Katrin isä häviää myllymatkalla. Kylällä huhutaan että kivityömies Metso on työnnetty avantoon tai lähtenyt Amerikkaan. Katria haukutaan koulussa punikin kakaraksi. Kotona on paimennettava lehmää ja hoidettava pikkuveljiä. Jokapäiväisen toimeentulokamppailun keskellä äidiltä riittää tyttärelle enemmän työtä kuin helliä sanoja. Silti elämässä on vahva maku, ja Katrista kasvaa itsenäinen tyttö, joka haluaa rakentaa omaa elämäänsä ilman vihaa ja katkeruutta. (takakannesta)
Tätä en muista koskaan aiemmin lukeneeni, vaikka etäisesti tutulta kirja näyttääkin. Varmaan olen aikanaan tämän lähikirjastossani nähnyt, mutta sivuuttanut täysin koska aihe ei silloin kiinnostanut pätkääkään. Ehkä onneksikin, sillä kirjaa ei varsinaisesti voi sanoa iloiseksi tai onnelliseksi nuortenkirjaksi. Oman aikansa teiniangstia siis...
Katrin isän kohtalo ei ainakaan minulle selvinnyt missään vaiheessa, hän vain katosi ja jäi sille tielleen. Vihjauksia siihen suuntaan, että isällä olisi jotain hämäräpuuhia ollut tekeillään, annetaan kyllä. Katrin elämä kulkee omaa alamäkeään: koulunkäynti on lopetettava, vaikka siihen olisi jonkinlainen mahdollisuus. Katri kokee elämänsä kuitenkin olevan jossain muualla, varsinkin sen jälkeen kun naapurin Jalmari raiskaa hänet. Katri nousee junaan ja lähtee Helsinkiin etsimään töitä.
Kovaa se on ollut elämä tuohon aikaan, ei voi muuta sanoa. Olisi kirjaan toivonut edes jotain valonpilkahdusta.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Rakel Hyvärinen: Punainen tyttö
Tammi, 1981
170 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti