
Ovatko he talossa yksin?
Kehen voi luottaa? Pala palalta näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, mutta ne herättävät aina muutaman kysymyksen lisää. Taitavaa, todella taitavaa. Kun syyllinen lopulta selviää, on se pienoinen yllätys. Hieno kirja, lisää tällaisia! 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Ruth Ware: In a Dark, Dark Wood (2015)
Suomentanut Oona Nyström 
Otava, 2017
364 sivua

Dolores Redondon Baskimaan murhat -trilogian päätösjakso Myrskyuhri (Gummerus 2016) täytti sille asettamani odotukset. Aiemmissa osissa (Näkymätön vartija ja Luualttari) alkaneet tapahtumat vietiin päätökseen ja moni asia sai selityksen.

Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar kutsutaan Pamplonaan, Navarran pääkaupunkiin, tutkimaan epäilyttävää kätkytkuolematapausta. Isoäidin mukaan vauvan isä yritti karata ruumis mukanaan, mumisten omituisuuksia uhrilahjasta. Isoäiti kertoo myös maagisesta, painajaismaisesta olennosta, Ingumasta, joka vie nukkuvat unesta ikiuneen. 
Tutkinnan edetessä Amaia ja hänen tiiminsä yhdistävät tapauksen Baztanin laaksossa vuosia sitten tapahtuneisiin kauheuksiin. Vaikka lumimyrsky yrittää haudata johtolankoja alleen, Amaian on viimein kohdattava järkyttävät totuus laaksoa vuosia piinanneista tapahtumista. (takakansiteksti)

Kirja oli hyvinkin tyypillinen sarjan päätösosa. Aiempia tapahtumia ei juurikaan enää kerrata, irrallisia juonenpäitä vedetään yhteen, henkilöhahmojen välejä selvitellään, rikoskuviot selviävät. Toisaalta... kirjan lopusta jäi vähän sellainen kuva, että sarjalla on ehkä mahdollisuus vielä tästä jatkua.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Dolores Redondo: Ofrenda a la tormenta 
Suomentanut Sari Selander 
Gummerus, 2016
578 sivua 

Samuel Björkin esikoisdekkari Minä matkustan yksin oli viime vuoden parhaita dekkareita, ja nyt se sai jatkoa. Yölinnun (Otava 2017) luin e-kirjana.

Teinitytön ruumis löytyy metsästä kummallisen asetelman keskeltä. Rikostutkija Holger Munch ja hänen työparinsa Mia Krüger jäljittävät murhaajaa, mutta kummankin yksityiselämän murheet häiritsevät heidän keskittymistään, ja tutkinta ajautuu umpikujaan. Kun tuntematon nuori hakkeri lähettää poliisille kammottavan videon, Holger tiimeineen joutuu kilpajuoksuun aikaa vastaan, sillä pian heillä olisi uusi uhri. (kustantajan esittelyteksti)

Aivan aloitusosan tasolle tämä kirja ei mielestäni yltänyt. Ehkä kuvaavaa tälle kirjalle on se, että nyt kun sen lukemisesta on kulunut jonkin aikaa, kovin kummoisia muistijälkiä siitä ei ole jäänyt... Sen verran kuitenkin, että jännitystä kyllä riitti ja kirja piti hyvin otteessaan. Ei siis missään nimessä huono kirja, mutta jotenkin odotin enemmän.

Mistä kirja minulle: e-kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Samuel Björk: Uglen 
Suomentanut Päivi Kivelä
Otava, 2017 
e-kirja