Juha Ruusuvuori: Yksi näistä pienimmistä (Lapponia #1)

Juha Ruusuvuorelta tunnen entuudestaan vain Topi Tarhakäärme -kirjat, mutta uutuuskirja Yksi näistä pienimmistä (WSOY 2017) herätti mielenkiintoni jo ennakkotiedoillaan. Sivumäärästään huolimatta kirja tempaisi mukaansa magneetin lailla, ja luin kirjan alle vuorokaudessa. 

"Jeesuksen nimessä ja veressä ovat syntisi anteeksiannetut."
Yksinäisyyteen voi tottua, jos sen on itse valinnut. Näin ajattelee karaokeen ja sikareihin mieltynyt pastori Janne Dunder, joka on vaihtanut uran maailmalla pestiin Kemin seurakunnassa. 
Saara Julin on lastenpsykiatri, joka vietettyään viisi vuotta yksityisen lääkäriaseman johdossa päättää karistaa etelän pölyt jaloistaan ja muuttaa pohjoiseen hevostilalle. Samalla hän voisi olla lähellä Laila-siskoaan, seittimäisen lestadiolaisyhteisön keskellä elävää itsellistä naista. 
Lailalla ei tunnu olevan kaikki hyvin. Hänen ympärillään häärii salaperäinen mies, joka on luvannut kouluttaa Lailan Seppo-lemmikistä jälkikoiran mutta rääkännyt eläinparkaa. Onko takana jotain vielä kivuliaampaa? Dunder ja Julin törmäävät vaikenemisen verkkoon, sillä yhteisöä pyörittävät vanhat viisaat, jotka ovat omaksuneet Jeesukselta tavan antaa yhteisön jäsenille sovituksen. 
Yksi näistä pienimmistä kertoo teoista, joita ihminen ei voi antaa anteeksi. 
Teos aloittaa Juha Ruusuvuoren ja Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren Lapponia-romaanisarjan, jossa muualta muuttaneet pastori ja lastenpsykiatri tutkivat rikoksia pohjoisen Suomen maisemissa. Ytimeen nousee rikosten ohessa kokonainen yhteisö kaikessa rikkaudessaan, ihmiset jotka yrittävät elää omien sääntöjensä mukaan, vaikka eivät pääse yhteistä todellisuuttamme pakoon. (kustantajan esittelyteksti)

Todella mielenkiintoinen kirja aiheesta, josta jokaisella on takuuvarmasti jonkinlainen mielipide: uskonnollisen yhteisön vallasta ja (valtaväestön mielestä) vinksahtaneista tavoista. Oma kosketuspintani kyseiseen yhteisöön on se Kainuun kasvatille ja Pohjois-Pohjanmaalla asuvalle kenties aika tyypillinen - "rauhanomainen rinnakkaiselo". Heitä on tällä seudulla paljon. Itse olen enempi maallinen tyyppi, joka mieluummin antaa kaikkien kukkien kukkia kuin vaatisi kaikkia kukkimaan samalla tavalla. Eli jokainen saa uskoa mihin tahtoo, kunhan suo saman muille eikä tyrkytä oppejaan. 

Tässä valossa minun on helppo nähdä kirja jopa tirkistelynä lestadiolaisten maailmaan. Että voisi sitten sanoa että kauhistus sentään, kyllähän minä tiesin että tommosia ne on! Mutta kun asiassa on se toinenkin puoli, joka myös välittyy sivujen välistä: rauha ja sopu maailman kanssa, onnellinen usko. Verhotummaksi tämä puoli jää, ja kirjan sävy tuntuu ainakin minusta enempi yhteisöä kritisoivalta kuin sen hyväksyvältä. Toki kaikkien kirjan tapahtumien nojalla näin ehkä kuuluu ollakin. Mukaan kun mahtuu miesten ylivaltaa, hoitokokouksia ja sitä kohuttua lasten hyväksikäyttöä.


Helmet-haasteesta merkkaan luetuksi kohdan 44: kirja käsittelee uskontoa tai uskonnollisuutta. Sen lisäksi kirja sopii omaan Syöminen sallittu -haasteeseeni, sillä yksi kirjan henkilöistä kärsi teinivuosinaan syömishäiriöstä.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Juha Ruusuvuori & Ulla Ylisirniö-Ruusuvuori: Yksi näistä pienimmistä
WSOY, 2017
427 sivua