Kerten mies Larri on lyönyt piispan kuoliaaksi. Vuosia myöhemmin Tokholmissa piispan käskynhaltija hyökkää Kerten kimppuun ja Kertte tarttuu veitseen. Kertte pakenee kauppias Osmin laivaan, ja Osmi lupaa kuljettaa hänet takaisin Turukylään. Oikukkaat tuulet ja saaristorosvot koettelevat matkalaisia niin, että seuraava talvi joudutaan viettämään Koluvanissa. Kertte asettuu Osmin ja tämän kumppanin Pärnin talouteen. Pärn ei kuitenkaan katso uutta tulijaa hyvällä. Myös merten takaa alkaa kuulua uhkauksia: piispan miehet eivät ole antaneet anteeksi. Miten Kerten matka jatkuu: Ovatko Pärn ja veden väki vielä lepytettävissä? Entä onko kotiin Larrin luo enää paluuta? (kirjan kansiliepeestä)
Hieno jatko hienolle sarjalle! Näissä Havasteen kirjoissa, varsinkin tässä Vihat-sarjassa ja ensimmäisessä, Kymmenen onnen Annan (Gummerus 2003) aloittamassa sarjassa on hyvin paljon jotain samaa viehätystä kuin hiljattain lukemassani Mikko Kamulan teoksessa Ikimetsien sydänmailla. Onko se keskiajan kuvaus vai kansanperinteet ja uskomukset vaiko vielä jokin ihan muu tekijä, en tiedä. Minulle se joka tapauksessa toimii mainiosti.
Jos tässä kirjassa jokin tökki, se oli hienoinen pitkittämisen meininki. Kerten (pako)matka jatkuu aina vain, ja jälleen hän joutuu hylkäämään rakkaitaan. Tämä ehkä oli jo vähän nähty? Helmet-haasteesta pääsen ruksaamaan kohdan 10: kirjan kansi on mielestäni kaunis.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Paula Havaste: Veden vihat
Gummerus, 2016
392 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti