Fantasiakirjallisuuden keskeisin myyttinen hirviö, lohikäärme, on moneksi taipuva olento. Lohikäärmeen voi tavata kerrostalon pihalla tai työpaikalla, Tampereella tai Helsingissä, Lontoossa tai Moskovassa, menneisyydessä tai nykyisyydessä, meidän todellisuudessamme, muilla planeetoilla tai toisissa maailmoissa. Lohikäärmeitä on kaikkialla.
Käärmeenliekit on ensimmäinen suomalainen lohikäärmeisiin keskittyvä antologia. Osuuskumma tuo novelleissaan lohikäärmeiden monipuolisen kirjon esiin aina kuonosta hännänpäähän, viimeistä suomua myöten. (takakannesta)
Jälleen kerran hieno kokonaisuus! Monipuolinen kokoelma erilaisia novelleja, joiden keskiössä on majesteettinen lohikäärme. Osa kirjan novelleista on perinteisempää fantasiaa, osa puolestaan pikemminkin uuskummaa tai reaalifantasiaa.
Mixu Lauronen: Empiiristä
"Joko voimme tulla pois?" sanoi vapiseva ääni.Hauska pikku tarina (raapale? en jaksanut laskea sanoja :D) lohikäärmetutkimuksesta.
"Ette. Antakaa lohikäärmeelle unilääkettä."
"Miten me..."
"Yrittäkää nyt vaan. Koko pullo." (s. 9)
J.S. Meresmaa: Hyvä emo
"Tulisijan luukku oli auki ja tyttö kurotti työntämään jotakin uunin sisään. Minä harppasin kauhuissani tyttöä kohti ja ehdin nähdä pienten kätösten välissä kiiltävän harmaanvalkean munanmuotoisen esineen. Esinettä kiertävä hopeinen hännänpää vilkahti ja munan päällä lepäävän hurjannäköisen pään punasilmät pilkahtivat. Margareta-neiti päästi iloisen kiljaisun, kun liekit nielaisivat koriste-esineen.
Se oli se traakinmuna, eikä mitään ollut tehtävissä." (s. 13)Huolella rakennettu historiallinen miljöökuvaus yhdistettynä fantasiaelementteihin. Hienoa työtä!
Juha Jyrkäs: Käärmeensanat
"Siitä on sykkö syntynynnä,Ja tätä käärmekansaa vastaan taistellessa auttavat ainoastaan käärmeensanat.
siitä kääntyi käärmeheksi,
sisälisko myös sikisi,
alun sai ahosilakka,
kasvoi suuri käärmekansa,
lievojen suku sotaisa." (s. 52)
Katja Salminen: Lohikäärmefragmentteja
"Lohikäärmeitä ei enää ollut, mutta niistä oli jäänteitä. Fragmentteja, joissa oli epätodellisuuden salaperäinen voima." (s. 68)Nova-kirjoituskilpailun voittaja, julkaistu aiemmin Spinissä 4/2001.
Minna Roininen: Tarina punaisesta naisesta
"Käärmeen vuonna syntyneitä pidetään kauniina ja älykkäinä", sanoi Ji Ling, kun Sari seuraavana päivänä latoi Wein kanssa lounasastioita tiskikoneeseen.
Sari ei mahtanut mitään sille, että yhdessä naisen heltymättömän katseen kanssa sanat tuntuivat enemmänkin moitteelta kuin kehulta.
"Mutta heitä pidetään myös turhan omistushaluisina", jatkoi Ji Ling. "Sinun pitäisi muistaa pukeutua punaiseen. Välttääksesi onnettomuuksia, kun vuosi vaihtuu." (s. 73)Kaunis ja traaginen rakkaustarina.
Saara Henriksson: Rigurin käärme
"Maeridia. Minun tyttöni", Kasir sanoi.
"Olen valmis", Maeridia sanoi. Ennen kuin hän puristi silmänsä kiinni hän näki, miten kyynel vierähti Kasirin poskelle.
