Elmer Diktonius: Janne Kuutio

Suomenruotsalaisen modernismin edustaja Elmer Diktonius kirjoitti paljon runoja ja novelleja, mutta vain yhden ainoan romaanin: Janne Kuutio : puupiirros sanoin, joka ilmestyi ruotsiksi vuonnan 1932 ja suomeksi tekijän itsensä suomentamana 1946. 

Jannen, satamajätkän ja puukkosankarin, punakaartilaisen, muiluttajan ja lakonrikkurin muotokuva rakentuu kymmenestä kohtauksesta, joiden välissä kirjailija kommentoi paitsi päähenkilönsä elämää myös itse romaanin kirjoittamista. (kansiliepeistä)

Kirjan takakannesta löytyy tekijän sana: 

Janne Kuutio on proosakirjoistani rumin ja rakkain. Sen rumuus johtuu siitä aikakaudesta, jolloin sen sankari eli, ja rakkauteni siihen siitä asiallisesta rehellisyydestä, jolla, luullakseni, onnistuin lähestymään arasti karkeata aihettani - ynnä eräitä osia itsestäni sekä muisteloita lapsuuteni Nurmijärveltä, joita varsinkin juttusarjan "selityksissä" olen kosketellut. Niinpä tämä "ruma ankanpoikanen" kuten veli Andersen sanoi - vaikka minun tipuni kömpikin lätäköissä kunnes niska taittui - luontaisesti on se teokseni, jonka kustantajan pyynnöstä ensimmäiseksi ryhdyn vaatehtimaan oikeaan asuunsa, nim. suomenkielelle. Maamme ensimmäisenä modernistisena romaanina sitä alkuaikoina kohdeltiin hieman kovakouraisesti, mutta nyt sitä kai pidettäneen klassillisena omalla alallaan. Oli miten oli, mutta toivoisin varsinkin känsäkouraisten työläisten tutustuvan siihen, he kun eivät sävähdä kirpeyttä tai katkua. Puuterinokkaisille esteetikoille Janne taitaa olla hyhhyä - ja saa ollakin.
Tuumii
Elmer Diktonius

Muistan että tästä romaanista puhuttiin paljonkin kirjallisuuden luennoilla silloin koulussa kauan sitten. Silloin tämä kirja ei herättänyt minkäänlaista kiinnostusta, mutta nyt, vuosia myöhemmin, aika taisi olla kypsä Janne Kuutiolle. Puuterinokkainen esteetikko en tunnusta olevani, pikemminkin tuollainen känsäkourainen työläinen. Niinpä tartuin kirjaan ja havaitsin sen hienoksi ajankuvaukseksi. Oli helppo nähdä, miksi juuri tämä kirja on saanut kunnian tulla kutsutuksi ensimmäiseksi modernistiseksi romaaniksi, siksi erilainen kirja on rakenteeltaan. 

Kirjan kymmenen kohtausta maalaavat kuvan suomalaisesta miehestä, joka ajautuu tilanteesta toiseen ja pyrkii sopeutumaan niihin parhaan kykynsä mukaan. Vaikkakin se sitten tarkoittaisi takin täydellistä kääntämistä - vai mitä muuta lienee muuntuminen punakaartilaisesta muiluttajaksi, minun muistikuvani mukaan nämä kun tulivat täysin vastakkaisista leireistä... 

Minulle kirjan parasta antia edustaa käytetty kieli. Suomenruotsalaisena Diktonius kirjoitti tuotantonsa på svenska, mutta itse suomentamassa romaanissaan osoittaa kyllä käyttävänsä myös suomen kieltä todella hienosti. Ja kun vielä otetaan huomioon kansalaissodan kuvaaminen punakaartilaisen näkökulmasta, mitenkään sotaa ja kapinointia ihannoimatta, on helppo nähdä teoksen arvo - kuten myös se, miksi sitä alkuaikoinaan "kohdeltiin hieman kovakouraisesti".

Niin vain tuli taas kerran todistettua itselleen, että klassikoihin kannattaa todellakin tarttua. Mitähän lukisin seuraavaksi...? Ja tällä kirjalla kuittaan itselleni pisteen modernismista Läpi historian -haasteeseen. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Elmer Diktonius: Janne Kubik : ett trädsnitt i ord (1932)
Suomentanut Elmer Diktonius 
Näköispainos vuoden 1946 suomennoksesta
Tammi, 1996
191 sivua