perjantai 24. maaliskuuta 2017

Eve Hietamies: Hammaskeiju (Antti ja Paavo Pasanen #3)

Antti ja Paavo Pasasesta on kerrottu jo kahdessa aiemmassa kirjassa, Yösyöttö (2010) ja Tarhapäivä (2012), jotka olen lukenut ennen blogiaikaa. Ilahduin kovasti, kun sain tietooni viime syksynä kustantajan nettisivuilta että Pasasten tarina saa jatkoa. Sarjan kolmas osa Hammaskeiju (Otava 2017) tuli luettua viime viikonloppuna lähes yhdeltä istumalta.

Kahden miehen pienperheessä alkaa uusi aikakausi, kun Paavo Pasanen aloittaa koulun. Päivät ovat lyhyitä, ja äkkiä seitsenvuotiaan pitäisi selvitä monesta asiasta yksin - kateissa on milloin Paavon uusi kännyikkä, milloin koko poika. Sitä mukaa kuin Paavo ottaa pieniä itsenäistymisen askelia, Antti-isän murheet kasautuvat. Harmaita hiuksia aiheuttavat myös Antin hellät tunteet pitkäaikaista taisteluparia Enniä kohtaan. (takakannesta)


Viihdyin kirjan parissa erinomaisesti, tämä sarja on jotenkin vain parantunut edetessään eikä ensimmäinenkään osa ollut huono! Väistämättä tuli tehtyä vertailua toiseen vasta lukemaani yksinhuoltajaisästä kertovaan kirjaan, Tom Malmquistin omaelämäkerralliseen Joka hetki olemme yhä elossa -teokseen. Jotenkin hienoa, miten periaatteessa hyvinkin samanlaisesta elämäntilanteesta voi kirjoittaa niin eri ääripäistä olevat teokset... vaikka näiden teosten yksinhuoltajuuden lähtökohdat ovat kammottavia vaihtoehtoja kumpainenkin, teosten perussävy ja asioiden käsittelytapa ovat täysin erilaisia. No, onhan toisessa tietenkin kyse puolison kuolemasta, sitä ei kovin kevyesti voi käsitellä. 

Joka tapauksessa Eve Hietamiehen tyyli vetosi minuun Malmquistia enemmän. Huumori on aina ollut sydäntäni lähellä ja tykästyin Pasasen miehiin jo sarjan aiemmissa osissa. Hammaskeiju aiheutti lukemisensa aikana myös viime aikoina meillä niin harvinaisen naurukohtauksen, josta kyllä osa menee väsymyksen piikkiin, mutta silti. Antti-isän toilailut ja eläinten ajeluttamiset poliisien kohtaamisineen olivat naurun suurimmat tekijät. :)

Vielä suuremman vaikutuksen kirja teki, kun kaiken huumorin lisäksi siitä löytyi myös vakavampia asioita. Ihailtavasti selviytynyt Antti-isä saa vihdoin luvan myös olla selviytymättä kaikesta niin hemmetin hyvin. Romahdus on ollut odotettavissa, mutta siitäkin selvitään. Tämä liippaa omia kokemuksiani elämästä ja vanhemmuudesta niin läheltä, että lukeminen aiheutti todellakin kylmiä väreitä selkäpiihin. Ihana kirja! <3

Helmet-haasteesta ruksaan yli kohdan 49: vuoden 2017 uutuuskirja. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja: 
Eve Hietamies: Hammaskeiju
Otava, 2017
415 sivua

2 kommenttia:

  1. Minulla oli ihan samat tunteet tästä! Viisi tähteä ja nauroin moneen kertaan kirjaa lukiessani <3 Siinäkin olen samaa mieltä että trilogia on parantunut edetessään, tämä oli kyllä mahtava lopetus!

    VastaaPoista
  2. Tunnen olevani NIIN pihalla, koska en ole lukenut ainuttakaan sarjan kirjaa :D En ylpeile sillä mitenkään, mutta juuri saatuani omat lapseni aikuisiksi taidan olla kaikkein vähiten kohderyhmää kirjoille. Mutta ehkä vielä joskus, kun ko. arki on tarpeeksi kaukana?

    VastaaPoista