Niko Mikael Korhonen: Pärttylin kesä

Nyt tuli luettua sellainen kirja, että yhtään en osannut kuvitella mitä kansien välistä löytyy. Takakansi ja kirjaston genremerkintä viittaa jännitykseen, mutta toisaalta takakannesta välittyi myös jotain... yliluonnollista? Jotain, joka alkoi kiinnostaa kovasti. Ja vaisto oli kuin olikin oikeassa! Niko Mikael Korhosen esikoisromaani Pärttylin kesä (Nordbooks 2015) oli yksi jännittävimpiä pitkään aikaan lukemiani kirjoja. 

Markus Korpi on nuori kirjailija, jonka elämässä kaikki tuntuu olevan hyvin. Markuksen uusi kirja myy mukavasti ja rakkauskin vaihteeksi kukoistaa, sillä uusi löytö - Susanna - on kuin Markuksen unelmanainen, kaunis, älykäs ja Markuksen työstä kiinnostunut. Seuraava romaani on myös hahmotteilla, ja siihen Markus on päättänyt ottaa aineistoksi omaa sukutarinaansa. Alexander Korpi, Markuksen isoisä on aikanaan karannut Amerikkaan ja jättänyt perheen oman onnensa nojaan. Alexanderin historian selvittely vie Markuksen New Yorkin kautta Michiganin suomalaisseuduille, jossa hän saa tietää, ettei isoisän tarina olekaan niin yksinkertainen, kuin hän oli luullut. 
Isoisään liittyvä mysteeri alkaa vähitellen selvitä, mutta samalla Markus näkee outoja yhteensattumia ja kytköksiä, jotka saavat hänet epäilemään sekä järkeään että melkein liian täydellistä Susannaa. Kuka tai mikä onkaan ohjannut Markuksen tutkimuksia? 
Kun Markuksen alitajunta ottaa lopulta kokonaan ohjakset, seuraa yllättävä ja painajaismainen loppuratkaisu, joka pitää lukijan otteessaan viimeiselle sivulle saakka. (takakansiteksti) 

Jo kirjan esinäytös on erittäin lupaava. Painajaisunenomainen siirtymä nykyajasta jonnekin pimeään, kauas... ja sitten tapahtuu jotain kauheaa. Luvut ovat sopivan lyhyitä ja jaoteltuja, ja kirjailija osaa erinomaisesti koukuttaa lukijansa aina luvun lopussa: pakko kääntää sivua ja lukea mitä tapahtuu. Vielä tämä luku, ja tuo, ja vielä sitten tuo... kunnes takakansi tulee vastaan. Tämä kirja tuli luettua kerralla. Ei malttanut jättää kesken. 

Tarina etenee suhteellisen suoraviivaisesti ja kronologisesti, vasta kirjan loppupuolella törmätään ensimmäisiin takaumiin, jotka kyllä erottuvat nykykertomuksesta hyvin. Mitä pitemmälle tarina etenee, ja mitä enemmän nuori kirjailija saa selville tuntemattomasta isoisästään, sitä enemmän jännite kasvaa ja tiivistyy. Kertomus saa pelottavia piirteitä, ja olen oikeasti tyytyväinen siitä, että luin kirjan keskellä päivää enkä yömyöhällä. 

Oma luku sinänsä on kirjan nimi. Sen merkitys selvisi ainakin minulle vasta kirjan loppupuolella, ja ensin mietin aika tavalla miten nimi mahtaa liittyä koko juttuun. Mutta selvisihän sekin... kuten kaikki muukin. Asioita ei selitetty puhki (onneksi!), mutta kaikki juonen / langanpätkät kiedottiin hienosti yhteen. Lopputulos on hienon hyytävä. Siksipä uskallan ottaa kirjan mukaan Hämärän jälkeen -haasteeseen. Ja Helmet-haasteesta kuittaan kohdan 37: kirjan nimi viittaa vuodenaikaan. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Niko Mikael Korhonen: Pärttylin kesä 
Nordbooks, 2015
425 sivua