Juuli Niemi: Et kävele yksin

Yksi tämän vuoden Finlandia Junior -ehdokkaista on Juuli Niemen Et kävele yksin (WSOY 2016), eikä ollenkaan syyttä.

"Kuvitellaan yhdessä. Ollaan tässä, vierekkäin, sinä puristat kädestäni lujaa. Ei tämä ole leikkiä eikä varsinkaan totta."
Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan yksinhuoltajaäiti on boheemi taiteilija ja Ada on tottunut olemaan vastuuta kantava kiltti tyttö, joka ei jää kenekään mieleen. 
Egzonin perhe on Kosovosta, mutta hän ei ole koskaan käynyt siellä mistä hänen sanotaan tulevan. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi. 
Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Kahdesta mahdollisimman erilaisesta taustasta tulevat tyttö ja poika rakastuvat ja ottavat riskin. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi. (takakansiteksti) 

"Ada maistuu minttuteeltä. Ehkä muistan sen maun ikuisesti juuri ennen kuin kosketan toista. En kosketa enää ketään toista. En ole koskaan koskettanut ketään toista."  (s. 99)

Juuli Niemi kirjoittaa runollisen kaunista tekstiä, jossa riittää luettavaa myös rivien välissä. Adan ja Egzonin epätodennäköinen rakkaustarina on aluksi pakahduttavan kaunista ja hentoa viivaa, mutta ajan myötä paksummat ja rumemmat tussiviivat hiipivät sotkemaan kokonaiskuvaa. Kuva ei ehdi edes kunnolla valmiiksi, kun paperi jo repeää. 

Tällä kirjalla on varmaan erittäin hyvät mahdollisuudet voittaa. Minulle tästä jäi kuitenkin jotain puuttumaan, ikuinen romantikko kun olen. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Juuli Niemi: Et kävele yksin 
WSOY, 2016 
362 sivua