Kuusitoistavuotias kaupunkilaispoika Taneli on passitettu kesäksi maalle Verneri-vaarin apupojaksi. Aluksi mummola tuntuu vankilalta, mutta sopeutumisessa auttaa saman ikäinen naapurinpoika Pekka. Kesä on kuuma ja kaveruus on hetken koetuksella, kun molemmat ihastuvat samaan tyttöön.
Pekka on kuitenkin ainoa, joka suostuu kertomaan jotain pellonreunassa tuijottavasta omituisesta ukosta. Kaikki muut ovat vaivautuneita ja käskevät karttamaan metsässä asuvaa erakkoa. Lopulta Taneli päättää itse selvittää erakon arvoituksen. Sen seikkailun jälkeen mikään ei ole entisellään! (takakansiteksti)
Heti lukemisen aloitettuani tuntui siltä, että tässä kirjassa on jotakin samaa kuin viime vuoden Finlandia Junior -voittajassa, Nadja Sumasen Rambossa (Otava 2015). Jasu Rinneojan ensimmäinen nuortenkirja Erakon arvoitus (Reuna 2016) on kuitenkin seikkailullisempi ja jännittävämpi kuin Rambo.
Jännitystä ja seikkailua tarinaan tuo kylällä liikuskeleva Omituiseksi kutsuttu erakko, josta kukaan ei oikein halua puhua mitään. Tanelilla on kuitenkin tunne, joka ajaa häntä selvittämään vanhan erakon arvoitusta. Mies osoittautuu ilkikuriseksi ja vaikuttaa jopa vaaralliselta, mutta Taneli ei anna sen estää itseään. Kun vielä Pekka lipsauttaa kuuluville äijän oikean nimen, Taneli päättää lähteä puhuttamaan miestä, kävi miten kävi.
Rinneojan tausta dekkarikirjailijana näkyy tässäkin kirjassa, vaikkei tätä nyt voi dekkariksi väittää millään. Hyvin soljuva tarina joka tapauksessa, mutta kansikuvassa kyllä olisi reippaasti parantamisen varaa. Tämä kansi ei kyllä nuorisoa houkuttele.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja:
Jasu Rinneoja: Erakon arvoitus
Reuna, 2016
200 sivua
Katsoessa kuvaa tuli täysin sama mieleen. Kansi on luotaantyöntävä ja näin suht-nuorena sanoisin jo sen perusteella etten lue. Luulen, että samaa sanoisin vaikka olisin vielä nuorisoakin... Ei tuosta kannesta kyllä uskoisi julkaisuvuoden olevan 2016. Tuon pojan pukeutumistyyli on aika erikoinen näin vuoteen 2016, ehkä 2000-luvun alun hiphopparina tuo olisi voinut mennäkin. Ei tuo nimikään kyllä herättäisi kiinnostustani, Erakon arvoitus. Tuosta arvoitus sanasta tulee hyvin vahvasti mieleen lastenkirja, ei nuorten. Sisällöltään voisi olla kiinnostava, mutta kannen takia en edes ottaisi kirjaa käteeni lukeakseni takakannen...
VastaaPoistaOlipa kärkkään kuuloinen kommentti, mutta harmittava totuus.
Tiia
Joo, kyllä just tänään töissäkin pyöriteltiin tätä kirjaa ja paheksuttiin kovasti kantta. Ei näin, ei kertakaikkiaan! Samaten tuo nimi on huono, olen täysin samaa mieltä. Jossakin kustantajan esittelytekstissä tai vastaavassa taidettiin vihjata siihen suuntaan että kirjailija on kovasti tykännyt Viisikoista ja vastaavista omassa nuoruudessaan. Siitä varmaan johtuu nimivalinta, harmi kyllä.
Poista