Lapsuudenkotiinsa palannut tuhlaajapoika Joel vie dementoituneen äitinsä Monikan laitoshoitoon. Pian muuton jälkeen Monikan tila romahtaa, ja Joel seuraa avuttomana, kun äiti vajoaa yhä syvemmälle omaan kauhujen täyttämään maailmaansa. Mutta ovatko Monikan näyt harhoja vai käykö hoivakodissa kutsumattomia, pahansuopia vieraita? (takakansiteksti)
Joelin isä on kuollut jo kauan sitten, ja äiti on asunut yksikseen poikien lennettyä pesästä. Joel on viettänyt levotonta elämää suuressa kaupungissa, mutta äidin voinnin huononnuttua hän on muuttanut takaisin lapsuudenkotiinsa äitiään hoitamaan. Lopulta on aika siirtää äiti laitokseen, sillä jokapäiväinen selviytyminen on jo melko haastavaa. Joelin on vaikeaa saada äiti ottamaan lääkkeensä, ja lisäksi äiti väittää että isä on edelleen heidän luonaan.
Mäntykodissa Monikasta alkaa huolehtia joukko hoitajia. Heidän joukossaan on Nina, Joelin ystävä lapsuus- ja nuoruusajoilta. Elämä on vienyt Ninan ja Joelin eri teille, mutta nyt heidän on pakko kohdata toisensa ja myös menneisyytensä. Kun Monikan vointi alkaa nopeasti huonontua entisestään, molemmat ovat aluksi neuvottomia.
Aivan kuin jokin söisi häntä sisältäpäin. (s. 186)
Lopulta on selvää, että jotain ylimääräistä on muuttanut Mäntykotiin Monikan mukana. Miten se saadaan lähtemään, onkin toinen juttu. Nappaan kirjan mukaan Helmet-haasteeseen kohtaan 39: ikääntymisestä kertova kirja.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Mats Strandberg: Hemmet (2017)
Suomentaneet Ida Takala ja Stella Vuoma
Like, 2017
367 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti