10-vuotiaan Pentin äiti on kuollut. Pentti on siis puolikas orpo. Surku ja sääli. Mutta nyt hän on vaarassa tulla kokonaiseksi orvoksi, koska isä on sairastunut Surunsyömään. Isä ei puhu, itke eikä naura. Mutta Pentti ei ole eilisen teeren poika, mikä tarkoittaa että hän on neuvokas. Pentti löytää keinon, jolla isä voidaan pelastaa. Alkaa jännittävä kilpajuoksu. Kumpi ehtii ensin? Surunsyömä vai Pentti? (takakansiteksti)
Surku ja sääli? Oikeasti? Tuo tökkäsi niin pahasti silmään ja aivoon, että olin kovin epäileväinen kirjan suhteen. Onneksi olin väärässä. Kirja ei ole ollenkaan niin kökkö kuin tuon yhden sanaparin perusteella ehdin ajatella. Kirjan huumori on omanlaistaan, mutta uppoaa varmasti monelle tenavalle.
Muuten kirjan aihepiiri on herkkä ja melko arkakin asia. Miltä tuntuu kun äiti on kuollut? No ei tietenkään hyvältä, senhän tietävät kaikki. Mutta vielä tätäkin pahemmalta tuntuu, kun isä on muuttumassa zombiksi. Nyt hän on jo Surunsyömä, seuraava vaihe on zombi. Siksi Pentin täytyy toimia ennen kuin Surunsyömä saa liian vahvan otteen isästä. Mutta helppoahan se ei tule olemaan! Vaatii melkoista suunnittelua, melkein juonittelua, saada ovela suunnitelma toimimaan. Ja aluksi kaikki vaikuttaakin melko hyvältä, mutta sitten Pentti on vähällä pilata koko homman (tai niin hän ainakin luulee)...
Melkoisen rankan aiheensa vuoksi en osaa kuvitella vinkkaavani tätä kirjaa millekään tietylle ikäryhmälle. Tämä on kuitenkin hyvä pitää muistissa, sillä tämäntyylisiä kirjoja kysellään aika ajoin. Ja onhan tämä hienoa kieltä! Kovin usein en viitsi lukiessani mitään muistiinpanoja tehdä, mutta nyt oli ihan pakko ottaa muutamia kohtia ylös:
- Äidin hautajaiset itkettiin Paavalin kirkossa. (s. 20)
- Häpeä synnyttää hikikarpaloita, jotka vierivät pitkin selkää kuin jääpalat. (s. 61)
- Sade on lakannut, mutta aurinko kainostelee. (s. 72)
Pentti rakastaa tietokirjoja yli kaiken. Tai kolmanneksi eniten. Ykkösenä ovat elokuvat, kakkosena Xbox ja sitten kirjat. Pentti luki karhukirjasta, että karhu herää talviuniltaan pihkatapin irrotessa sen pepusta. (s. 15)Tämän seurauksena Pentti haluaa isona lääkäriksi tai tutkijaksi tai jonkin sortin pihkatappi-asiantuntijaksi. Pihkatappijutut seuraavat pitkin kirjaa, mm. isän kanssa mökille lähdettäessä.
Mökin ja saunan välissä, metsän kyljessä, on huussi. Tätä Pentti ei tullut ajatelleeksi. Hän joutuisi käymään ulkohuussissa pihkatapin irrotessa. (s. 75)Kuolemaakin käsitellään huumorin avulla:
Kukaan ei halua puhua äidin kuolemasta oikeilla sanoilla. Paitsi pikku-Timo. Hänen lemmikkimarsunsa Pikku-Pikku-Timo kuoli syötyään liikaa eikä osannut pieraista. Pikku-Timo tiesi tietävänsä miltä Pentistä tuntui. (s.33)Kannattaa lukea kirja itse, niin tietää paremmin mistä on kyse. :)
Tämä kirja sopii oikein hyvin Helmet-haasteen kohtaan 24: surullinen kirja.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Petja Lähde: Surunsyömä
Karisto, 2018
165 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti