Ei tarvitse olla hullu kuullakseen kuiskausta. Se on kuin tinnitus. Mutta tarttuu, jos vain olet kuullut tai lukenut kuiskaavasta tytöstä.
Mitäpä siitä. Kuiskausta se vain on. Taukoamatta. Myös nukkuessa. Joskus saattaa tuntea hengityksen. Aivan kuin perhonen lepattaisi korvalehteä vasten. Tai huulet olisivat niin lähellä, että ne välillä koskettaisivat. Se saa hieromaan korvalehteä, joskus verille asti.
Työtoveri on kuollut oudolla tavalla ja jättänyt Antonille punaisen kansion, Iida Hallaston potilaskertomuksen. Anton ei ole nähnyt Iida-tytärtään vuosiin. Eikä kansiokaan paljon kerro, pelkkää huuhaata koko juttu. Vai onko? Ehkä joku kuiskaa vastauksen. Haluat tai et. (takakansiteksti)
Periaatteessa jees. Takakansi lupaa paljon, ja alku on vielä melko hyytävää. Mutta sitten, jossain vaiheessa tapahtuu... jotain, ja loppu lässähtää. Jotenkin koko juttu aivan kuin hajoaa käsiin eikä mistään saa mitään tolkkua. Harmittaa, olisin halunnut pitää kirjasta enemmän, mutta eihän sitä aina saa mitä haluaa. :-/
Helmet-haasteesta kuittaan kohdan 14: valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Marko Hautala: Kuiskaava tyttö
Tammi, 2016
255 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti