Yksinkertaistettuna ja tiivistettynä tämä myytti menee jotakuinkin näin: Orfeus oli lahjakas laulaja, joka sai laulullaan ja lyyransoitollaan luonnonkin pysähtymään ja kuuntelemaan. Orfeus rakastui Eurydike-nymfiin, mutta kun he viettivät häitä, käärme puri morsianta ja tämä kuoli. Surun murtama Orfeus lähti Manalaan hakemaan tätä takaisin. Hän sai laulullaan jumalatkin heltymään, ja niin hänelle annettiin poikkeuksellisesti lupa viedä morsiamensa takaisin maan päälle... mutta tietenkin yhdellä ehdolla: hän ei ehdottomasti saisi vilkaistakaan taakseen. Matkalla Orfeus kuitenkin unohti tämän ehdon ja katsoi Eurydikeen, vain nähdäkseen kuinka tämä joutui vajoamaan takaisin Manalaan - lopullisesti.
Almondin kirjassa pääosassa on Claire, jonka paras ystävä on aina ollut Ella. Ella Grey, joka ei tiedä ketä hänen oikeat vanhempansa ovat. Ella Grey, jonka adoptiovanhemmat ovat ylisuojelevia eivätkä halua päästää hänestä irti. Ella Grey, jota salaperäinen Orpheus ei ole koskaan tavannut, mutta jota on aina rakastanut. Claire on ystäväjoukkonsa kanssa pohjoisessa Englannissa viettämässä lomaa, jolle Ella ei pääse mukaan. He kuulevat Orpheuksen soittavan ja laulavan, ja lopulta Orpheus löytää heidät. Claire soittaa Ellalle että tämäkin kuulisi Orpheuksen laulun, jolloin Orpheus haluaa puhua Ellan kanssa. Kaikkien ällistykseksi Orpheus ja Ella rakastuvat siinä paikassa, ja Orpheus lupaa löytää Ellan.
Ella on tahollaan aivan yhtä rakastunut, ja Claire ei tiedä mitä ajatella. Hän on huolissaan ja ehkä vähän mustasukkainenkin ystävästään, mutta kun Orpheus sitten saapuu Clairen ja Ellan kotikaupunkiin ja Ella on valmis seuraamaan tätä vaikka maailman ääriin, hän ei voi muuta kuin auttaa Ellaa tapaamaan Orpheusta salaa vanhemmiltaan. Lopulta asiat etenevät niin pitkälle, että Ella keinottelee itselleen luvan lähteä lomamatkalle kaveriporukan kanssa, ja tällä reissulla hän aikoo mennä Orpheuksen kanssa naimisiin. Loma alkaa, reissu on edessä, ja sitten onkin jo hääpäivä. Claire saa tahtomattaan kunnian toimia sekä kaasona, morsiamen luovuttajana että vihkijänä. Vaan kun seremonia on ohi, niityltä kaikuu Ellan tuskanhuuto... ja Orpheus on leski yhtä äkkiä kuin oli vihitty mieskin.
Kaikki ovat murheen murtamia, niin Claire, Ellan vanhemmat kuin Orpheuskin. Ja tästä alkaa sitten tämän kirjan omituisin osuus... eli se, kun Orpheus lähtee Manalaan hakemaan vaimoaan takaisin. En ihan tiedä, mitä tästä kirjasta ajattelisin, niin erikoiselta se tuntui. Kreikkalainen mytologia ei ole aivan ominta mukavuusaluettani, ja kyseinen myytti varsinkin oli minulle hyvin hämärän peitossa. Onneksi kirjailija antaa esipuheessa vihiä siitä, mitä on luvassa, muuten kirja olisi voinut tuntua vielä hämmentävämmältä.
Tällä kirjalla kuittaan YA-lukuhaasteesta kohdan "uudelleenkerronta". Kuusi kirjaa ko. haasteeseen luettu, mutta bingo on vielä kaukana...
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
David Almond: A Song for Ella Grey
Ember, 2015
268 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti