Tom ja Karin odottavat esikoislastaan, kun Karinin vointi yhtäkkiä
heikkenee ja hänet otetaan sairaalaan. Lapsi syntyy
keisarinleikkauksella. Tom kiirehtii edestakaisin sairaalan pitkiä
käytäviä, hän kulkee teho-osaston ja vastasyntyneiden osaston väliä; hän
kulkee elämän ja kuoleman välillä.
Kun hän palaa sairaalasta vauvan kanssa kotiin, Karinia ei enää ole.
Joka hetki olemme yhä elossa perustuu tositapahtumiin. Se on vahva,
tunteilematon ja uskomattoman kaunis kirja vuodesta, joka muutti kaiken.
Se on virtuoosimainen teos menetyksestä, kaikenkattavasta surusta,
vanhemmuudesta ja elämästä, jota elää jokainen yksittäinen hetki
kerrallaan. (takakansiteksti)
Tähän elämänvaiheeseen Tom Malmquistin kirja Joka hetki olemme yhä elossa (S&S 2017) tuntui jopa pelottavalta, ja epäröinkin useampaan otteeseen aloittaako vai eikö. Päätin kuitenkin kokeilla, ja sain kuin sainkin kirjan luettua loppuun asti. Aihe on järkyttävä: puolison kuolema, vieläpä juuri synnyttäneen puolison. Mikä voisikaan olla suurempi suru? Vaikka ei kai surua pysty mittaamaan ja arvottamaan, jokainen tietää itse mikä kenellekin on suurin surun aihe.
Oma surutyöni on siinä vaiheessa, että kovin tunteellista purkausta en olisi kestänyt lukea. Tämä kirja oli onneksi kaikkea muuta kuin tunnekylläinen, pikemminkin jotenkin kylmän viileä, kuin asioita olisi tarkasteltu jostakin kaukaa. Kirja piti kyllä tehokkaasti otteessaan, mutta jotenkin en päässyt siihen kovin hyvin sisälle. Välillä teksti oli minulle liian tajunnanvirtaa, oli vaikea pysyä tapahtumien tasalla.
Ehkä palaan tämän kirjan pariin vielä joskus uudelleen, kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi. Ehkä sitten uskallan päästää tekstin lähemmäs itseäni?
Malmquistin romaanille on myönnetty Ruotsissa useita palkintoja (esim. Dagens Nyheter -lehden kulttuuripalkinto vuonna 2016). Siksipä se sopii Helmet-haasteen kohtaan 16: ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Tom Malmquist: I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv (2015)
Suomentanut Outi Menna
S&S, 2017
325 sivua
Kyse on varmaankin juuri tuosta, kuinka lähelle itseään kirjan pystyy päästämään. Kirjoitinkin omaan bloggaukseeni siitä, etten suosittelisi tätä sellaiseen tilanteeseen, jossa läheisen sairastuminen tai kuolema on parhaillaan akuutti asia. Osanottoni suruusi, vaikken sinua kovin tunnekaan.
VastaaPoista