Seija Leivo: Kauluksessa kultainen hämähäkki

Joskus olen tullut törmänneeksi sellaiseen seikkaan kuin pienkustantamojen väheksyntä. Varsinkin kirjastomaailmassa tuntuu siltä, että pieniä kustantamoja ei aina arvosteta eikä niiden tarjoamaa kirjallisuutta pidetä "oikeana". Minusta tämä on ihan käsittämätön katsantokanta. Itse olen ainakin tutustunut enimmäkseen laadukkaisiin kirjoihin. 

Kuten tämänkin Seija Leivon historiallisen sukuromaanin Kauluksessa kultainen hämähäkki (Reuna 2016) kohdalla. Tositapahtumiin perustuva, fiktiolla täydennetty tarina perustuu kirjailijan isoäidin lapsuudentapahtumiin, sukututkimukseen ja vanhoihin valokuviin. Osa henkilöiden nimistä on muutettu, mutta suvun tarina ja kultainen hämähäkki ovat edelleen totta. 

"Minä haluan katsoa, kun Paska-Jussilaa viedään!" tokaisee Anni isänsä hautajaisissa Raahessa vuonna 1892. Hän ei osaa vielä hävetä ajuri-isänsä liikanimeä. Myöhemmin orvoksi jäätyään tyttö saa tuntea, että syntyperällä ja isän ammatilla on merkitystä. 
Äidin menehdyttyä ja ainoan veljen Franssin lähdettyä laivalla kauas Amerikkaan alkaa Annin monivaiheinen matka sukulaisten kasvatiksi Lappeenrantaan. Työteliäs ja oppivainen tyttö saa ystäviä ja mahdollisuuden käydä koulua, mutta kohtalo tarjoaa kerta toisensa jälkeen Annille uusia koettelemuksia. (takakansiteksti)

Kymmenvuotinen kirjastontäti-työkokemukseni on osoittanut aika useasti sen, että just tämäntyyppisiä kirjoja varsinkin monet vanhemmat ihmiset haluavat lukea. Ja kyllä näistä tykkäävät nuoremmatkin (eli siis me varhaiskeski-ikäiset... tai jotain). Ajankuvaus on elävää ja uskottavaa, ja Annin kohtalo on koskettava, vaikkakaan ei mitenkään ainutlaatuinen. Näitä tarinoita mahtuu kohta satavuotiseen Suomeenkin varmasti valtava määrä, mutta ei se minusta ainakaan niiden arvoa mitenkään vähennä. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Seija Leivo: Kauluksessa kultainen hämähäkki
Reuna, 2016
287 sivua