Lasten ja nuorten kauhukirjoista on välillä huutava pula. Tietynikäisiä tenavia kiinnostaa kaikki pelottava ja yliluonnollinen, eikä heille kuitenkaan viitsi kovin pelottavia kirjoja vinkata. Niinpä otinkin Kristina Ohlssonin Lasilapset (WSOY 2018) ilolla vastaan ja luettavaksi. :)
Billien ja hänen äitinsä uudessa kodissa tapahtuu kummia. Tuntuu kuin talo yrittäisi pelotella heidät tiehensä. Billie perehtyy kavereidensa Simonan ja Aladdinin kanssa talon historiaan, joka osoittautuukin varsin synkäksi. Mitä enemmän he saavat selville, sen pikemmin Billie haluaa muuttaa pois, ennen kuin mitään kauheaa tapahtuu. Ja sitten eräänä yönä joku tai jokin koputtaa ikkunaan... (takakansiteksti)
Tämä oli oikeasti jännä ja pelottava! Niskakarvat nousivat passelisti pystyyn lukiessa. Jo ennen muuttoa talo tuntuu Billiestä vastenmieliseltä, eikä hän haluaisi muuttaa sinne. Hänestä on outoa, että edelliset asukkaat ovat jättäneet kaikki huonekalut lähtiessään, aivan kuin olisivat kadonneet jäljettömiin. Ja kun taloon on asetuttu, siitä ei joku tunnu tykkäävän. Olohuoneen kattolamppu heiluu itsekseen (iik), huonekalujen pölypintaan ilmestyy kädenjälkiä (kääk) ja Billie löytää jopa uhkaavia viestejä, joissa häntä varoitellaan nuuskimasta asioita.
Mutta eihän Billie tietenkään voi jättää asioita sikseen, vaan ottaa selvää entisistä asukkaista ja talon historiasta. Ja mitä enemmän hän saa tietää, sen hyytävämmältä alkaa tuntua. Kaikille talon aiemmille asukkaille on tapahtunut jotain ikävää. Kuinka kauan Billie ja äiti ovat turvassa?
Lasilapset liittyvät taloon olennaisesti. Billie löytää vierashuoneesta lasisia lapsihahmoja, jotka tuntuvat vaihtavan itsestään paikkaa. Tutkiessaan talon historiaa hän saa tietää, että aikanaan talossa on toiminut lastenkoti, jonka asukkaista muutama on ollut tällaisia "lasilapsia": lapsia, jotka olivat kärsineet syntymästään saakka vaikeasta luukadosta. Heitä piti valvoa jatkuvasti, etteivät he kaatuneet ja kolhineet itseään. Onko joku lasilapsista jäänyt kummittelemaan taloon?
Vaikka osalle tapahtumista vaikuttaa löytyvän vähemmän yliluonnollinen selitys, silti jotain jää auki. Onneksi tämä onkin sarjan ensimmäinen osa. Kirja pääsee siis mukaan Jatkumo-lukuhaasteeseen. Ja Helmet-haasteesta täytettäväksi sopii vaikkapa kohta 6 (kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa; kirja on julkaistu myös äänikirjana).
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Kristina Ohlsson: Glasbarnen (2013)
Suomentanut Pekka Marjamäki
WSOY, 2018
202 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti