tiistai 13. kesäkuuta 2017

Anne Leinonen: Metsän äiti

Anne Leinosen uutuusromaani Metsän äiti (Atena 2017) on kertomus suvun painolastista, sovituksesta ja uhrista, joka on aina annettava.

Suolle surmattu tyttö. Mökkiinsä palanut mies. Metsä, joka hengittää.
Vihainperän käkkyrät männyt ovat sukupolvien saatossa nähneet paljon. Kun Riina palaa vuosien jälkeen töihin kotiseudulleen, hän törmää rauhallisen maalaiskylän sinnikkääseen vaikenemiseen. Onko nuoren naisen surmaaja yhä vapaana, ja miksi Riinan valvepainajaisissa toistuu yhä uudestaan kuva mökkiinsä palavasta miehestä? Kun naapurin kellarista löytyy kuollut mies, Riinan on pakko alkaa tutkia Vihainperän menneisyyttä. Hänen on selvitettävä, miten hänen hulluksi tullut äitinsä liittyy näkyihin - ja onko hän itse vaarassa. (takakannesta)


Riina palaa kotikonnuilleen tutkimaan kylän kellareita. Menneisyyden tympeät tapahtumat (isän katoaminen ja äidin mielenterveysongelmat) tuntuvat painavana taakkana, ja lisäksi Riina havaitsee olevansa raskaana. Sekö hänet saa herkistymään näyille vai mikä on syynä? Joka tapauksessa Riina kokee kummia kierrellessään pitkin kylää.

Mieltä askarruttaa myös kauan sitten kuollut, suolle tapettu naapurin tyttö. Miksei tekijää ole saatu kiinni? Ja mihin liittyy Riinan näyissä esiintyvä mökkiinsä palava mies? Kun asiat lopulta alkavat selvitä, vaikuttaa siltä ettei Riinakaan ole turvassa.

Tässä kirjassa oli hyvin rakennettu kertomus, mutta aineksia olisi ollut paljon enempäänkin. Nyt ainakin minulle kävi niin, että takakansi tuli vastaan ihan yllättäen enkä ollut päässyt kovinkaan hyvin selville kylänväen salaisuuksista. Kaikki tapahtui jotenkin liian hätäisesti ja äkkiä, niin että minä parka putosin kärryiltä. Siitä huolimatta pidin kirjasta ja sen hiipivän hyytävästä tunnelmasta. Kauhun rajamailla mennään.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Anne Leinonen: Metsän äiti
Atena, 2017
208 sivua

2 kommenttia:

  1. Annella on oma, hiljaisen kuvaileva tapa kirjoittaa. Ainakin mitä hänen aikaisempia tekstejä/kirjoja olen lukenut. Joissakin kirjoissa tunnelma vie ihan omiin sfääreihin, joskus ahdistavaan ja joskus leijailevaan pilvikerostumaan.

    Tätä en ole vielä lukenut, mutta listalla on.

    VastaaPoista
  2. Tykkäsin kovasti tästä! Tuntui että pääsin tunnelmaan hyvin, vieläkin voisin mielessäni palata siihen kummalliseen kylään. Kivasti oli jännitystä ja mielenterveysteemaa sekoitettu.

    VastaaPoista