Maria Autiolta olen ennen blogiaikaani lukenut muutamia nuortenkirjoja, ainakin Varjopuutarhan ja Ajatustenlukijan, molemmat kunnon ajatuksenherättäjiä. Samanlainen oli myös tämä Lohikäärmekesä. Päähenkilöitä on kaksi, Sinna ja Tuisku. Peruskoulu on päättynyt ja tytöt odottavat yhteishaun tuloksia. Tuisku pääsee haluamaansa lukioon, Sinna ei. Sinna tuntee jääneensä tyhjän päälle ja jotenkin yksin. Apu tuntuu löytyvän yllättävästä paikasta: kaupungin reunustan talonröttelöstä, jossa kokoontuu Raisan johtama Aurinkopiiri.
Sinnan upotessa yhä syvemmälle lahkon maailmaan Tuisku puolestaan yrittää selvitellä, mitä edesmenneen äidin menneisyyteen kuului. Tuiskun äiti ja isä kuuluivat myös Aurinkopiiriin, mutta mikä sai heidät eroamaan siitä? Tuisku päättää ottaa asiasta selvää, vaikka isä yrittääkin estellä. Tuisku ei kuitenkaan anna periksi, ja saa avukseen Petruksen, jonka äidillä on myös huonoja kokemuksia Aurinkopiiristä. Mutta onko Sinna jo mennyttä vai vieläkö häntä pystyy auttamaan?
Hm. Kauniisti sanottuna uskontokriittisenä yksilönä pidin kirjasta yllättävän paljon. Aurinkopiiri ei edusta yksiselitteisesti uskontoa, vaan ehkä vähän yleisemmin "huijarilahkoja", joiden pääasiallinen tarkoitus on kyniä rahat viattomilta. Samaa aihepiiriä sivusi aikoinaan Tuija Lehtinenkin Siskokullat-teoksessa. Ihan hyvä, että näistäkin aika-ajoin kirjoitellaan.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Maria Autio: Lohikäärmekesä
Karisto, 2018
214 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti