Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Tähän kirjaan minut houkutti tarttumaan erittäin kaunis kansi. Ja kun vielä aihekin oli kiinnostava, niin uskalsin ottaa töistä pikalainan matkaan. Siksipä kansikuva onkin nyt lainattu kustantajalta, pikalainatarra ei esittelyjä kaipaa. :)

Marjut Helminen: Appelsiinilehto (Minerva 2016)

Suomalainen erityissairaanhoitaja Sini matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Työmatka saa yllättävän käänteen, kun Gazassa puhkeaa jälleen kriisi. Suomessa Sinin liikkeitä seuraa jännittyneenä hänen pitkäaikainen ystävänsä, Palestiinan pakolainen Fuad. 
Sini on Gazassa voimiensa äärirajoilla, ja menneisyyden aaveet vainoavat häntä entistä pahemmin. Kun kipulääkkeet loppuvat, hän yrittää lievittää potilaittensa tuskaa ikiaikaisin keinoin, millä on arvaamattomat seuraukset. 
Lopulta toteutuu myös Fuadin pitkäaikainen haave matkustaa ensi kerran maahan, josta hän pakeni vauvaikäisenä äitinsä sylissä. 
Marjut Helmisen esikoisromaani vie konfliktialueelle, joka jättää harvat kylmiksi. Jännittävä ja näkökulmaltaan tuore kertomus sukeltaa arkeen sodan oloissa, pakolaisuuden tuntoihin, haluun auttaa ja autetun tuntoihin. Se kertoo ihmisten kyvystä selviytyä, antaa anteeksi - ja joskus jopa parantua. (takakannesta) 

Koko minun elinikäni on uutisissa kerrottu Lähi-Idän sodista. Uutisiin on tavallaan turtunut eivätkä ne oikeastaan jaksa pahemmin kiinnostaa, häpeäkseni myönnän. Siksi kirjan aihepiiri tuntui loikalta tuntemattomaan, mutta onneksi uskalsin ottaa sen loikan. 

Kirjan päähenkilö Sini ei ole mikään helppo hahmo, hänestä ei oikein saa otetta. Hänellä on valtava tarve auttaa sodan jaloissa eläviä ihmisiä, mutta hän itsekin tuntuu olevan koko ajan enemmän ja enemmän avun tarpeessa. Sen sijaan Fuad nousee hahmona lopulta Sinin ohi. Hänen elämäänsä pääsee ihan eri tavalla sisälle, hän tuntuu oikealta ihmiseltä. Hänen elämästään ja perheestään kerrotaan elävästi ja kiehtovasti. Fuad on kotoutunut Suomeen vaimoaan paremmin, ja kaikki heidän lapsensa ovat syntyneet Suomessa. Fuad on kokeillut useampaakin ammattia ja ajaa tällä hetkellä taksia. 

Fuadin asemaa ei kadehdi. Hän on joutunut pakenemaan kahdesti: ensin Palestiinasta Beirutiin ja Beirutin sodan alettua Suomeen. Beirutissa hän olisi opiskellut lääkäriksi ja päässyt töihin sairaalaan, mutta olosuhteet pakottivat lähtemään. 

"Vielä nytkin, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin Fuadin kasvoille nousi puna, kun hän muisti, mitä sinä yönä ravintolan sulkemisen jälkeen oli tapahtunut. En edes yrittänyt puolustaa perhettäni, hän soimasi itseään, vaikka oli tehnyt vain niin kuin mies mustissa oli käskenyt, ja se oli pitänyt heidät hengissä. 
Vaimo jakoi saman muiston, eikä Fuad ollut pystynyt sen koommin katsomaan häntä silmiin, ei lausumaan vaimon etunimeä, saati puhuttelemaan kepeästi. Fuad oli juuttunut ajatukseen, että niin kauan kuin vaimon hiukset kiilsivät punaisina, tämä pysyi lojaalina ja uskoi Beirutiin paluuseen. Fuad pelkäsi päivää, jolloin vaimo lakkaisi hennaamasta hiuksiaan. 
Katsoisiko vaimo häntä silloin harmaahiuksisena tuomio ja torjunta silmissään? Hän oli tarkkaillut vaimoa peläten, että tämä käyttäisi vanhaa onnettomuutta Fuadia vastaan. Ajatus esti henkeä kulkemasta." (s. 48-49)

Vähitellen, kirjan ja sen takautumien myötä, myös Siniä oppii ymmärtämään vähän paremmin. Silti moni asia jää auki ja mietityttämään. Kirjan lopputapahtumat eivät mitenkään hirvittävästi yllätä, valitettavasti. 

Tällä kirjalla osallistun useampaankin haasteeseen: Helmet-haasteesta kuittaan kohdan 4: maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja. Maailmanvalloitus etenee Palestiinaan, ja hienon lukukokemuksen ansiosta myös Lukuiloa 2016-haaste etenee tämän kirjan myötä. Ja vielä pääsen aloittamaan ihan uudenkin haasteen: Sheferijm-blogin Kirjaherbarion. Tässähän siis kyseessä appelsiinipuu (Citrus sinensis). :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Marjut Helminen: Appelsiinilehto 
Minerva, 2016 
283 sivua