Daniel Defoe: Ruttovuosi

Nimenä Daniel Defoe on varmaan lähes kaikille kirjallisuuden ystäville tuttu - se tyyppi joka kirjoitti Robinson Crusoen. Robinsoniakin olen joskus lukenut ainakin pätkiä, mutta nyt tutustuin aivan toisenlaiseen kirjaan Defoelta. Ruttovuosi (Otava 1997) on takakannen mukaan "ällistyttävän tuore kertomus Lontoota yli kolmesataa vuotta sitten koetelleesta epidemiasta." Kirja ilmestyi suomeksi ensi kertaa vuonna 1997, vaikka se on julkaistu alun perin vuonna 1722.

Englannin ensimmäinen suuri romaanikirjailija Daniel Defoe vierasti teennäisyyttä ja yhdisti mielellään sepitteen tosielämän tapahtumiin. Tässä romaanissa hän uskottelee lukijalle, että kyseessä on oikea vuonna 1665 kirjoitettu päiväkirja. Kaikki asiatiedot pitävätkin paikkansa, mutta tarina on kirjoitettu lähes kuusikymmentä vuotta myöhemmin. 
Kansanomainen, vuolas ja värikäs romaani on monen kuuluisan kaupunkikuvauksen esikuva ja yhä suuren ruttoepidemian luotettavin ja monipuolisin kronikka. (takakansiteksti)

Kirja oli erittäin mielenkiintoista luettavaa: se tosiaankin vaikutti oikealta aikalaiskuvaukselta, kuin suoraan jonkun lontoolaisen kauppiaan päiväkirjasta. Mitenkään helppoa luettavaa se ei kuitenkaan ollut, jo muotonsakaan puolesta. Varsinainen romaani(suomennos) on 325 sivua pitkä, ja siinä ei ole minkäänlaisia lukuja. Kaikki on kirjoitettu "yhteen pötköön" ja lähes tajunnanvirtamaisesti. Onneksi kappalejakoa kuitenkin löytyi. Kieli on ymmärrettävästi vanhahtavaa ja sisältää runsaasti toistoa ja täytesanoja ja -sanontoja, varsinkin "kuten sanottu" eri variaatioineen alkoi jo nyppiä. 

Kirja sisältää rutkasti kuivakkaa tilastotietoa Lontoon ruttokuolemista tuolta vuodelta. Niiden vastapainona saa onneksi lukea myös melkoisen mehukkaita kuvauksia ihmiskohtaloista. Kirjan loppuun sisältyy vielä kirjailija Anthony Burgessin jälkisanat, joissa hän kertoo Defoesta ja tämän kirjan synnystä. Mielenkiintoista luettavaa tämäkin.

"...Ruttovuosi on sikäli ainutlaatuinen, että hyväksyessään sen sepitteeksi jokainen sukupolvi on myös pitänyt sitä historiana. Huolimatta kuulopuhehuomautuksista, ajoittaisista epäjohdonmukaisuuksista jotka ovat anteeksiannettavia eriuskoisen satulakauppiaan amatöörikronikassa, teos pysyy tuon suuren ruton luotettavimpana ja monipuolisimpana kuvauksena, mitä meillä on saatavilla. Sen totuus on kahtalainen: siinä on tunnollisen ja pikkutarkan historioitsijan totuus, mutta sen syvempi totuus kuuluu luovalle mielikuvitukselle." (Anthony Burgess, s. 347)

Tähänkin kirjaan tutustumisesta saan kiittää lukuhaasteita. Piste Läpi historian -haasteeseen valistuksen ajan kirjasta sekä Helmet-lukuhaasteeseen kuittaan suoritetuksi kohdan 21: 1700-luvulla kirjoitettu kirja. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Daniel Defoe: A Journal of the Plague Year (1722)
Jälkisanat Anthony Burgess
Suomentanut Seppo Loponen
Otava, 1997
349 sivua