Lyhyitä uusia nuortenkirjoja

Niin paljon kuin itse tykkäänkin paksuista kirjoista (mitä enemmän sivuja, yleensä sen parempi), työn puolesta olen äärettömän iloinen että näitä lyhyempiäkin kirjoja ilmestyy. Valitettavan usein kun varsinkin koululaiset tulevat valitsemaan lukemista, ainoana kriteerinään se että kirjassa olisi mahdollisimman vähän sivuja. Yritä siinä sitten innostaa lukemaan... Joka tapauksessa, niputan tässä yhteen postaukseen kolme lyhyttä uutta kotimaista nuortenkirjaa.

Tuula Kallioniemen Villi viikko (Otava 2017) on yhden sortin selviytymistarina. Viltsu on viime hetkeen asti uskonut, että vanhemmat vain vitsailevat, kun on puhe mummolaan menosta. Mutta niin vain hän löytää itsensä junasta matkalla kohti maaseutua. Junassa Viltsua ärsyttää puhelimessa kikattava tyttö, joten hänen järkytyksensä on suuri kun tyttö päätyy nousemaan junasta samalla asemalla Viltsun kanssa. Ja päämäärä on muutenkin sama: mummon mökki. Samaan seuraan liittyy vielä maalaispojan oloinen tyyppi, ja perillä mummolassa Viltsu kuulee jäävänsä talonvahdiksi tämän erikoisen kaksikon kanssa mummon lähtiessä jollekin kurssille. Siinä sitä sitten ollaan: ei juoksevaa vettä, ei mikroa, ei pitsaa, eikä edes kännykkää (koska mummo piilotti koko porukan kännykät ennen lähtöään)! Varsinainen survival-loma!

Ja niin kuin mökkielämästä selviämisessä ei olisi tarpeeksi päänvaivaa, alkaa vaikuttaa siltä että kolmikko ei ole aivan niin yksin kuin aluksi luuli. Ensimmäisenä yönä joku katselee sisään ikkunasta. Toisena päivänä kylmälaukullinen kellarista haettua ruokaa katoaa jäljettömiin. Puhelin on mykkä, ja saunakin vaikuttaa lämpiävän itsestään. Onko syypää naapurin outo Mäkinen, josta mummokin varoitteli, vai onko syytä vielä suurempaan huoleen?

Kallioniemen Villi viikko on mukavan letkeää kesälukemista maustettuna jännityspippurilla!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Tuula Kallioniemi: Villi viikko 
Otava, 2017
92 sivua

Kirsti Kurosen edellinen nuortenromaani Paha puuska (Karisto 2015), jonka luin ennen blogiaikaa, sai katselemaan runomuotoisia kirjoja ihan uusin silmin. Niinpä oli iloinen yllätys huomata, että myös Kurosen uusin nuortenkirja Pönttö (Karisto 2017) on kirjoitettu runomuotoon, säeromaaniksi kuten takakannessa sanotaan. 

Ylioppilaskeväänä kaikki on mahdollista. Toiset tietävät jo, mitä aikovat ja mihin lähtevät. Luna haluaisi vain valokuvata vettä, mutta eihän sellaista voi sanoa ääneen. Edessä aikuisuus ja töihin-kotiin-töihin-kotiin -rata, ja se pelottaa. Isä on virittänyt pihan lintupönttöön kameravalvonnan, ja Arja-tiaisen elämää seuratessaan Luna kelaa omaansa.
Lunan ensimmäinen seurustelusuhde on päättynyt ikävästi, ja tämä on jättänyt Lunaan jäljet. Isoksi kasvaminen ja aikuiseksi tuleminen tuntuu ylivoimaisen pelottavalta. Mistä löytäisi rohkeutta elämiseen? 

Erittäin hienosti kirjoitettu kirja nuoruuden tuskasta. Ei mielestäni kuitenkaan ihan yltänyt Pahan puuskan tasolle.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Kirsti Kuronen: Pönttö
Karisto, 2017
86 sivua

Kalle Veirto jatkaa pojille räätälöityjen kirjojen "sarjaansa". Takakannen mukaan Ohut hauska kirja (Karisto 2017) on juuri sitä mitä lupaakin: ohut hauska kirja. Hm. No, on kyllä sanottava että ei se ihan hakoteille mennyt määritelmä ole (vaikka 152 sivua ei välttämättä ole kaikkien mielestä ohut kirja). Itse asiassa tämä taitaa olla kirjailijan teoksista ihan oikeasti se hauskin. Tätä ehkä voisin kuvitella vinkkaavani yläkoululaisille, siellähän se teoksen oikea kohderyhmä on. 

Juuri kun peruskoulun loppuminen alkaa olla käsinkosketeltava tosiasia, äikänopen sijainen iskee vyön alle: numeroa ei tipu jos ei edes yhtä kirjaa ole luettuna ja esitelmää pidettynä viikon sisällä. Kun koulun antiikkisen kirjaston kätköistä löytyy yhtä antiikkinen kirjaluettelo, jonka loppuun joku on kirjoittanut vinkiksi kirjan nimen: Ohut hauska kirja. Siinähän se pulma sitten on, kun sellaista kirjaa ei löydy koulun eikä kaupunginkirjastosta. Ainoa vaihtoehto on etsiä kirjailija käsiinsä ja vaatia kirjaa luettavaksi. Tästä alkaa kirjanmetsästys, joka uhkaa hukuttaa alleen sen alun perin tärkeimmän suunnitelman: bileet koulun päättymisen kunniaksi.

Tosiaan, välillä vähän väkisin väännettyä huumoria, mutta hauskempi kuin odotin. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Kalle Veirto: Ohut hauska kirja
Karisto, 2017
152 sivua