Mintie Das: Kuohuva maailma (Storm sisters #1)

Viisi nuorta tyttöä matkaa yksin maailman merillä. He ovat naamioituneet merirosvoiksi suojellakseen itseään vaaroilta ja vihollisilta, mutta se ei riitä. Vauhdikas pakomatka alkaa 1780-luvun Shanghain hämyisiltä kujilta ja oopiumiluolista, vie heidät halki Intian valtameren aina Malediiveille ja Arabian niemimaalle asti, eivätkä edes myrskyt ja huimat meritaistelut pysty katkaisemaan matkantekoa.
Pystyvätkö tyttöpiraatit pelastamaan kuninkaallisen merialuksen, saati itsensä? Onko sittenkään hyvä idea liittoutua kapinallisten poikien kanssa, jotka jakavat tyttöjen menneisyyden salaisuudet? Ja tärkein kysymys kaikista: mitä heidän vanhemmilleen ja muille stormilaisille tapahtui? (takakannesta)

Mintie Dasin kirjoittamassa uuden historiallisen nuortenkirjasarjan Storm Sistersin ensimmäisessä osassa Kuohuva maailma (Tammi 2016) kerrotaan Charliesta, Raquelista, Liusta, Sadiesta ja Ingelasta, jotka ovat asuneet lähes koko ikänsä Storm ykkösellä, laivoista hienoimmalla. Stormit ovat ikiaikaisia merten vartijoita, ja heidän tehtävänsä on suojella hädänalaisia ja tuhota viholliset. Stormit eivät pelkää mitään, olipa kyse sitten viattoman siviililaivan pelastamisesta merirosvojen hyökkäykseltä, orjalaivan vapauttamisesta, liriumin keräämisestä tai taistelusta kuninkaallista laivastoa vastaan sen tavoitellessa kierosti merten herruutta. Tai... näin oli aina Tuhon päivään asti.

Tuhon päivänä kasvottomat soturit hyökkäsivät Stormien laivaan ja tappoivat Charlien isän ja muut vanhemmat. Sinä samana päivänä tuhottiin Stormien laivat kaikilta sadaltakahdeksalta mereltä. Stormit pyyhittiin olemattomiin. Tyttöjä lukuun ottamatta. Vain he jäivät jäljelle. Ellei mukaan sitten laskettu kahta omille teilleen lähtenyttä, Axelia ja Tayea. Ja Charlie ei ainakaan laske. Hänelle pojat ovat Hylkiöitä.

Niinpä tytöt ovat päättäneet pärjätä keskenään. Kun alla on Liun isältä varastettu laiva ja kannoilla isän miesten lisäksi kuvernööri Rogers Barrish, selviäminen ei ole aivan yksinkertaista. Ja vaikka Hylkiöiden joukko on valmis tyttöjen avuksi, myrskylle hekään eivät voi mitään. 

"Charlie nielaisi. Hän oli ohjannut laivoja vuosikaudet, mutta ei ollut koskaan "karauttanut päin" rajumyrskyssä. Se tarkoitti laivan ohjaamista suoraan tuuleen. Sellaista temppua yrittivät vain kokeneet kapteenit, kuten hänen isänsä, koska se vaati jatkuvaa ohjailua, muuten tuuli piiskaisi laivan liian kovaan vauhtiin ja kyljelleen. Tuuleen karauttaminen tällaisessa myrskyssä ja näin kokemattomalla porukalla oli silkka itsemurha. 
"Emme me voi!" Raquel huusi. "Me kuolemme!"
Charlie ja Liu nyökkäsivät totisina. He tiesivät, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. 
Myös Raquel nyökkäsi. He tarttuivat kolmisin ruoriin ja valmistautuivat pahimpaan. 
Raivoisa tuuli ja hirmuiset aallot mukiloivat heitä minkä jaksoivat. Charlie puristi ruoria niin kovaa, että kädet kramppasivat. He häviäisivät tämän taiston. Liun ja Raquelin kolkoista ilmeistä Charlie saattoi päätellä, että hekin tiesivät sen. Laiva ei ollut vielä uponnut, mutta myrskyn silmään tähtääminen alkoi jo osoittautua dzonkille liian kovaksi palaksi. Charlie tiesi, ettei laiva kestäisi enää kauan aaltojen ja tuulen loputonta pieksentää." (s. 262-263)

Varsinainen maakrapu kun olen, jo pelkkä lukeminen aiheutti välillä merisairautta. ;) Mielenkiinnolla odotan, miten tyttöjoukkiolle käy sarjan seuraavissa osissa. 

Helmet-haasteesta kuittaan kohdan 32: kirjassa on myrsky. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Mintie Das: The sinking world
Suomentanut Marja Helanen 
Tammi, 2016 
441 sivua