Kasir nosti kätensä Maeridian kasvoille kuin hyväilläkseen. Sitten hän lävisti toverinsa ruumiin Rigurin käärmeen syöksyhampaalla. (s. 99)Hitusen vaikeaselkoinen, monessa eri (aika)tasossa kulkeva tarina.
Tarja Sipiläinen: Asfalttiritari
"Auringonsäteet kurkottivat kerrostalojen kattojen yli ja sytyttivät lohikäärmeen suomut turkoosinvihreään loistoon. Yöllisen sateen kastelema maa kirkasti värit. Otuksen avoimesta suusta leimusivat lieskat, ja savuvana kiemurteli kellarin portaisiin kadoten soiroina talon pohjakerroksen käytäviin. Jättihampaat loistivat valkeina kuin ensilumi, jota saisi vielä odottaa kuukausia.
Hole ei saanut katsettaan irti otuksen raajoista, jotka päätyivät puolimetrisiin sapelimaisiin kynsiin. Niiden tielle ei haluaisi jäädä, hän mietti ja hihitti itsekseen, kun tajusi katselevansa kuvaa. (s. 101)Kiusattu poika saa kaverin ja tutustuu lohikäärmeisiin. Ihana novelli! <3
Shimo Suntila: Tulennuolemat
"Miracle Wu odotti lohikäärmeen ihon olevan suomuisa ja niljakas, samanlainen kuin sätkivällä karpilla. Alkukantaiset mielikuvat ihmiskunnan alkuhämäristä kumpusivat rotumuistin syövereistä. Lohikäärme oli lentävä kotka, karjuva leijona, myrkyllinen käärme. Väristen Miracle Wu painoi kämmenen siiven alle. Hän huudahti.
Kosketus ei ollut materiaalinen vaan pikemmin sähköinen. Miracle Wu ei nähnyt kipinöitä, mutta tunsi niiden syöksyvän sisään sormenpäistään. Nyt hän tiesi, miltä tuntuisi pyydystää salama nyrkkiinsä." (s. 117)Ihmisiä, haltioita ja lohikäärmeitä. Kuka onkaan isäntä ja valtias?
Hanna Morre: Rakelin päätös
Luolan ovikivellä Rakel kääntyi Jyriin päin. - Seuraat minua minne ikinä menekin, sanaakaan sanomatta. - Ollaanpa sitä arvoituksellisia, Rakel. Silmissä heijastui teräksenharmaa taivas. - Uskallatko? Jyri ei vastannut. Hän tarttui Rakelia niskasta ja painoi itseään vasten vaativan suudelman kera. Rakel antoi sen tapahtua. Hän ottaisi oman maksunsa tästä kaikesta myöhemmin. (s. 145)Yksi suosikkinovelleistani tästä kokoelmasta.
Magdalena Hai: Hänen kuvansa
"Alussa on aina minun kuvani, lohikäärme kuiskasi, ja sen ääni avautui kaikkeudeksi Lian mielessä." (s. 157)Kaunista. <3
Tomi Jänkälä: Uralin sininen
"Sininen on hetken vihollisensa takana. Sillä olisi tilaisuus iskeä, mutta se on voimaton. Rikkoutunut siipi pettää ja eläin lähtee syöksykierteeseen. Hetkessä punainen on paikalla. Sen kynnet iskeytyvät syvälle sinisen selkään. Pitkät torahampaat uppoavat niskan puolelta eläimen kaulan ympäri. Molemmista valuva veri piirtää taivaalle kaaren, kun eläimet syöksyvät alas kivikkoon. Kuuluu vastenmielinen rusahdus. Sininen on hävinnyt eloonjäämiskamppailun. Se on kukistettu ja täysin punaisen armoilla. Sisälläni jotain tuntuu halkeavan. En itkenyt edes isäni hautajaisissa. Nyt kyyneleet tulvivat vuolaina.
