Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja

Jokin aika sitten silmiini osui työpaikan hyllystä pikkuruinen kirja. Hernán Rivera Letelierin Elokuvankertoja (Siltala 2012) vaikutti mukavalta välipalakirjalta ja vielä muutamaan haasteeseenkin sopivalta, niinpä nappasin sen mukaani. Eilen illalla sain kirjan sitten luettua, ja taas sain todeta että kylläpä kannattaa joskus luottaa vaistoonsa. :)

Kun María Margaritan kotikylään saapuu Marilyn Monroen tai Gary Cooperin elokuva, kerätään Marían kotona kaikki kolikot kasaan, jotta saataisiin ostettua yksi lippu. Sitten María lähetetään elokuviin - ja kun tyttö palaa kotiin, on hänen kerrottava elokuva perheelle, ja pian koko kylä haluaa kuulla hänen taianomaista kerrontaansa. 
Elokuvankertojan lumoava tarina sijoittuu Chilen pampan salpietarikaivoksille, alueelle jolla työväki asustaa aaltopeltihökkeleissään. Se on kunnianosoitus kaikille maailman tarinoille ja pikkukylien elokuvateattereiden kukoistukselle ja rappiolle. (takakannesta) 

María Margarita on perheensä nuorin lapsi. Hänellä on neljä veljeä: Mariano, Mirto, Manuel ja Marcelino. Isän nimi on Medardo, ja hänen vanhempansa olivat Martina ja Magno. Marían äiti on lähtenyt isän loukkaannuttua onnettomuudessa, ja María uskoo isän naineen äitinsä vain siitä syystä, että tämän nimi oli María Magnolia. Isällä on päähänpinttymä m-kirjaimella alkavista nimistä. Hänen mielestään se on suurten elokuvatähtien salaisuus: 

"Jos joku ei tätä uskonut, niin hän kertoi esimerkin: Norma Jean oli vähäpätöinen kaupan myyjätär, kunnes otti uudeksi nimekseen Marilyn Monroe. Jos haluatte toisenlaisen esimerkin, niin otetaan Cantinflas, meksikolaisen elokuvan suurin koomikko, joka oli menestynyt sen ansiosta, että hänen oikea nimensä oli Mario Moreno. Niin yksinkertaista se on. Ettekö usko minua?" (s. 29)

Ennen onnettomuutta ja äidin lähtöä koko perhe kävi yhdessä elokuvissa. Nyt kerätään rahoja yhteen lippuun, ja isän päätöksellä María lähetetään elokuviin. Elokuvan jälkeen María juo kupillisen teetä ja aloittaa esityksensä. Perheen lisäksi häntä on saapunut kuulemaan ja katsomaan myös joukko kylän väkeä. Maríasta on tullut kertojantaitojensa vuoksi kuuluisa: "Tuo on se tyttö joka kertoo elokuvia", Marían korviin kantautuu tuon tuostakin. 

Marían kodin olohuoneesta tulee kuin huomaamatta pieni elokuvateatteri, jossa elokuvia kerrotaan. Perhe pyytää esityksistä vapaaehtoista lahjoitusta, joiden turvin elämä kohentuu ja María pääsee elokuviin yhä useammin. Välillä Maríaa pyydetään kertomaan elokuvia muuallekin. Ja sitten, eräänä pilvisenä päivänä, María menee kertomaan lännenelokuvaa kaivosalueen panttilainaajalle. Liian myöhään hän tajuaa, ettei elokuva kiinnosta panttilainaajaa pätkääkään, vaan tällä on jotain muuta mielessä. 

Muutamaa viikkoa myöhemmin panttilainaaja löydetään tapettuna. Marían kolmastoista syntymäpäivä lähestyy, ja muutamaa kuukautta myöhemmin isä kuolee. Eikä perheen epäonni pääty tähän. Viimeinen niitti Marían uralle elokuvankertojana vaikuttaa olevan television yleistyminen. Maailma muuttuu, ja kaivosaluekin suljetaan. María jää yksin. 

Tarinan karuudesta ja lohduttomuudesta huolimatta kirjassa on toiveikas sävy, ja sen lukemisesta jää päällimmäiseksi tunteeksi hyvä mieli. Tällä kirjalla pääsen avaamaan Seitsemännen taiteen tarinat -haasteen. Kaunokirjallinen maailmanvalloitus etenee Chileen, ja Helmet-haasteesta kuittaan kohdan 22: kirjassa on mukana Marilyn Monroe (vaikkei nyt suorastaan henkilönä, niin sen verran tärkeänä mainintana... :)).


Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Hernán Rivera Letelier: La contadora de películas 
Suomentanut Terttu Virta 
Siltala, 2012 
133 sivua