Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Etelä-Korealaisen Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä (Into 2015) on ollut meidän kirjastossa  yksi tämän syksyn kysellyimpiä kirjoja, johtuen varmaan ainakin siitä että paikallinen lukupiiri käsitteli kirjaa hiljattain. Niinpä minäkin päätin tutustua kirjaan, ja kun kirjakauppareissulla jokin aika sitten huomasin kirjan pokkariversiona, nappasin sen mukaani. 

Luettuasi tämän kirjan et enää ajattele äidistäsi niin kuin ennen...
69-vuotias viiden lapsen äiti katoaa Soulin metroasemalla. Häntä etsiessään perheenjäsenet joutuvat kyselemään itseltään, kuinka hyvin he oikeastaan tunsivat äidin. Kätketyt salaisuudet paljastuvat yksi kerrallaan. (takakansiteksti)

Kirjan kannessa mainostetaan, että "tässä kirjassa yksikään lause ei ole turha". Olen taipuvainen olemaan täsmälleen samaa mieltä! Kieli on kaunista ja kaikki mukana oleva tuntuu tarpeelliselta. Jollakin tapaa kirja toi mieleeni yhden tämän vuoden ehdottomista suosikeistani, Minna Rytisalon Lempin. Sen tekee varmaan juuri kirjailijan käyttämä lukijan puhuttelu; osa kirjasta on kirjoitettu sinä-muodossa, mikä ei ratkaisuna ole kaikista helpoimpia.

Äiti katosi viikko sitten. 
Perheesi on kokoontunut vanhimman veljesi kotiin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätätte jakaa lentolehtisiä äidin katoamispaikan lähellä. Ensin teette luonnoksen. [ - - ] Vanhin veli valitsee sinut luonnoksen laatijaksi, koska kirjoitat ammatiksesi. (s. 11)

Muutenkaan kirja ei ole sieltä tavanomaisimmasta päästä. Toki kertojanäkökulman vaihtelu ei ole mitään uutta, mutta tässä kirjassa sekin on jotenkin "jännä", en taas löydä sanoja... Kirja on jaettu viiteen osioon, joissa näkökulma vaihtelee. Ensimmäisessä osassa keskiössä on perheen vanhin tytär Ji-hon, toisessa vanhin poika Hyong-chol, kolmannessa perheen isä, neljännessä nuorin tytär ja viimeisessä osiossa jälleen Ji-hon. He eivät kuitenkaan toimi kertojina, vaan tarinaa kertoo ihan joku muu kuin tämä keskiössä oleva henkilö. Lukijaa puhutellaan aivan kuin hän olisi tuo keskiössä oleva, kaikissa muissa paitsi Hyong-cholin osiossa, joka tuntuu aivan erilaiselta muuhun kirjaan verrattuna. Tähän ratkaisuun en keksinyt mitään syytä.

Mitä äidille sitten tapahtui? Suoraan sitä ei kerrota, mutta rivien välistä pystyy lukemaan paljon.

Kirjalla osallistun Kurjen siivellä -haasteeseen. Myös maailmanvalloitukseni etenee Etelä-Koreaan eli Korean tasavaltaan.

Mistä kirja minulle: oma ostos 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Kyung-sook Shin: Ommarul putakhae (2008)
Suomentanut Taru Salminen
Into, 2015 (pokkaripainos 2016)
320 sivua