Reppureissaajien ja kaupunkilaisten aurinkoinen aamu Tuomiokirkon portailla keskeytyy, kun viereisen Kansalliskirjaston ovelle kurvaa poliisiautojen jono. Kirjaston kupolisalista on löytynyt kuollut tyttö, joka on taidokkaasti aseteltu kirjameren keskelle. Media villiintyy, ja poliisilta odotetaan nopeaa toimintaa.
Mutta miksi tyttö on tuotu juuri kirjastoon? Kuka hän on? Arvoitus vilisee kirjallisia viitteitä, ja poliisi pyytää apua kahden hengen etsivätoimistolta: keskeneräisiä tutkintoja keräilevä Kalju ja chileläissyntyinen Kihara ryhtyvät selvittämään, löytyykö tyttöä ympäröivistä kirjoista vihjeitä hänen henkilöllisyydestään.
Karua huumoria viljelevä kaksikko joutuu pian keskelle rikoksia, joiden juuret kaivautuvat syvälle eurooppalaiseen historiaan, loiston ja rappion ytimeen. Kun ruumiita löytyy vielä lisää, Kaljun ja Kiharan edessä on hyytävä peli tuntematonta tappajaa vastaan. (takakansiteksti)
Kirjan tekijä Kai Ekholm tuntee tapahtumapaikan kuin omat taskunsa, onhan hän Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja. Niinpä kirjastomiljöö oli helppo "nähdä" lukiessaan, vaikken itse ole Kansalliskirjastossa käynytkään. Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava (Atena 2013) on Ekholmin esikoisromaani, ja sellaiseksi varsin onnistunut. Dekkariksikin. Vaikkei niitä nyt niin arvostetakaan...
"Dekkarit ovat viiden pennin kirjallisuutta! Äpäräpoika. Kuka tahansa osaa kirjoittaa dekkarin! Niiden moraalikin on viime vuosisadalta. Kuka näitä poirotteja yhä jaksaa. Eivät parhaatkaan dekkarit mainettaan ansaitse. Kaikki menestys on pois paremmalta kirjallisuudelta. Se on minun käsitykseni." (s. 33)
Näin julmasti dekkareita arvostelee Kaljun äiti Ebba omassa kirjallisuuspiirissään. :) Muutenkin (vino) huumori on ainakin minun mielestäni aika isossa osassa, tai riippuu tietenkin näkökulmasta... esimerkiksi Paavo Haavikkoa tituleerataan "kirjallisen katkokävelyn mestariksi".
Rikoksen ratkaisu on melko perinteistä ja tyypillistä salapoliisikirjallisuutta, ja tapahtumat kulkevat Helsingistä Heinävedelle koukaten myös itärajan taakse. Mitä enemmän Kalju saa selville, sen tutummalta todennäköinen syyllinen, Pyörätuolimies ja Verkonkutoja, vaikuttaa. Lopulta jäljet johtavat sylttytehtaalle (ja tämänkin sanonnan alkuperä selviää).
Täytynee pistää varaukseen seuraava Kaljun ja Kiharan seikkailu... Tämä kirja kuittaa Helmet-haasteesta kohdan 6: kirjastosta kertova kirja.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Kai Ekholm: Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava
Atena, 2013
300 sivua
Pidän todella paljon Kai Ekholmin dekkareista ja voin luvata että Tähtisilmä on vielä tätäkin parempi <3
VastaaPoistaLöytyy muuten omasta kirjahyllystä, voitimme arvonnasta. Olen päättänyt ensi vuonna lukea, vaikka dekkarit ei ihan tutuimmasta päästä olekaan :D
VastaaPoistaTiia