Sadan vuoden unet : satuja aikuisille

Masentunut Ruusunen satuttaa sormensa leipäveitseen, Tuhkimon prinssillä on kenkäfetissi, ja Lumikin ilkeän äitipuolen peili päätyy kampaamoon.
Sadan vuoden unissa suomalaiset kirjailijat tarttuvat vanhoihin satuihin, eikä mikään ole enää kuten ennen. Kirjassa on kolmetoista aikuisille kirjoitettua muunnelmaa kaikkien tuntemista satuklassikoista. Mukana on niin Grimmin veljesten kertomuksia kuin Aisopoksen eläinsatuja, hölmöläisten touhuja unohtamatta.
Kirjan kirjoittajat ovat suomalaisen spekulatiivisen fiktion veteraaneja sekä nousevia kykyjä. Hyytävissä, ravistelevissa ja ilkikurisissa tarinoissa kirjoittajien äänet sekoittuvat vanhoihin myytteihin, kun tutut hahmot kohtaavat elämän realiteetit. (takakansiteksti)

Touko halusi välttämättä kuvausrekvisiitaksi :)

Tekstien uudelleenversiointi on aina ollut mielestäni kiehtovaa, ja niinpä odotin Sadan vuoden unien (Jalava 2017) ilmestymistä uteliaana. Enkä pettynyt. Toki osa kokoelman saduista, tai siis niistä alkuperäisistä, oli minulle tuntemattomia, mutta en antanut sen häiritä. Suurimmasta osasta alkuperäinen satu oli hyvinkin helppo tunnistaa. 

Johanna Venhon Sadan vuoden unet versioi tietenkin Prinsessa Ruususta. Satu on siirretty nykypäivään ja värttinän sijasta sankaritarta satuttaa leipäveitsi. Kaikki muu on lähes kuin alkuperäisessä. ;)

Vesa Sisätön Lumikkia versioiva Miten HairParadisen Viivi ja Paukku karkottivat taikapeilin hengen (ja pelastivat maailman) on varsin mielenkiintoinen näkemys. Miljöönä nykypäivään sijoitettu parturikampaamo on loistava, ja kun sinne sijoitetaan vanha nuhruinen peili ja asiakkaaksi tulee suuri tähti, Prinssi, asetelma on valmis. Peukutus miljööstä eli paikasta!

Sari Peltoniemen Kissan syvin olemus lainaa Saapasjalkakissalta, ja se on aiemmin julkaistu Usva-lehdessä 2/2008 nimellä Nälkäiset pojat. Mylläristä on tullut taksikuski eikä nuorimman pojan perimä kissa ole aivan oikea, mutta apuaan se tarjoaa aidon Saapasjalkakissan tavoin niin kauan kuin tarvetta sille on. Pidin erityisesti Peltoniemen kirjoitustyylistä ja siitä, minkälaisen sävyn se kerronnalle antoi. Peukutus siis sävylle.

Markus Harjun Pieni mies, muodoltaan väärä perustuu tarinaan Tittelintuuresta. Jos mielikuvani sadusta ovat oikeat, tämä Harjun versio on melko samanlainen. Oman lisänsä tarinaan tuo lukijan suora puhuttelu.

Artemis Kelosaaren Marleena ja uusi maailma ei alkuperänsä puolesta auennut minulle lainkaan. Jälkisanoissa kerrotaan, että se perustuu Grimmin veljesten satuun Maleena-neidosta. On ilmeisesti jäänyt lukematta tai ainakin päässyt unohtumaan. Liekö tämä sitten ollut hyväkin asia, sillä Kelosaaren versio otti minut välittömästi mukaansa. Pidin sadusta ja sen juonesta kovasti, peukutus siitä. :)

Marika Riikosen Lasikenkä on julkaistu aiemmin Usva-lehdessä 2/2008 nimellä Kokoelman helmi, ja kuten nimestä voi päätellä, alkuperäinen satu on tietenkin Tuhkimo. Tällä kertaa näkökulma on prinssin, joka rakastaa kenkiä, niiden kantajasta viis. "Yksi kenkä on parempi kuin ei yhtään kenkää. Mutta haluan ne muutkin lasikengät. Ja kun naida kerran pitää, etsin sen tietyn tipusen." :D

Juha-Pekka Koskisen Jääsydän versioi Lumikuningatar-satua. Tämä Koskisen satu minun piti lukea moneen kertaan. Siinä on oikeasti jotain tosi puhuttelevaa, koskettavaa. Kepa taistelee tuulimyllyjä vastaan, mutta joutuu lopulta itse muuttamaan mieltään. Kuka on oikeassa, kuka väärässä? Mistä sen voi tietää? Teema on kirjallisuudessa jotenkin vaikeasti määriteltävä asia, mutta tätä satua haluan peukuttaa nimenomaan teemansa vuoksi.

Shimo Suntilan Tyttö nimeltä Kari ei jälkisanojen mukaan perustu mihinkään tiettyyn satuun, vaan lainaa elementtejä useasta eri sadusta. Eniten Suntilan satu muistuttaa Jessica Schiefauerin nuortenkirjaa Pojat, se tuli monta kertaa tästä mieleen.

Markus Leikolan Pidennetty on uusi versio hölmöläissadusta jossa eukko jatkaa peittoa siirtämällä palan peiton päästä toiseen. Myös Matti on mukana, tietysti.

Heikki Nevalan Ikuisuuden purema oli toinen jota en lukiessani tunnistanut. Jälkisanat paljastavat alkuperäiseksi saduksi Aisopoksen faabelin Miehestä ja käärmeestä.

Yksi antologian riemastuttavimpia satuja on Johanna Sinisalon Hantta ja Kertsi, joka perustuu tietenkin Hannu ja Kerttu -satuun. Melkoinen selviytymistarina, kannattaa lukea!

Anne Leinosen Luola on ottanut aineksia sekä Ali Babasta että Pienestä merenneidosta. En oikein saanut tästä sadusta otetta.

Antologian päättävä Tiina Raevaaran Korppi pohjautuu Grimmin veljesten satuun Korpista, joka on sekin jäänyt minulle tuntemattomaksi. Tästäkään sadusta en oikein päässyt kärryille, mutta jotenkin hyytävä tunnelma siinä oli.

Varsin kelpo kokoelma, josta saan novellihaasteeseen mukaan kolmetoista uutta kirjailijaa. Luettuja novelleja on nyt 35 ja kirjailijoita 15.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Sadan vuoden unet : satuja aikuisille
Toimittanut Juri Nummelin
Jalava, 2017
331 sivua