"Se on raisua leikkiä, kun nahkasiivet naivat", sanoo Poromies, joka on huomaamatta hiipinyt vierelleni." (s. 173):D Loistavan humoristinen lohikäärmetarina itärajan tuolta puolen. Niinikään Nova-kirjoituskilpailun voittaja, julkaistu aiemmin Spinissä 4/2010.
Erkka Leppänen: Legendojen hautausmaa
"Falac tuumi, että lohikäärmeellä täytyi olla todella tarkat aistit, jos se eli saalistamalla. Sen täytyi kuulla tai haistaa saaliinsa virstojen päästä, tai sitten sillä oli jokin ihmiselle tuntematon aisti. Jos olen oikeassa, meidän ei tarvitse etsiä lohikäärmettä. Se kyllä löytää meidät." (s. 185)Praedor-sarjakuvan (ja roolipelin) maailmaan sijoittuva novelli lohikäärmeen etsintäretkestä.
Heikki Nevala: Rungot kuin siivekkäät käärmeet
"Kyyristelin lähemmäs suurta alttarikiveä. Kookkaimmat käärmerungot olivat heti sen takana, suojasivat ruumiillaan heikompiaan ja taimia parven keskellä. Yksi isoista huojahti, näin muhkuraisen pahkan keskelle avautuvan matelijan silmän. Se tuijotti minua ja vauvaa herkeämättä." (s. 200)Islannin puuttomille aavoille sijoittuva lohikäärmesaaga.
Jussi Katajala: Lento OA1701
"Tuulen suhinaan sekoittui rääkäisy. Antti katsoi äänen suuntaan. Jokin suuri lähestyi häntä kovaa vauhtia. Antti luuli sitä ensin lentokoneen osaksi, mutta hetken päästä hän tunnisti sen lohikäärmeeksi. Lohikäärme oli taittanut siivet lähelle vartaloaan ja syöksyi kuin saalistava haukka." (s. 210)Lost + lohikäärmeet. :)
Anni Nupponen: Käärmeenkantajat
"Mestarin silmät tummuivat. Hetken hän katseli vain tietä. Hän ajatteli kahdeksaa poikaa, joiden kuolemasta oli vastuussa. Eihän hän heitä omin käsin ollut tappanut, mutta hän oli mestari, ja hän antoi käskyt. Epäonnisia, epätieteellisiä ja liian nopeita kokeiluja kaikki, lohikäärmeenmunia, jotka oli heitetty hukkaan veljeskunnan vallanhimon tähden. Nuoria poikia, joista osa kuoli kokeisiin ennen kuin ehti lohikäärmeenmunaa näkemäänkään." (s. 233)Hieno, mutta hitusen karmaiseva teoria lohikäärmeiden syntyprosessista. :)
Anne Leinonen: Maeruksen koskettamat
"- Sinun aurasi, se on sininen, mutta kaipaa liekkiä, elinvoimaa, hän sanoi heiveröisellä äänellä. - Niin sen varmaan kuuluukin olla. - Älä ole noin surullinen. Saat kaiken anteeksi. Kyllä me ymmärrämme. Olet joutunut pyristelemään ja taistelemaan, mutta pian kaikki muuttuu. - Levätkää nyt, vastasin. - Kunhan saat levittää siipesi, ymmärrät paremmin, miten maailmankaikkeus toimii." (s. 244)Huijarihoitaja tuleekin itse huijatuksi mukaan johonkin huikeaan...
Janos Honkonen: Itse ilma syttyi tuleen
"Johann ei nähnyt liekkejä, hän näki kultasilmäisen, liekkisuomuisen, lähes talon kokoisen lohikäärmeen pään, joka kalusi ja jäyti puista taloa sisältä päin." (s. 260)Maailmansotien väliseen Saksaan ja myöhemmin Yhdysvaltoihin sijoittuva novelli tiedemiehestä, jota tuli ja lohikäärmeet kiehtovat.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Käärmeenliekit : suomalaisia lohikäärmetarinoita
Toimittaneet Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen
Osuuskumma, 2015
280 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti