Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta on yhtä aikaa karmea, kaunis ja ilkikurinen tarinakokoelma nuorille. Kirjan tarinat säikyttävät, hihityttävät ja käsittelevät pinnan alla monia nuoria ahdistavia asioita, kuten koulukiusaamista, vanhempien eroa ja yksinäisyyttä. (takakansiteksti)
Magdalena Hain uusin nuortenkirja Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta (Karisto 2016) sisältää hyytävänhauskan kokoelman kertomuksia Uhriniituntakaisen kylästä ja sen asukkaista. Kylä on erikoislaatuisen tuntuinen paikka, jossa en ehkä välttämättä haluaisi asua itse. Kirjan alussa kylästä kerrotaan joitakin "faktatietoja", esimerkiksi kunnan pinta-ala (666,4 neliökilometriä). Historiasta ei tiedetä kovinkaan paljon.
Varhaisimmat kirjalliset tiedot Uhriniituntakaisen kylästä ovat peräisin niinkin myöhäiseltä ajalta kuin 1500-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, mutta jo tätä ennen satunnaiset kulkijat kertoivat kohdanneensa erämaassa kummallisia kulkijoita, joista useat väittivät asuneensa niillä main. Asian ylös kirjannut pappismies arveli kyseessä olleen liikkuvaa elämäntapaa yhä ylläpitäneen lapinkansan, mutta seudulla kulkevissa tarinoissa puhuttiin myös peikoista ja metsänväestä. (s. 5)
Kirjan tarinat ovat näennäisesti ihan irrallisia toisistaan, mutta muutamia samoja henkilöitä niissä esiintyy. Samoin viitteitä ja vihjauksia samoihin tapahtumiin esiintyy useammassakin tarinassa. Näin kylästä ja sen väestä muodostuu tietynlainen käsitys ja mielikuva. Kaikki ei todellakaan ole ihan sitä miltä aluksi näyttää.
Tykkään kirjailijan tyylistä ja siitä, miten pinnan alta löytyy ihan oikeita, vakaviakin asioita, vaikka tarina on kerrottu suhteellisen humoristiseen ja hitusen pelottavaan sävyyn. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa kirjan aloittava tarina Lokakuu, jossa kiusattu poika pakenee kiusaajiaan rantaan, loukkaa siellä jalkansa ja tapaa erikoisen tytön.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta
Karisto, 2016
229 sivua
kiitos olen nyt kuollut ei ole hauskaa!!!!
VastaaPoista