Viime viikonloppu kutistui lauantaisen työpäivän myötä yhteen päivään, jonka käytin tehokkaasti lukemiseen. Lukulampun alla viihdyin Estelle Maskamen teoksen DIMIMY - kaipaan (Did I Mention I Miss You?) (Gummerus 2016) kanssa. Sarja on koukuttanut minut äärimmäisen tehokkaasti, ja onneksi sain kolmannen osan näin pian käsiini toisen osan lukemisen jälkeen. :)
Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler...
Missä Tyler on ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat? (takakansiteksti)
Trilogia saa tässä kirjassa arvoisensa päätöksen. Asiat
järjestyvät juuri niin kuin pitääkin eikä rattaisiin laiteta enempää kapuloita. Eden ja Tyler tuntuvat sopivan toisilleen todella hyvin, ja vaikeuksia heidän suhteensa alussa on ollut enemmänkin kuin tarpeeksi. Niinpä tämä päätösosa oli siinäkin mielessä varsinaista hyvän mielen lukemista.
Sarjan myötä henkilöiden lisäksi tutuksi on tullut kolme erilaista amerikkalaista kaupunkia: Santa Monica, New York ja Portland. En ole tutustunut kirjailijan elämään oikeastaan yhtään, tiedän vain että hän on skotlannista kotoisin. Ympäristökuvaukset ovat ainakin meikäläiselle maailmaa kiertämättömälle maallikolle hyvin vakuuttavia, ja voin vain olettaa että kirjailija on joko käynyt itse näissä paikoissa tai sitten muuten tutustunut niihin todella hyvin. :)
Yksi asia, jota olen pohtinut ja ihmetellyt koko sarjan lukemisen ajan, on tuo asetelma, johon koko idea perustuu: sisarpuolten välinen suhde. Itse en jotenkin osaa suhtautua siihen mitenkään paheksuvasti, sillä eihän kyse ole todellakaan verisukulaisista, vaan ihmisistä jotka tapaavat toisensa kuin ketkä tahansa toisiinsa tutustuvat - he nyt vain sattuvat ihastumaan toisiinsa. Mitä väliä sillä on, vaikka heidän vanhempansa olisivatkin parisuhteessa keskenään? No, voihan se olla että tämäkin asia on on isompi juttu jollekin toiselle, itselleni tällainen tilanne on nimittäin tuttu ihan elävästä elämästäkin.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Estelle Maskame: Did I Mention I Miss You?
Suomentanut Sirpa Parviainen
Gummerus, 2016
375 sivua
Samaa minäkin mietin koko kirjasarjan ajan, että miksi Tylerin ja Edenin suhde olisi niin kamalan paheksuttava. Tämä on kyllä ollut koukuttava trilogia, vaikka välillä juoni on alkanut toistaa itseään ja dialogit olleen kömpelöhköjä...
VastaaPoista