perjantai 14. lokakuuta 2016

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Flavia de Luce #5)

Esiteini-ikäisestä harrastelijasalapoliisista ja mestarimyrkyttäjästä, Flavia de Lucesta kertova dekkarisarja on edennyt jo viidenteen osaansa. Alan Bradleyn Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Bazar 2016) vie Flavian kaivamaan esiin ruumiita.

Kun Bishop's Laceyn kylän suojelupyhimyksen Pyhän Tancredin kuolinpäivän 500-vuotisjuhla lähestyy, halutaan pyhimyksen hauta avata asiaan kuuluvin menoin. Ja kukapa muu olisi ensimmäisenä kirkon kryptassa kurkistamassa hautapaaden sisään kuin Flavia! Juhlapäivän järjestelyt joudutaan kuitenkin äkkiä pysäyttämään, kun kivipaaden kannen alta löytyy kylän urkurin ruumis selittämättömästi naamioituna.
Kuka kylässä on hautonut kostoa urkuriparalle? Ja miksi hänen naamioitu ruumiinsa on piilotettu pyhimyksen hautaan? Lannistumaton Flavia päättää selvittää asian. Ja se mitä hän kalmistosta kaivaa esiin, ei välttämättä kestä päivänvaloa. (takakannesta)






Kaikenlaisten johtolankojen etsiminen on Flavialle jo tuttu juttu, kuten myös kemialliset kokeet omassa laboratoriossa. Hän on aina toiminut yksin, askelen edellä poliisia, mutta nyt hänelle yllättäen tarjotaan apua, kun pari muutakin salapoliisiksi itseään kutsuvaa ehdottaa hänelle yhteistyötä.

Yllättävältä tuntuu myös se, että tähän asti vihaamansa siskot alkavat tuntua paljon läheisemmiltä kuin koskaan ennen. Minusta olikin ilahduttavaa kun kirjassa keskityttiin aiempaa enemmän perheen sisäisiin asioihin. Kotikartanokin on vaakalaudalla isän rahaongelmien vuoksi. Suurin yllätys paljastuu kuitenkin vasta viime metreillä! Erittäin tehokas koukku saa tosiaankin odottamaan jatkoa. Onneksi luvassa on vielä ainakin kaksi osaa. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: Speaking from Among the Bones (2013)
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2016
410 sivua

1 kommentti:

  1. Olen lukenut kaikki suomennetut Flaviat. Edellinen ei ollut niin minun makuuni, kun filmiryhmä oli kartanossa. Loppusoinnun kaiku kalmistossa maistui taas minulle. Ja tuo lopun koukku!

    VastaaPoista