Kertte lähti kotoaan, kun oli pakko - tai niin hän itselleen uskotteli, vaikka kuuma veri se hänet veti vieraan miehen mukaan. Pakomatka on ollut pitkä ja vaikea. Kertteä ovat seuranneet tuulen, maan ja veden vihat sekä vaaralliset huhut siitä, kuinka oma mies Larri sotkeutui piispansurmaan. Nyt Kertte yrittää takaisin kodin turvaan. Hänen on otettava selvää, voiko entiseen enää palata - ja odottaako entinenkään sellaisena kuin toivoisi. Onko olemassa paikkaa, jossa vihat unohtuvat? (takakansiteksti)
Kirjan alussa Kertte jättää Koluvanin taakseen ja lähtee Pärnin matkassa takaisin Turukylään mukanaan pieni Usva, uskollinen Halli sekä monta vasua täynnä tavaraa. Turukylästä Kertte pyrkii takaisin Larrilaan. On aika palata takaisin sinne mistä kaikki alkoi, siellä odottavien ihmisten - Larrin ja tytär Mimerkan - luo ja jatkettava elämää. Yksinkertaista se ei olisi, mutta silti Kertte yllättyy. Kun hän lopulta pääsee Larrilaan, se ei enää ole sama paikka jonka hän jätti taakseen. Kaikki Kerten suunnitelmat menevät uusiksi.
Niin Kerten matka jatkuu aina vain. Larri - joka on muuttunut hänkin - ottaa Kerten ja Usvan mukaansa matkalle kohti pohjoista. Matka on pitkä ja vaikea, mutta lopulta löytyy pohjoinen maankolkka, joka ottaa matkalaiset vastaan. On aika vihojen unohtua, koittaa armon aika.
Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Paula Havaste: Lumen armo
Gummerus, 2017
455 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti