Sodan varjot alkavat jo väistyä itärajan maalaiskylän elämästä, mutta pientä Ingaa ne eivät jätä rauhaan. Päiväkirjat ja mielikuvitusmaailma ovat tytön pakopaikka ja pelastus.
Isovanhempien hoivissa kasvanut yksinäinen tyttö lukee paljon ja on kiinnostunut avaruuden ilmiöistä, mutta on lakannut puhumasta ja hoitaa koulutehtävänsä kirjoittamalla. Esiliinantaskuvihko täyttyy kysymyksistä ja vastauksista. Opettajalta ei riitä ymmärrystä, luokkatoverit pilkkaavat Nilkku-Inkuksi. Mielen pohjalla painaa muisto josta kukaan ei tiedä. Kunnes kesävieraaksi saapunut poika auttaa viimein kohtaamaan menneisyyden kauhut. (takakansiteksti)
Hirvisaaren viimeisimmät kirjat ovat tuntuneet mielestäni hitusen puuduttavilta, joten tämä kirja oli erittäin positiivinen yllätys ja todiste siitä, että aina ei tarvitse olla tiiliskiven paksuinen kirja ollakseen hienoa luettavaa. :)
Sota-ajan tapahtumat ovat taatusti jättäneet monenlaisia traumoja ne kokeneiden ihmisten mieliin, eikä kirjassa kuvattu Inga-tyttö varmaankaan ole mikään ainutlaatuinen tapaus. Tällaista on ihan oikeasti tapahtunut, useille ihmisille - myös lapsille. Nykypäivän ihmisille, varsinkin nuorille, tapahtumat ovat kaukaisia ja vaikeasti käsitettäviä, mutta tuolloin se on ollut arkipäivää. Hiljaiseksi vetää, kun tarpeeksi alkaa miettimään. Vaan onhan joka sukupolvella omat vaikeat aiheensa ja traumojen aiheuttajansa. Ehkä parempi olla miettimättä liikaa. :P
Onneksi kirjan loppu lupaa hyvää.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Laila Hirvisaari: Hiljaisuus
Otava, 2016
239 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti